Uskalla kohdata runo

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Kolumnit

Kuva: Jay/Flickr

Kuva: Jay/Flickr

Teksti: Laura Setälä

Siinä se olla möllöttää. Sanat vilisevät paperilla vailla järjellistä asettelua, eikä merkitys tunnu avautuvan muotoa helpommin. Se on vieras, outo ja vaikea, mutta voin kertoa salaisuuden – ei suinkaan ylivoimainen. Se on runo, ja siihen pitää suhtautua runon vaatimalla tavalla. Mutta ennen kuin voit yrittää ymmärtää sitä, sinun on lakattava vastustamasta sitä.

Runokirjaan on helppo olla tarttumatta siksi, että runo on niin vieras. Vieraus taas johtuu suurelta osin siitä, että runot näkyvät peruskouluopetuksessa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi perinteinen proosakerronta. Olet varmasti lukenut proosaa sekä pitkänä että lyhyenä aina ensimmäiseltä luokalta alkaen. Kuinka monta runoa muistat lukeneesi ala-asteella? Vaikka saatoit kirjoittaa jonkun runon ystävänpäiväkorttiin ja toisen äidinkielentunnilla, jäi runojen lukeminen vähiin. Myöhemmin tilanne ei muuttunut paremmaksi. Yläasteella ja jopa lukiossa runot oli tungettu yhteen tai kahteen kurssiin, jotka läpi kahlattuasi saatoit huokaista helpotuksesta ja unohtaa runouden kokonaan.

Runouden unohtaminen opetuksessa (ja ylipäätään lukemisessa) on naurettavaa, sillä runot opettavat omanlaistaan ajattelukykyä. Samalla tavalla kuin matematiikka opettaa loogista ajattelua ja päättelyketjujen rakentamista, runous opettaa assosioimaan asioita, yhdistämään niitä toisiinsa ja rakentamaan yhteyksiä eri tekstien ja asiayhteyksien välille. Samalla runo opettaa sinua ymmärtämään maailmaa. Tämän jos minkä luulisi olevan tärkeää.

Se, että runot jäivät jo varhain vieraiksi, näkyy myöhemmässä lukemisessa. Runokirjoja kustannetaan huomattavasti vähemmän kuin proosaa siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ostetaan ja ylipäätään luetaan vähemmän. Vieraus saa runon tuntumaan vaikealta.

Toisaalta, runon vaikeus voi johtua siitäkin, ettei runo istu kovin hyvin nykyiseen kulttuuriimme. Ihmisillä kun on aina kiire kaikkialle. Elämä on hektistä, ja kymmenet erilaiset ärsykkeet kilpailevat huomiostasi jatkuvasti. Saatat katsoa televisioista sarjaa (tai useampaa) samalla, kun selaat puhelimesta päivän uutisia, käyt läpi useita eri sosiaalisia medioita ja vietät perheen tai ystävien kanssa laatuaikaa.

Runo ei mahdu tähän kuvaan. Runon lukeminen vaatisi, että laskisit muut ärsykkeet käsistäsi, sulkisit television ja pysähtyisit. Vasta sitten voit todella alkaa lukea runoa. Se kuitenkin vaatisi, että lukisit hitaasti, sana kerrallaan, mielellään useamman kerran. Hui. On vaikea löytää tuollainen hetki, vaikka olisi runojen ystävä, saati sitten sinun, joka et runoista piittaa. Siispä runot on helppo unohtaa pölyttymään kirjahyllyyn ja täyttää kaikki maailman aika sosiaalisia medioita selaamalla.

Jos kuitenkin päättää tarttua runokirjaan, saatat säikähtää runon outoudesta. Se vähä runous, mitä koulussa on tullut luettua, on pääasiassa ollut perinteistä mitallista runoutta, jossa säkeet, riimit ja alkusoinnut ovat kauniisti paikoillaan. Moni runo kuitenkin kieltäytyy noudattamasta tuota niille asetettua kaavaa. Ne saattavat olla paperille aseteltuna miten päin vain, niin että et osaa sanoa edes sitä, mistä pitäisi aloittaa tai mihin lopettaa. Jäät pohtimaan, miksi kukaan kirjoittaa mitään noin kummallista. Ja oikeastaan tuollaiset sanasekamelskat kannattaa mieluummin ohittaa, ettei niiden kummallisuus vain pääse paperin välityksellä tarttumaan.

Mutta jos olet rohkea ja uskallat ylittää nämä pienet esteet, olet päässyt jo pitkälle. Olet antanut runolle mahdollisuuden, vaikka se on ollut vaikea. Olet raivannut muutaman minuutin siitä ajasta, jonka tavallisesti tuijottamalla kännykän ruutua. Olet kaivanut keittiöstä taloushanskat ja ottanut runokirjan käteen, hanska kun suojaa outouden tarttumiselta samalla lailla, kuin kondomi suojaa aidsilta ja tippurilta.

Tässä vaiheessa uskallan luvata sinulle varman palkinnon. Et välttämättä saa sitä ensimmäisen runon kohdalla, mutta lopulta kuitenkin. Runo nimittäin on äärettömän merkityksellinen teksti, joka usein kurottaa moneen eri suuntaan. Runossa on useampi kerros, jotka aukeavat aina uuden lukemiskerran myötä. Kerrokset ja niiden tulkinnat muodostavat siltoja eri asioiden välille ja tarjoavat mahdollisuutta käsitellä omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Runon tulkinta nimittäin tehdään omien kokemusten pohjalta ja näin ollen se kertoo väistämättä jotain sinusta itsestäsi. Ja kun tavoitat runon sisimmän ajatuksen ja tunnet sen kolahtavan omien ajatustesi kanssa, saattaa runosta tulla jotain, joka kantaa vuosia.

Oma mummuni antoi minulle eräänä päivänä yhden omista suosikkiruonoistaan. Hän osasi sen ulkoa ja lausui runonsa niin monta kertaa, että sain sen varmasti kirjoitettua oikein paperille. Runo avasi meille tien keskusteluun omasta historiastani ja rakkaudesta, ja sai paikan myös omasta sydämestäni.

Jos runon kohtaaminen kuitenkin tuntuu liian vaikealta, niin älä huoli. Myös runojen maailmaan löytyy oikotie, jolla on hyvä aloittaa. Laita luurit korvaan ja suosikkiartistisi soimaan – laululyriikkakin on nimittäin runoutta. Suosittelen silti myös runon lukemista. Se saattaa avata polkuja aivan uusiin maailmoihin. Ja ehkä joku niistä poluista on sellainen, jonka voi jakaa omalle lapsenlapselleen sitten joskus.