VeiTSi.

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Proosa

Kuva: jenny downing/Flickr

Kuva: jenny downing/Flickr

Teksti: Sarianna Airio

 

On pakko pysähtyä, pakko syödä. Kauhon lautaselle noutopöydästä perunamuusia ja uunikalaa. Linjaston päässä on kulhollinen suolapähkinöitä. Kävelen kauimmaiseen nurkkapöytään pähkinät salaattilautasella kilisten.

Otan haarukan käteen ja kipristelen punertavat kynnenaluset piiloon kämmenen sisään. Lautanen on niin täynnä pähkinöitä, että ne putoilevat yksitellen lautasen reunalta alas yrittäessäni pyydystää niitä toiselta reunalta. Äänekäs nauru keskeyttää pähkinöiden putoilun, haarukka tippuu kolisten pöydän alle. Painan pään alas, lähelle tarjotinta ja syön loput pähkinät sormin. Suola kirvelee kynsien alla, pistää kulmakarvat kasaan ja alahuulen hampaiden väliin.

Viereinen pöytä tyhjenee ja tuo mukanaan myyjän valkoisissa sandaaleissaan. Nainen seisoo niin lähellä, että voisin koskettaa. Paino huojuu sandaalilta toiselle, nostaa välillä toisen kantapään ilmaan. Piilotan kädet paidan alle ja tuijotan viimeistä pähkinää kunnes nainen on poissa.

Nostan katseeni, se osuu tarjottimella olevaan veitseen. Sen reunassa on pienet lovet, sahalaita. Tuoli kallistuu. Heitän veitsen lattialle. Se liukuu tuolin jalan taakse ja jättää vilauksen terästään näkyviin. Veitsi. Sana kuulostaa kuin sivallukselta, siltä ääneltä, joka tulee kun viiltää jonkun kurkun auki. TS.

Nainen on tullut takaisin, seisoo taas pöydän vieressä. Sekin on maalannut verellä kyntensä. Olivatko ne jo aiemmin veressä. Sillä on veristen sormiensa välissä veitsi ja haarukka. VeiTSi. Nainen laittaa ne tarjottimelleni. Tuoli alkaa taas kaatua. Otan kiinni pöydänreunasta kaksin käsin. Pöytä kaatuu. Toisella puolella huoltoasemaa istuu kaksi poliisia. Ovatko he olleet täällä koko ajan. Toinen lukee lehteä. Toinen puhuu. Ei puhu. Huutaa. Työnnän etusormet korvien sisään. Alkaa humista. Kieli liimautuu kitalakeen ja vetää posket mukaansa.

Otan sormet pois korvista ja haen vettä. Se tulee automaatista liian kovaa ja paitaan tummuu pisteitä kuin likaa. Lika pitää pestä pois. Pitää harjata niin että kirvelee. Juon lasin tyhjäksi ja täytän sen uudestaan. Kävelen hitaasti takaisin pöytään. Jokainen askel narskuu ja ulisee. Kävelen nopeammin.

Istun alas. Hengitys kuulostaa liikkeelle lähtevältä höyryjunalta. Täytyy avata suu. Pöydällä on haarukka ja se toinen. Piilotan molemmat lautaselle perunamuusin alle. Levitän muusin pitkin lautasta niin, ettei mitään jää näkyviin. Perunamuusi tarttuu sormiin. Kynsien alla se on vaaleanpunaista. Upotan sormenpäät uunikalaan.

Pöydän vieressä joku nauraa.