Tulinko mä tuolta?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Draama

Kuva: Hunter Desportes/Flickr

Kuva: Hunter Desportes/Flickr

Teksti: Aura Nikkilä

(Junavaunu, lauantainen aamupäivä.

Vessan automaattiovi aukeaa, oven takana seisoo noin 60-vuotias mies hämmentyneen näköisenä. Miehellä on lököttävät, hieman likaiset farkut, 80-luvun tuulipusakka ja päässä mainoslippis. Hiukset ovat ylikasvaneet ja rasvaiset.)

 

MIES

Oho, mitä toi ovi aukes tollai ihan ittestään, hyvä ettei ollu housut kintuissa.

(tauko)

Kädet viel.

(Huuhtelee kädet suurpiirteisesti hanan alla, kuivaa housuihinsa. Vilkaisee peiliin.)

Pahus ku lasit jäi, mut kai se iha hyvä o. Tukka ainaki paksu ku nuorukaisel eikä harmaan harmaata missään.

(Kuulutus: Seuraavana Karjaa. Nästa Karis.)

Karjaa, Karjaa… Karjaan moottoriurheilijat, ne mä tiedän, kovia jätkiä, voittivat ässämmät kolmen vuoten peräkkäin, oisko ollu ysiseiska, ysikasi ja ysiysi, siin ei ollu paljo muil sanomista siinä hommassa. Ei oo tainnu sellasta hattutemppua sen jälkeen kukaan tehdä.

(Katsoo ovesta ulos käytävälle.)

Tulinko mä tuolta? Vai tuolta?

(Lähtee hitaasti kävelemään väärään suuntaan.)

Ei helvetti, näis vois olla jotku eri värit vähä niinku Irlannissa talojen ovissa kuulemma. Siel on riveittäin niitä samanlaisia rivitaloja, rivejä toisensa jälkeen, nii eihän ne ukot pubista tullessaan tuiterissa tiedä mikä niistä on se oma ovi. Ni eukot on sit maalannu ovet eri väreil, sit niitten ukkojen täytyy vaan muistaa oikee väri. Kätevä systeemi, voisivat veeärrällä ottaa opikseen. Saatanan valtion rautatiet, pienestäkin peuran töytäisystä koko rantarata poikki tuntikausii, taas mä oon myöhässä, eikä oo ees oma vika!

(Tulee vaunun päähän, edessä enää veturi.)

No on se helvetti kun ei edes omalle paikalleen löydä.

(Kääntyy ja lähtee kävelemään takaisin tulosuuntaan.)

Mut ai saatana, siinä istu ikkunapaikalla se naine, miltäs se näytti, tumma tukka, ei nuori mutta komea ku mikä. Olikse toi? Ei, ei se toi ollu…

(tauko)

Mieletön muija, siis ihan mieletön muija, en oo sellasta ennen tavannu, siis se että ihan oikea rohvessori, historian tutkija olikse Suomen historian ku se sano. Paree olla sanon mä, kannata meidän täältä lähteä muiden asioita sorkkimaan kun on omatkin murheemme, vuos 18 ja ryssät ja isoviha ja ne kaikki muutki. Mut se muija nii, lähtisköhän mukaan jos pyytäisin Tangomarkkinoille. Tai siis miks ei lähtis, tanssimista, mökki järven rannalla, loistavaa seuraa, muija ois hullu jos ei lähe. Ritvakin siellä viihty, niin kauan ku mä sitä jaksoin katella.

(tauko)

Mä kysyn sitä, kysyn kysyn, kuhan nyt perkele löytäisin sen paikan.

 

(Konduktööri kävelee miestä vastaan.)

KONDUKTÖÖRI

Herra tais taas lähteä väärään suuntaan sieltä vessasta, teidän rouva istuu tuolla tämän käytävän päässä.

 

MIES

Jaahas, juu, kiitoksia vaan teille. Mutta ei ole kyllä minun rouva.

(Konduktööri menee.)

Vielä ainakaan.

 

(Mies löytää paikalleen, ikkunapaikalla istuu siististi pukeutunut keski-ikäinen nainen, joka näpyttelee kannettavaa tietokonetta, Viereisellä penkillä on kulunut Alepan muovikassi, jonka mies nostaa syliinsä istuessaan alas.

Nainen vilkaisee miestä sivusilmällä, harkitsee hetken.)

 

NAINEN

Sie eksyit sitte taas vai?

 

MIES

Niinpä taisin.

(Mies ottaa kassista lonkerotölkin, sihauttaa sen auki ja juo.

Nainen kohottaa kulmiaan ja jatkaa tietokoneensa näpyttelemistä.)