Utuisaa vai epäselvää?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Blogijutut

Bei-Dao-kansiTeksti: Lotta Aarikka

Bei Dao: Puhun peilille kiinaa – Valitut runot (Basam Books 2013, suom. Pertti Seppälä)

Ostin teininä Porin Sokoksen kirja-alennusmyynnistä Itämaisen elämänviisauden kirjan. Tarkoituksena oli lähinnä kopioida teoksesta absurdeja kiinalaisia sananlaskuja ystävien syntymäpäiväkortteihin. Kirjassa oli kuitenkin eräs runo nimeltään Pyrstötähti, joka on sittemmin seurannut minua eri elämänvaiheissa ja tuntunut aina yhtä ajankohtaiselta, pysäyttävältä ja onton liikuttavalta. Runon oli kirjoittanut kiinalainen runoilija, Bei Dao.

Vaikka Bei Dao – oikealta nimeltään Zhao Zhenkai – on kiinan kuuluisimpia modernin ajan runoilijoita, ei hänen töitään yksittäisiä runoja lukuunottamatta ole suomennettu ennen vuotta 2013. Niin yksittäisten runojen kuin laajemman kokoelmankin suomennoksista vastaa Pertti Seppälä, joka on toimittanut myös Itämaisen elämänviisauden kirjan. Puhun peilille kiinaa on kooste kuudesta runokokoelmasta ja kattaa siten runoja kirjailijan varhaistuotannosta 1972 aina vuoteen 2008 saakka.

Runoilijapersoonana Bei Dao on mielenkiintoinen: hän oli nuorena aktiivinen punakaartilainen, mutta kulttuurivallankumouksen aikaan muutti kenties hieman yllättäen mielensä ja ryhtyi kriittiseksi puoluetta ja sen toiminta kohtaan. Bei Daon ja muiden ”utuisten runoilijoiden” (Misty Poets) sana-akvarellit kuvasivat hyvin erilaista Kiinaa ja kiinalaisuutta kuin mitä sosialistisen realismin viitekehykseen mahtui. Lopulta itse runoilija ei mielipiteineen enää mahtunut koko Kiinaan – vuodesta 1989 lähtien hän eli maanpaossa esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa, kunnes pääsi vuonna 2007 muuttamaan takaisin kotimaahansa.

Utuinen runous (Misty Poetry) oli puolueen vaikuttajien pilkkanimi nuorten runoilijoiden kuvalliselle ja imaginaariselle ilmaisulle. Kirjailija on itse painottanut englanninnoksen olevan romantisoiva: kutsumanimi ei syntynyt tunnelmallisen utuisuuden vuoksi, vaan koska puolueen kulttuurieliitin mielestä runoilijoiden ilmaisutapa oli hämärä ja epäselvä (kiinaksimenglong).

Bei Daon runoissa kuvastuu muukalaisuus, kaiho ja kaipuu, tyyneys ja surumielinen valo. Ne voi nähdä poliittisena runoutena, mutta sellaisiksi niissä on yllättävän vähän politiikkaa. Eri tuotannon vaiheista huolella valikoidut runot antavat läpileikkauksen runoilijan tuotannosta. Niistä näkyy myös runoilijan kehitys ja vahvistunut luottamus omaan ilmaisuun. Kirjailijan viimeisin tuotanto on vahvan kuvallista ja unenomaista vailla kerronnan tai selittelyn tarvetta. Runon kuvat pysyvät silti jämerästi läsnä luonnossa ja aistikokemuksissa, kuten runoilijan viimeisimmän tuotannon runossa Talven viettoa:

Herääminen: pohjoinen mäntymetsä
maan kiihkeitä rummunlyöntejä
auringon kirkas viina puunrungoissa
kiihottaa pimeyden jäätä
ja sydän vastaa susilauman ulvontaan

Kokonaisuutena Puhun peilille kiinaa ei varmasti tee kunniaa Bei Daon elämänmittaiselle runoilijanuralle kokeiluineen ja kasvuineen. Monipuolisuutensa vuoksi se kuitenkin antaa meille mahdollisuuden tutustua omaääniseen lyyrikkoon länsieurooppalaisen kulttuuripiirimme ulkopuolelta.