Tästä ei puhuta

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka

Kuva: Kurtis Garbutt/Flickr

 

Leivänmuruja hellan edessä,

astun niiden päälle.

Ne jäävät hiertämään sukassa.

Antaa olla, on niitä ollut ennenkin.

 

Jauhelihamuruset hypähtelevät pannun kuumuudessa.

Tulipalloinen nokare osuu kämmenselkääni.

Antaa osua.

 

Pöydän pinta on tyhjä kasvoistasi.

 

Nöyryyttämätön sipuli,

veitsenterä aukoo sen kerrokset.

 

En ansaitse mitään, sanot.
Olen taakka.
On parempi ilman minua.

 

            Itsellesikö puhut?

 

Karrella olevat porkkananpalat joutavat roskiin.
Pussin suu tiukasti suppuun.

 

Kenen on parempi?

 

Käry leviää keittiöstä olohuoneeseen.

Ikkunan avaaminen ei auta.

 

Seinät eivät toista ääntäsi,

eikä kärysi hälvene.

 

Lieskat nousevat pannusta.
Hälytin ulvahtaa.

 

Kolahdus ‒ ja olet poissa.
Matto lentää savuavalle hellalle.

Kaikki on piilossa.

 

 

Tiina Österman