Tuntumaa suomalaisuuteen Juicena ja presidenttinä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lehtijutut

Työpajan jäsenet etsivät itselleen sopivaa rekvisiittaa esiintymistä varten. Kuvassa vasemmalta lähtien Koke, Forouzan Marabi ja Kati Leskinen.

Teksti ja kuva: Virve Vainiala

Risto Ryti ja Kyösti Kallio polttavat keittiössä sikaria ja vaimo tiskaa. Paavo Nurmi loukkaa jalkansa juoksukilpailuissa ja joutuu sairaalan. Juice lopettaa juomisen, kun hänestä tulee isoisä. Anne Pohtamo esiintyy muotinäytöksessä tavaratalossa ja tapaa idolinsa Kirsi Kunnaksen.
– Ei ehkä ihan totta, mutta melkein mahdollista, kun monikulttuurisissa Matka menneisyyteen -työpajoissa tutustutaan itsenäisen Suomen 100-vuotiseen historiaan niin merkkihenkilöiden kuin arkipäivän sankareidenkin kautta. Osallistujat tutustuvat kiinnostaviin hahmoihin draama- ja sanataideharjoitusten avulla.

Kahtena päivänä joulukuussa kokoontui joukko eri alojen opiskelijoita valmiina pohtimaan Suomen 100-vuotista historiaa draaman keinoin. 1.12. ja 14.12.2016 järjestettiin Vanhalla Raatihuoneella työpaja, jossa työstettiin Suomen historiaa taiteen keinoin. Ohjaajina toimivat nukketeatteritaiteilija Tiina Puranen ja sanataideopettaja Veera Välimaa. Tilaisuuden järjesti Turun kaupungin vapaa-aikatoimialan maahanmuuttajakoordinaattori Kati Leskinen.

Ydinjoukkona toimi noin 20 suomen kielen maahanmuuttajaopiskelijaa Turun kristillisestä opistosta. Heitä tukemassa oli samansuuruinen joukko suomalaisia lähihoitajaopiskelijoita Turun ammatti-instituutista sekä kaksi luovan kirjoittamisen aineopiskelijaa Turun avoimesta yliopistosta.

Selma Santini kertoo, että hän tykkää keskustella suomalaisten kanssa, vaikka hän onkin ujo. Hän pitää teatterin tekemisestä ja hänestä on hauska näytellä. Koke haluaisi puhua suomalaisten kanssa. Hän ei ole aikaisemmin näytellyt, mutta pitää siitä.

– Tulen uudelleen mukaan, hän sanoo.

Forouzan Marabi pitää siitä, että voi toimia yhdessä suomalaisten kanssa. Myös hän tuntee itsensä ujoksi, mutta ei jännitä näyttelemistä. Hän tulee mielellään samankaltaisiin tapahtumiin. Feri ei pidä näytelmätyöpajasta. Hän on näytellyt aikaisemminkin Suomessa, mutta ei silti pidä näyttelemisestä. Häntä kiinnostaa enemmän urheilu ja kuntosali. Tässä hän muistuttaa kovin paljon muita samanikäisiä nuoria miehiä Suomessa.

#yksiturku-kampanja

– Miten voi sopeutua uuteen kulttuuriin, kaupunkiin, maahan, jos ei tunne paikallisia ihmisiä! Kati Leskinen aloittaa.

– Tästä sai alkunsa Yksi Turku -kampanja, jonka tarkoituksena on yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä yhteisen tekemisen avulla. Aloitin maahanmuuttajatyöt alkuvuodesta. Huomasin pian, että turkulaisilla maahanmuuttajilla ei ole minkäänlaisia kontakteja paikallisiin ihmisiin. He eivät tunne suomalaisia, Kati Leskinen kertoo.

Kati Leskinen ymmärtää kulttuurin laajana käsitteenä. Hän on ollut mukana kollegoiden järjestämissä urheilutapahtumissa.

– Uskon maahanmuuttajatyössä itse tekemiseen, liittyy se sitten kulttuuriin tai urheiluun tai mihin vain. On hyvä mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia, mutta vielä tehokkaampaa on opetella suomalaisia lauluja ja niiden tarinoita ja sanoja työpajassa. Tarkoitus on järjestää tämän työpajan lisäksi musiikkityöpaja. Filharmonisen orkesterin muusikot ovat pitäneet niitä ennenkin. Musiikki ja urheilu ovat hyviä kotouttamiskeinoja.

Kati Leskinen pyysi Veera Välimaata ja Tiina Purasta vetämään työpajaa, jossa käsitellään Suomen historiaa teatterin keinoin. Kaikella kivalla pitää olla myös jokin tarkoitus. Tällaisessa työpajassa täytyy oppia jotakin uutta mukavan tekemisen lisäksi ja sen täytyy myös tukea kotoutumista.

– Alkuun tulee jotakin helppoa tekemistä, jossa ei välttämättä tarvitse kieltä. Eritaustaiset tekevät yhdessä draamaa ryhmissä. Sen jälkeen vielä esitetään harjoittelun tulos. Kaikki eivät tykkää esiintyä, mutta mukana on itsensä voittamista, erityisesti maahanmuuttajille, jotka ovat tekemisissä kielen kanssa.