Varastojen varjoklassikot

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Lehtijutut

Kuva: azrasta

Kuva: azrasta

Teksti: Katariina Lappi

Joka kirjasta ei ole klassikoksi, mutta arvostettuun kotimaisen kirjallisuuden kaanoniin kohotetut teokset pysyvät suosiossa. Uudet painokset Tuntemattomasta sotilaasta ja Sinuhe egyptiläisestäkäyvät takuuvarmasti kaupaksi. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan päädy somistamaan kotien hyllyjä, vaan kirjastot haalivat tuoreita vedoksia omiin lainakokoelmiinsa. Syy tähän ei ole pelkästään halussa kaunistaa tuttujen opusten myyntitilastoja.

”Klassikot kuluvat käytössä, sillä ne löytyvät myös koululaisten lukulistoilta”, kertoo Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Pirkko Koskinen.

Koskinen muistuttaa kustantajien vastuusta pitää ikisuosikit saatavilla, sillä usein lainatut teokset kirjaimellisesti luetaan puhki. Tästä syystä kirjastoissa pyritään myös vaalimaan vanhoja painoksia pitämällä joitain teosversioita varaston puolella, muutoin huonokuntoiset kirjat saattaisivat muuttua irtolehtipainoksiksi.

”Kirjan sijoittaminen varastoon ei suinkaan tarkoita, että se olisi epäsuosittu tai ettei sitä kysyttäisi”, valottaa Koskinen.

Eri painosten – ja ulkomaisen kirjallisuuden ollessa kyseessä myös eri käännöksien – saatavuus tulevaisuudessa halutaan varmistaa sillä, että teoksia ei pidetä avohyllyissä. Varastojen aarteet eivät pääse pölyttymään, sillä varastohakuja tehdään päivittäin.

Päiväperhoja ja ikisuosikkeja

Kirjastojen tehtävänä on tarjota asiakkaille mahdollisuus tutustua kanonisoituihin merkkiteoksiin, mutta lyhyellä aikavälillä on hankalaa sanoa, mitkä nykyhetken suosikit vakiinnuttavat paikkansa tulevaisuuden hyllyköissä. Monia aikansa hittikirjoja, joita varausten perusteella on saatettu hankkia suuret määrät, karsitaan valikoimista kovalla kädellä.

”Klassikoissa tämä ei näy, poistokirjoiksi päätyvät lähinnä kohukirjat”, Koskinen näpäyttää.

Kirjaklassikoiden lisäksi on olemassa klassikkokirjailijoita, joiden tuotannon kulmakiviin tutustutaan aina uudestaan. Vankasta asemasta huolimatta osa heidänkin teoksistaan on painunut unohduksiin. Tämänsyksyisillä Turun kirjamessuilla kouluneuvos Kirsti Mäkinenja professori Panu Rajala nostivat esiin joitain kuuluisien kirjoittajien teoksia, jotka ovat aikanaan saaneet suurta huomiota mutta joita kohtaan ei enää juurikaan osoiteta kiinnostusta. Esimerkkeinä he mainitsivat muun muassa Minna Canthin Hannan, Juhani Ahon Panun ja F.E. Sillanpään Nuorena nukkuneen.

Koskinen on osittain samaa mieltä listauksen kanssa: ”Canthin Hannaa harvoin näkee koululaisten lukulistoissa, enemmän luetaan Työmiehen vaimoa.

Kirjastossa työskentelevän näkökulmasta on hänestä kuitenkin perusteetonta sanoa, että esimerkiksi Nuorena nukkunut olisi jäänyt unohduksiin, sillä asiakkaat kyselevät sitä jatkuvasti. Koskisesta on luonnollista, että kirjailijan kokonaistuotannossa osa teoksista jää varjoon.

”Olisihan se ihme, jos kaikki teokset olisivat samanlaisessa luvussa”, hän hämmästelee.

Suursuosikkien nousu ja tuho

Kirjamessuilla pohdittiin myös sitä, miksi aikansa menestykset eivät enää innosta. Kohua herättäneet ja laajalti luetut kirjat eivät välttämättä enää kosketa nykylukijaa, valtavatkin menestykset ovat saattaneet vuosien saatossa menettää merkityksensä. Edes aikanaan ylistäviä arvosteluja saaneet kirjat kuten Ahon Panu eivät välttämättä ole tuttuja klassikoihin tutustuneelle lukijalle.

Lukijoiden ja kriitikoiden ikuisessa taistelussa Koskinen näkee kuitenkin kriitikoiden olevan tärkeämmässä osassa silloin, kun teoksien nousua klassikkoasemaan arvioidaan. Hetkellinen suursuosio ei takaa automaattisesti hyllypaikkoja kirjastossa.

”Kirjoja aletaan poistaa jo parin vuoden sisällä niiden hankkimisesta”, kertoo Koskinen hittiteosten karusta kohtalosta.

Tällä hetkellä suositut ja kysytyt Reijo Mäen ja Sofi Oksasen kirjat viihtyvät kirjastossa vain hetken ennen seuraavalle lukijalle päätymistä, mutta Koskinen ei vielä ole valmis nostamaan kumpaakaan kirjailijaa Canthin tai Ahon rinnalle klassikkoasemaan. Kymmenen vuoden päästä valistunut lukija voi palata kirjastoon: silloin aika on tehnyt tehtävänsä, ja päiväperhojen vaivuttua unohduksiin näkee, keille paikka klassikkojen rinnalla kuuluu.

Katariina Lappi