Tarina matkalla kansien väliin – kirjailijan ja kustantajan yhteistyö

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Kohtaamisia kirjamessuilla

Kuva: Thomas Widmann/Flickr

Kuva: Thomas Widmann/Flickr

Teksti: Tuomas Muhonen

 

Alussa on idea

Kirjailija Hannu Raittila kertoo, kuinka ideasta kehittyy valmis teksti:

– Jutuista, anekdooteista syntyvät novellit, isommista mielikuvista romaanit.

Tosiaan novellihan voi syntyä päivässä, viikossa tai kahdessa, jopa kuukaudessa, niin kuin lopulta kävi omalla kohdallani osallistuessani tänä vuonna Martti Joenpolven novellikilpailuun. Novelli on kohtuullisen nopeasti raapustettu tekele, kun taas romaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen voi kestää moniakin vuosia. Hieman siis särähti korvaan tuo Raittilan, konkarikirjailijan, murjaisu omien ideoidensa synnystä ja kehityksestä. Aivan kuin ideoiden pursuaminen olisi itsestäänselvyys. Mutta kyllähän minä häntä toisaalta uskon, ja ennen kaikkea haluan uskoa, niin kuin varmasti jokainen kirjoittaja, joka toivoo, että juuri se hänen ideansa on se, mistä syntyy lopulta kiinnostava teksti.

 

Kun ideaa työstetään eteenpäin

Kustannustoimittaja Touko Siltalan mukaan kirjailijoiden yhteistyö kustantajansa kanssa tekstiä työstettäessä jakautuu pääasiassa kahteen leiriin:

– Toiset kirjailijat haluavat keskustella ideoistaan kustantajansa kanssa kirjoittamisvaiheessa, toiset  kirjailijat taas kirjoittavat  tekstin alusta loppuun oman ideansa mukaan, jonka jälkeen he lähettävät valmiin tekstin kustantajalleen.

Voin varsin hyvin kuvitella, kuinka tekisin kaiken ensin itse ja sen jälkeen jäisin odottamaan kustantajan palautetta innosta ja pelosta väristen. Tuntuu jotenkin absurdilta, jos keskustelisi välissä. Herää nimittäin kysymys, olisiko oma idea enää oikeastaan oma idea. Eikö se olisi silloin enemmänkin kustantajan kanssa yhteinen, jaettu idea.

Kari Hotakainen toteaa:

– Lähetän ensin tekstipinkan ensimmäisen version, kustantaja ei ole koskaan ollut kiinnostunut pelkistä ideoista.

Hotakaisen ensikohtaaminen kustantamon kanssa ei myöskään ollut se kaikista rohkaisevin mahdollinen.

Aloitteleva runoilija Hotakainen lähetti nimittäin 80- luvulla Kuopiosta runojaan Tammelle ja WSOY:lle arvioitavaksi. Runot kuulemma eivät olleet kummoisia, eivätkä modernistisia, mutta seuraava versio ehkä kiinnostaisi. Lopuksi Hotakainen lisää vielä:

–  Arto Paasilinna kutsui runojani harakanpaskoiksi.

 

Tässä kohtaa nauratti aluksi, mutta pian jo mietin, että miten samassa tilanteessa olisin kokenut vastaavan palautteen. Hotakaisen sanoista ja olemuksesta huokuu se sama vilpitön vakavanhumoristinen asenne, joka on vahvasti esillä hänen kirjoissaankin.

 

Kirjailijan ja kustantajan suhde

 

Raittilan mukaan kirjailijan ja kustantajan suhde ei voi olla kylmä liikesuhde:

– Tarvitaan inhimillinen ulottuvuus. Kirjailijan on pystyttävä luottamaan siihen että se, mitä kustantaja sanoo tai tekee, on kirjan parhaaksi. Lisäksi on suorastaan eduksi, jos sekä kirjailija että kustantaja molemmat pysyisivät pois sosiaalisesta mediasta. Koko kirjallisuushan on oikeastaan koko sosiaalisen median antiteesi. Ei kannata puhua kirjan valmisteluun liittyvistä yksityiskohdista sosiaalisessa mediassa, vaan kasvokkain keskenään.

 

Itselleni, joka en juuri pyöri sosiaalisen median pyörteissä, tuo Raittilan tokaisu tuntuu varsin lohdulliselta. Onhan henkilöön, jonka arvioitavaksi omat rakkaat tekeleensä uskoo, voitava luottaa niin paljon, että kovankin kritiikin voi kasvotusten ottaa vastaan.

 

Kirja on kokonaistaideteos

 

Raittilan mukaan kirja on sekä sisällöltään että ulkoasultaan kokonaistaideteos, esine:

– Kansi julistaa kirjaa, sisältö löytyy välistä ja tästä syntyy kokonaistaideteos. Kansitaide ei missään nimessä ole erillinen osa. Kirja on esine, joka koostuu paperista, pahvista ja painomusteesta, ja tämä mahdollistaa kirjan käsissä hypistelyn ja kääntelyn.

 

Pidän juuri siitä, miltä kirja näyttää silmissä ja tuntuu käsissä. Hyvää kirjaa lukiessa kiire lakkaa, koska juuri sillä hetkellä mikään ei ole niin tärkeää kuin kirjan tarina, johon samaistut. Voit lukea omaan tahtiisi. Jos olet nopea lukija, voit ahmia koko kirjan kerralla. Jos olet hidas lukija, voit halutessasi palata takaisin, jos jokin ihastutti tai jäi epäselväksi.  Kirja on jokaisen pyhä henkilökohtainen kokemus, jota kukaan muu kuin lukija itse ei voi määritellä.

 

Lopuksi Hotakaisen vinkki kaikille kirjailijan urasta haaveileville:

– Lähetä hyvä tekstipinkka ilman kuvaa.