Tomi

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Proosa

Kuva: Mikhail Kryshen/Flickr

Teksti: Sini-Päivi Aho

Tomi havahtui hereille paikallisbussin pysähtyessä kauppatorin laitaan. Alkuillan harvat matkustajat laskeutuivat avonaisista takaovista päätepysäkille. Kuljettaja tuijotti peilin kautta Tomin haparoivaa nousua penkistä. Taskusta livahti muutama markka käytävän lattialle nuoren miehen kammetessa itsensä ulos autosta. Kaverusten oli ollut tarkoitus ottaa vain parit oluet Hessun uudella kämpällä Turun Uittamolla ennen Tomin bändin treenejä.

Marraskuun alun raaka tuuli riepotteli nakkarilta lentäneitä roskia kulkijoiden jaloissa. Illan viileys paiskautui Tomin kasvoille bussin kaasuttaessa paikalta. Taksitolpan Mersut houkuttelivat kutsuvina. Tomi kääntyi Börsin kulmalta Kauppiaskadulle. Tuomiokirkon pysäkiltä lähtisi jatkoyhteys kotiin Piikkiöön.

Poikien yhtye Delirium Tremens oli saanut uuden treenikämpän R-kioskin alakerrasta. Pasin äiti ja isä olivat tyytyväisiä, kun saivat autotallinsa takaisin omaan käyttöönsä. Tomi toivoi, että Pasin sisko Piia tulisi katsomaan bändikatselmusta, vaikka ei enää harjoituksia kuunnellutkaan. Tomi sai askeliinsa uutta rytmiä hyräilemällä ääneen päivällä tekemänsä biisin sanoitusta.

Time runs, life ends, I feel so fucking crashed

Pasi näppäili sointuja kitarastaan, Marko käänteli vahvistimen nappuloita oikeisiin asentoihin ja Jussi istuskeli rumpusettinsä takana kapulat valmiina käsissään. Kahvinkeitin rupsutti tuolilla nurkassa. Kaksoisovien raosta kuulsi katuvalojen kelmeys. Pihalta kuului R-kioskille pysähtyvien autojen ovien paukahduksia. Pojat päättivät soittaa pari kappaletta Tomia odotellessaan. Rumpusoolo sai kioskin lattian tärisemään. Seinälle oli teipattu Iron Maidenin juliste. Mustaa kahvia juotiin korvattomista kupeista. Markon tyttöystävä lisäsi vaaleanpunaista huulikiiltoa.

Yläkerran Ärrä suljettiin iltakymmeneltä. Kioskin myyjä talletti kotimatkallaan kassalippaan Osuuspankin yösäilöön. Tomia ei kuulunut vieläkään. Bändikatselmukseen oli aikaa kaksi vuorokautta.

You’re young only once, too bad the time runs

Tomin kengät kostuivat kadun lätäköistä. Hän askelsi kohti Läntistä Rantakatua. Edessä virtasi Aurajoki syvänmustana. Tomi päätti kävellä loppumatkan aivan joen partaalla. Veden himmeät heijastukset herättivät hänessä uusia ajatuksia sanoittaa kappaleita. Rannekellon fosforiset viisarit hohtivat himmeästi. Tomi nosti hupun päänsä suojaksi. Kadulla lojui jonkun polkupyörästä irronnut turvaviiri. Oranssi silmä hehkui hetken ajan, kun esine putosi siihen liukastuneen nuoren miehen mukana tummaan veteen.

Love starts, love smiles, love runs like a river

Vainion liikenteen keltainen bussi ylitti Tuomiokirkkosillan aikataulun mukaan klo 21.55. Bussikuski hidasti vauhtia Pinellan kohdalla, mutta pysäkillä ei näkynyt ketään.

Seuraavana iltapäivänä Tomin äiti avasi ulko-oven ja pudisteli rapaa kengistään. Laskiessaan avaimet eteisen pöydälle hän kuuli vaimeaa musiikkia tyttären huoneesta. Lasten isä istui olohuoneen sohvalla Turun Sanomiin syventyneenä.

— Eikö Tomi ole vieläkään tullut, Marketta kysäisi mieheltään.

Vastauksena oli päänpudistus. Marketta soitti Pasin kotiin ja kyseli poikaansa, mutta kukaan ei ollut nähnyt Tomia. Pasin isä kertoi, että pojat olivat turhaan odotelleet Tomia bändin treenikämpällä edellisenä iltana.

Kunnanvirasto oli iso vanha puutalo mäen harjalla. Naapurikuntien nuorisosihteerit istuivat toisen kerroksen kahvihuoneen pöydän ääressä ja juttelivat tulevan viikonlopun bändikatselmuksesta. Nuorisotalolle oli tulossa esiintymään neljä paikallista bändiä. Paikallislehteen oli puffattu juttu tapahtumasta. Järjestysmiehiä oli haalittu enemmän kuin edellisenä syksynä. Delirium Tremensin pojat houkuttelivat paikalle kuulijoita kaupungista asti. Syntax Error ja Silver Spoon olivat uusia tulokkaita. De nada oli joukon ainoa tyttöbändi. Nuorisolautakunnan puheenjohtaja oli luvannut myös osallistua tapahtumaan.

Kollegojen lähtiessä heitä tuli vastaan nuorisotoimiston ovella poikajoukko. Kaikilla oli yllään samanlaiset kivipestyt farkut ja hartioille ulottuvat kihartuvat hiukset.

— Me ei voida esiintyä lauantaina, kun Tomi on kadonnut.

 

 

Tarina on kirjoitettu tapaturmaisesti Aurajokeen hukkuneen nuoren lupaavan muusikon muistoksi.