Voiko kirjoittamalla elää? ‒ Paskin pomo ikinä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Haastattelut

Tiina Rantanen. Kuva: Blondi Productions

Teksti: Tiina Österman

Freelance-kirjoittajaksi harvemmin ryhdytään

Viestintäalan rajut yt-neuvottelut ja supistukset ovat johtaneet siihen, että moni kuukausipalkkainen toimittaja on siirtynyt tai joutunut siirtymään freelance-kirjoittajaksi. Kiinnostavaa on myös se, että Journalistiliiton omien www.toimittajaksi.fi -sivujen osio ”Sijoittuminen työelämään” on tyhjä.

Neljä vuotta sitten yksi työttömäksi joutuneista toimittajista oli Tiina Rantanen. Hän aloitti työuransa 1986 SOK:lla ruokatoimittajana, oli 12 vuotta Me Naisten ruokatoimittaja ja lopulta lähes kymmenen vuotta Gloria -lehden, sekä Glorian Ruoka että Glorian Viini -lehden, vakituinen ruoka- ja viinitoimittaja.

”Työttömäksi jääminen oli pahempaa kuin avioero”, toteaa Tiina Rantanen. ”Mikään ei ollut sen nöyryyttävämpää kuin mennä työvoimatoimistoon. Yhtäkkiä olet nobody, etkä kelpaa. Sillä, että olet ollut yksi Suomen parhaita ruokatoimittajia, ei yhtäkkiä ole enää mitään merkitystä.” Tiina Rantanen muistaa, miten hän käveli toimiston ovesta sisään tyylikkäässä asussaan, merkkilaukku kainalossaan. Virkailijan kommentit olivat hyvin lakonisia: ”Ai, sulla on akateeminen tutkinto. No, sulla on kyllä tosi pitkä työura takana. Mitä sä odotat meiltä?” Rantasen kielen päällä oli tuiskahtaa: ” En v…. mitään.” Kuluneen neljän vuoden aikana hänelle on tarjottu yhtä skandaalitoimittajan puolipäiväistä työtä.

 

Jollakin pitää elää

Tiina Rantasella on ollut koko elämänsä ajan kaksi intohimon kohdetta: ruoka ja kirjoittaminen. Kotona isä antoi hänen vapaasti kokeilla keittotaitoja ja nautti roolistaan kaupassakävijänä ja ruokien maistajana. Äiti teki pitkiä päiviä kampaajana, joten isä ja tytär vastasivat useimmiten ruokahuollosta. Kun Tiina oli 12-vuotias, isä ilmoitti hänet konekirjoituskurssille. Isän antama Adler sai kyytiä teinitytöltä, kun hän opetteli taitavaksi konekirjoittajaksi.

Alkuperäiseltä koulutukseltaan Tiina on kotitalousopettaja. Hän teki kuitenkin jo ennen valmistumistaan freelance -töitä Me Naisissa, eikä olekaan koskaan työkseen maistellut oppilaiden valmistamia aterioita kotitalousluokassa. Kun vakituiset työt loppuivat, hänelle oli täysin selvää, että hän tulee jatkamaan töitä kirjoittamisen ja ruuan parissa.

Tiina Rantasen ensimmäinen työ potkujen jälkeen oli kirja Lauantaina lautasella – Herkuttelua ystävien kanssa. Readme-kustannusyhtiö tarjosi hänelle mahdollisuutta tehdä 230 sivuinen keittokirja ohjeineen ja viinisuosituksineen. Kirja ilmestyi v. 2013. Kirjojen tekemisellä ei kuitenkaan elä. Rantasen mukaan niiden suurin hyöty on siinä, että ne näyttävät hyvältä CV:ssä.

Tiina Rantanen perusti yhteistyökumppaninsa kanssa Blondi Productions -nimisen aputoiminimen Acamedia-työosuuskuntaan. Samalla syntyi hänen alter egonsa: Blonditiina. Hän itse määrittelee alter egonsa niin, että hänellä on määrätyissä asioissa oikeus olla tyhmä, mutta häntä ei kannata missään nimessä aliarvioida. Tiina koki painetta siihen, että hänen piti brändätä itsensä.

Hän opetteli käyttämään sosiaalista mediaa, Facebookia, Instagramia ja Twitteriä. Hän päätti pitää huolen siitä, että häntä ei unohdeta. Pinkistä väristä tuli hänen tunnuksensa; hänellä oli aina jotakin pinkkiä päällään. Tiina laskee, että hänellä meni noin vuosi siihen, että hänen blondibrändinsä oli riittävän tunnettu. Nyt hän antaa itselleen jo oikeuden poiketa pinkistä värikoodista.

Tiina Rantasen blogin nimi on Himahella. Se ilmestyy Kotilieden verkkolehdessä. Tiinan uusia postauksia siellä on kaksi kertaa viikossa. Se on ruokatoimittajan makasiini vuoden aikaan sopiviksi laadituista resepteistä ja ruokamatkailusta. Blogi sai alkunsa siitä, että Tiina Rantasta pyydettiin tekemään ruokavideoita. Videoita ehdittiin tehdä jo useita. Siinä kohtaa, kun alun perin mukana olleet Electrolux ja Keittiömaailma-yhtiöt vetäytyivät hankkeesta, Tiina jatkoi kirjoittamalla. Hän oli ehtinyt saada videoille katsojakuntaa ja katsojat jatkoivat blogien lukijoina. Lukijoita tulee tietysti myös sen vuoksi, että blogi ilmestyy Kotilieden ”sisällä”. Vaikka Tiinalla on työsopimus Kotilieden kanssa, niin häntä on nimenomaan kehotettu tuomaan oma äänensä kuuluviin postauksissa. Printtikirjoittamisessa kirjoittajan pitää häivyttää itsensä.

 

Mitä taitoja Tiinalla on, mitä pitää osata?

Vapaalta kirjoittajalta vaaditaan yhä moninaisempia taitoja. Luonnollisesti kirjoittamisen pitää sujua; tekstien rakenteen ja sisällön tulee olla mielenkiintoisia ja houkuttelevia. Kuvaamisesta on tullut yhä tärkeämpi osa työtä. Hyvät henkilösuhteet ja laaja verkosto ovat keskeisiä työkaluja. Verkostoa tarvitaan sekä tietojen selvittämiseen että siihen, mistä voi saada toimeksiantoja ja mihin voi saada omia tekstejään julkaistuksi. Monipuolisuus, uteliaisuus ja nopeus ovat ehdottomia valtteja vapaan toimittajan työssä.

Aloittaessaan työuraansa Tiina Rantanen sai lehden toimituksessa kuulla, että hän on studiotoimittaja, ei kirjoittava eli oikea toimittaja. Alussa hän olikin nimenomaan erikoistoimittaja, ruuan ja raaka-aineet hallitseva asiantuntija. Nyt hän kutsuu itseään ruuasta kirjoittavaksi toimittajaksi. Tiina on iloinen ja ylpeä työnsä alkuvaiheista, hän sai tehdä paljon töitä ammattikirjoittajien ja -kuvaajien kanssa. ”Jos en 30 vuoden aikana jotakin ole oppinut valaistuksesta ruokakuvissa, niin minussa on jotakin vialla.” Tiina toteaa. Työssä oppimisen lisäksi Tiina on käynyt joitakin valokuvauskursseja. Vaikka hän kuvaakin itse nykyään paljon, hän on sitä mieltä, että jotakin jää aina kuulematta ja noteeraamatta, kun pitää yhdistää haastattelu ja kuvaaminen.

Vaikka Tiina on ollut innostunut kirjoittamisesta lapsesta asti, se ei takaa ammattimaisen kirjoittamisen helppoutta. Tiinan onneksi sekä Me Naisissa että Gloriassa toimitussihteerit panivat hänet tiukoille kirjoitusasioissa.  ”Ottivat vierihoitoon, eikä se aina ollut mukavaa. Mutta opettavaista se oli”, Tiina sanoo. Gloriassa hän sai tottua myös siihen, että ruoka ei ollut ainut aihealue, josta hän sai kirjoittaa. Hän on kirjoittanut niin henkilöhaastatteluja kuin auto- kuin kauneusjuttujakin.

Tiina tietää olevansa nopea tekstien tuottamisessa. Esimerkiksi kun hän oli ollut eräänä iltana tutustumassa afrikkalaiseen ruokakulttuuriin, kotiin tultuaan hän ryhtyi työhön ja yöllä kello 2.30 teksti kuvineen oli saitilla luettavissa. Hän kertoo, että työ viikoittain ilmestyvässä aikakauslehdessä opetti tehokkaasti nopeaksi. Kun joka viikko on dead line, työn pitää edetä reippaasti ajatuksesta painettavaksi aineistoksi. Kun Tiina siirtyi kuukausilehteen, hän ehti alussa ihmetellä, miten hän saa aikansa kulumaan niin hitaassa tahdissa. Hän sai huomata kuukaudenkin olevan lyhyt aika, kun vaatimuksena oli tehdä Suomen korkeatasoisinta toimitustyötä.

Tiina on ollut uskollinen ruoka-aiheelle. Sen myötä hänelle on tullut myös kenties Suomen laajimpia henkilöverkostoja ruokatoimittajien, elintarviketuottajien, viinin maahantuojien ja ruokakirja -kustantajien joukossa. Hän löytää helposti puhelimestaan tarpeellisen numeron, jos vastaan tulee ruokiin tai viineihin liittyvä kysymys, johon hän ei itse osaa heti vastata. Verkostoa tarvitaan tietojen päivittämiseen ja tietysti myös työtilaisuuksien ja toimeksiantojen löytämiseen. Tiinan vahvuus on se, että hän osaa alansa.

Monipuolisuus ja siihen liittyvä uteliaisuus ovat toimittajalle hyveitä. Erityisesti vapaana kirjoittajana yksi onnistumisen edellytyksistä on se, että kiinnostusta on moniin näkökulmiin ja tarpeen vaatiessa myös erilaisiin työtehtäviin viestinnän alalla. Tiinakin on opetellut sisällön tuottamista, kun hän viime kevään aikana teki töitä viestintätoimistossa.

Kuva: Arthur Williams/Flickr

Syökö Tiina jotakin muutakin kuin koekokkailunsa – riittääkö työstä elannoksi?

”Klikkipohjaisella bloggaamisella ei elä.” kommentoi Tiina. Toimeentulo pitää kerätä useammasta lähteestä. Töiden nopeasykkeisyys ja lyhytaikaisuus vaativat myös hyvää järjestelykykyä ja itsekuria. Tulovirta ilman säännöllistä kuukausituloa on vaihtelevaa. Vastuu tulojen syntymisestä on vain itsellä. Tiinalla on monta pataa tulella yhtä aikaa; säännöllisen bloggaamisen lisäksi hän toimittaa ruokakirjoja, kirjoittaa erilaisten ruoka- tai juomayhtiöiden asiakaslehtiin, avustaa elintarvikeyhtiöitä viestinnässä, tekee määräaikaisia töitä viestintätoimistossa, suunnittelee ruoka- ja taide-elämysten yhdistämistä sekä pitää ruokakursseja.

”Nyt olen saanut tehdä niin monenlaisia asioita ja oppia uusia juttuja, että en ikinä säännöllisessä kuukausityössä olisi pystynyt samaan. Eli aika aikaansa kutakin. Vaikka irtisanominen otti päähän, niin en voi olla muuta kuin kiitollinen aiemmille työnantajilleni. Heiltä olen oppini saanut ja entisissä töissäni olen oppinut tuntemaan alan eri toimijat.” tuumii Tiina.

Tiinan päässä pyörii myös uusia asioita kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että hän innostuu helposti uusista asioista ja on valmis kokeilemaan uusia toimintatapoja. Yksi tällainen on ollut ruokakassi –palvelu, johon hän oli vähällä lähteä mukaan. Palvelussa kotitaloudet ostavat arkipäivien ruokatarvikkeet kotiin kuljetettavissa kasseissa valmiiksi pakattuina ja mietittyinä. Pienen ajattelun jälkeen hän joutui toteamaan, että juuri nyt hänen aikansa ei riitä siihen. Toinen syy uusien asioiden kehittämiseen on tulevaisuuden epävarmuus. Milloinkaan ei voi tietää, mikä ympärillä muuttuu ja mihin uuteen tilanteeseen on sopeuduttava. Vapaan toimittajan elämän toinen puoli on juuri epävarmuus. Sen kanssa on opittava elämään. Juuri nyt Tiinan päivät ovat niin täynnä, että hän ei pysty esimerkiksi osallistumaan kaikkiin sellaisiin tapahtumiin, joihin hänet kutsutaan.

Haastattelupäivän aamuna hän oli jättänyt käsikirjoituksen härkäpapuihin liittyvästä keittokirjasta kustantajalle. Samoin edellisenä päivänä hän oli toimittanut Illallistarinoita-taidekirjan käsikirjoituksen kustantajalle.

Tahti on tiukka ja vaativa. Kukaan ei laske Tiinan puolesta työtunteja, eikä järjestä hänelle työhyvinvointi -päiviä. Vapaa-aika on työaikaa ja työaika on vapaa-aikaa. Toisaalta, kun hän tekee töitä kotona, kukaan ei tule katsomaan, minkälaisessa kukkapyjamassa hän töitä tekee. Kukaan ei myöskään seuraa, mihin aikaan aamusta hän nousee.

”Olen tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka nyt minulla on paskin pomo ikinä. Se ei välitä työajoista eikä työmäärästä. Mutta joka aamu sen kanssa voi pitää kehityskeskustelun vessan peilin ääressä.” toteaakin Tiina ilkikurisesti naurahtaen.

***

FAKTAA

Suomi on maa, jossa ilmestyy paljon erilaisia lehtiä ja ihmiset lukevat niin sanoma- kuin aikakauslehtiä. Sanomalehtiä ilmestyy tällä hetkellä noin 2001, aikakauslehtiä noin 4702 kpl. Alalla on kuitenkin tapahtunut hurja rakennemuutos, kun digitaaliset lehdet ja muu digitaalinen sisältö on tullut painettujen lehtien rinnalle ja sijaan. Muutos on vaikuttanut erityisesti vakinaisten toimittajien työpaikkoihin ja freelance-kirjoittajien työmahdollisuuksiin.  Yhä useampi Suomen Journalistiliiton 15 000 jäsenestä on freelancer tai pätkätyöläinen. Journalistiliitto on vaatinut jo useamman vuoden ajan viestintäalan koulutuksen selvää supistamista.

 

 

Lähteet

1 www.sanomalehdet.fi, Sanomalehtien liitto
www.aikakauslehdet.fi, Aikakausmedia
3 www.toimittajaksi.fi, Suomen Journalistiliitto ry

Haastattelu: ruokatoimittaja Tiina Rantanen 15.11.2016