Usko(tko), että minusta tulee kirjailija

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Lyriikka

Kuva: frankieleon/Flickr

Kuva: frankieleon/Flickr

Teksti: Laura Setälä

 

I

Mikä susta tulee kun valmistut?

kysyt, ja vastaan

Työtön

Muttet usko.

Eikun oikeasti. Mikä susta tulee?

Epäröin.

Kirjailija

Eli työtön?

                                                                 Et usko

Niinhän mä sanoin,

 

sanon

ja me nauramme sille yhdessä

olipa hauska juttu

hah!

 

ja sinä halaat minua

sinun on mentävä omiin töihisi

ja minä jään opiskelemaan

opiskelehan nyt, niin voit olla

korkeakoulutetusti työtön

hah!

ja taas me nauramme

 

Mutta kun menet pois,

suljen silmäni,

mutta sekään ei auta –

itkettää.

 

edes Sinä et usko minuun

 

itse en usko itseeni

sehän on selvä

mutta että edes Sinä et usko…

 

Se harmittaa enemmän kuin ikinä aion paljastaa.

 

 

II

Sinä iltana

kun ovi on jo takalukittu

ja ainoana valona

on kuu, sillä muut asunnot ovat

jo sammuttaneet valonsa

ja käyneet nukkumaan

 

minä otan tietokoneen

ja liian ison mukin kaakaota

istun ikkunan alle

lattialle, selkä seinää vasten

avaan koneen

 

ja alan kirjoittaa

 

 

III

Aamupalapöydässä

kaikki on samoin kuin ennenkin

ja mikään ei ole

minä olen muuttunut.

 

Luet lehteä väärin päin

haukottelet makeasti

lusikoit muroja

ja sotket pöydän maidolla, sitä

valuu lehdellekin.

 

Siivoat

minä yritän syödä leipääni

mutta siitä ei tule mitään

sanat täyttävät suuni

eikä leipä sovi sinne

minun on sanottava sanat ääneen

sanottava

 

että minusta tulee kirjailija

aion kirjoittaa kirjan

että minusta tulee kirjailija

saat halveksua minua tai ajatella

mitä tahdot mutta

että minusta, juurikin minusta tulee kirjailija

sanoit sinä siihen mitä tahansa

 

musta tulee kirjailija

sanon ennen kuin ehdin purra kieltäni poikki

puren kieltäni

odotan naurua

mutta

 

hymyilet

sanot, tiedän

ja olen susta kovin ylpeä