Valuvat kellot

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Draama

Lotta-Raunio-kelloTeksti: Lotta Raunio

A: Miksi tuo kello on tuossa, lyhtypylväässä?
B: Se kertoo kulkijoille kyseisen paikan ajan.
A: Onko tämä paikka jotenkin erityinen? Olen kuullut, että täällä on tapahtunut jotain kamalia asioita menneisyydessä.
B: Mikä on erityistä maailmankaikkeudelle? Ihmisen teot tai tekemättömyydet? Onko yksi teko tärkeämpi kuin toinen? Ei, ei tämä paikka ole sen erityisempi kuin mikään muukaan.
A: Kello näyttää todella vanhalta.
B: Ja on varmasti vieläkin vanhempi. Aika liikkuu eri suuntiin eri tasoilla.
A: Sen tikitys aiheuttaa painetta ohimoilleni, juuri samaan kohtaan molemmille puolin.
B: Se yrittää kertoa sinulle jotain. Sen ääni kuuluu kuitenkin meille vain tikityksenä, mutta sen taajuus yrittää tulla läpi joka tapauksessa, ja juuri sen voima aiheuttaa kokemattomille paineen tunteen ohimoille.
A: Onko se kertonut sinulle jotain?
B: Ei varsinaisesti. Minä yleensä seison tässä ja odotan liikenteen hiljenemistä. Silloin kun on hiljaista, minä kerron sille asioita. Tai en varsinaisesti sille, vaan sen kautta. Ääneni kantaa jonnekin, samoin kuin sen ääni meille jostain kaukaa.
A: Ja sekö vain on tuossa lyhtypylväässä?
B: Se tarvitsee välillä korjausta kun se joutuu olemaan näin säiden armoilla. Mutta kyllä, se vain on tuossa, kunnes sen aika loppuu.
A: Mutta miksi juuri tuossa risteyksessä, mikä siinä on niin erikoista?
B: Kellon alla, juuri tien yläpuolella on ovi. Madonreiäksikin sitä voisi sanoa. Se yhdistää ajan ja paikan monen eri pisteen välillä ympäri maailmankaikkeutta. Miksi juuri siinä kohdassa, sitä en tiedä. Se vain sattui maailmankaikkeuden matemaattisessa verkossa joutumaan sinne. Miksi sinä itse olet täällä?
A: Katsos vain, kello venyy.
B: Sen keskellä on singulariteetti.
A: Tekeekö se normaalisti tuota?
B: Ei. Se taitaa kadota. Jotain tapahtuu jossain ja se muuttaa tapahtumahorisonttia täälläkin. Kello on tullut tiensä loppuun täällä.
A: Oletko varma?
B: Jokaisen asian voi todentaa kaavoilla. Madonreiälläkin, kuten sinulla ja minulla on matemaattiset olemisen kaavat, jotka kertovat että olemme. Meidät kaikki voidaan laskea. Ja niin voidaan myös madonreikä, sen vaihteleva aika ja paikka kaareutuvassa aika-avaruudessa, mutta myös sen katoaminen.
A: Se näyttää todella paljon Salvador Dalin valuvilta kelloilta.
B: Mistä luulet hänen saaneen idean tauluun?
A: Oliko se tämä sama kello?
B: Ehkä. Niitä on kyllä toisiakin. Eivätkä ne aina ole kelloja. Mutta ehkä toisessa ajassa ja paikassa se oli myös kello Dalin aikaan. Tai ehkä Dali näki sen toisen pään ja tuli katsomaan tänne mitä tunnelin toisessa päässä oli. Ehkä Dali on seissyt juuri tässä ja ihmetellyt kelloa kuten sinä ja palannut sitten omaan aikaansa ja paikkaansa ja maalannut taulunsa.