Sukupuolineutraali, -sensitiivi vai sukupuoleton?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Kuva: Jörg Schubert/Flickr

Kuva: Jörg Schubert/Flickr

Teksti: Heidi Rajala

 

Miltä kuulostaisivat nimet Airut, Emi tai vaikkapa Pii-Salama? Nämä ovat luonnon tarjoamia nimiä sukupuolineutraalille nykyajan lapselle. Sukupuolineutraalit ihmiset haluavat, että heitä kohdellaan ennen kaikkea ihmisinä, ei miehinä tai naisina. Puhutaan myös sukupuolisensitiivisestä tai sukupuolettomasta kasvatuksesta.

Sukupuoleton, sukupuolisensitiivinen ja sukupuolineutraali kasvatus kannustaa lapsia ajattelemaan tarhakavereitaan lapsina tai ystävinä, ei tyttöinä tai poikina. Ei ole olemassa tyttöjen tai poikien leikkejä, värejä, vaatteita tai ilmaisuja. Jos poika haluaa pukeutua pinkkiin röyhelöön, hän sen tehköön hyvillä mielin. Jos tyttö haluaa leikkiä autoilla, siitä vaan, kannustetaan.

Nykyisessä aikuisten maailmassa nainen voi olla automekaanikko ja mies sairaanhoitaja, kukaan ei enää ihmettele sitä, mutta sukupuolilla on silti kromosomiensa mukaiset luonne-erot. On miehiä, on naisia. Jommaksikummaksi synnytään. Ympäristö, kulttuuri ja kokemukset muokkaavat ihmistä. Joku kokee olevansa enemmän mies kuin nainen tai päinvastoin. Sukupuolineutraali henkilö ei halua tulla kohdelluksi kumpanakaan. Ja kuinka vaikea asia tämä onkaan ympäristölle, joka tulkitsee henkilön näyttävän jommaltakummalta, mieheltä tai naiselta ja kohtelee häntä sen mukaan. Aina. Siitä ei varmasti pääse mihinkään. Ainakaan toistaiseksi.

 

Mies- ja nais-hän

Ruotsi on askeleen edellä tässäkin keskustelussa. He ovat ottaneet käyttöön kolmannen pronominin, hen. On siis han (mies), hon (nainen) ja nyt hen (tod.näk. jompikumpi mutta virallisesti ei kumpikaan). Näin tukholmalaisen päiväkodin arjessa kaikki ovat samanarvoisia ja omia itsejänsä. Mitenköhän Saksa vastaa keskusteluun? Saksan kielioppihan perustuu pitkälti feminiiniin, maskuliiniin ja neutriin. Ehkä sukupuolineutraali henkilö saa neutrin -eli eläimen ”se” tai lapsen aseman. Tosin asia ei varmasti ole näin yksioikoinen. Suomen kielihän on jo lähtökohdiltaan tasa-arvoista; meillä ei eroteta mies- tai nais-häntä! Olemme edistyksellisiä edes jossakin asiassa, kielioppimme on jo sukupuolineutraalia. Myös tasa-arvokeskustelussa ammattinimikkeet on muutettu sukupuolineutraaliin muotoon. Joka tapauksessa on sääli, jos joku kokee tyttöytensä tai poikuutensa vuoksi olevansa eriarvoinen tai hukassa itseltään.

Mutta silti: me olemme fyysisesti erilaisia. Meillä on myös sukupuolenomaisia ajatuksia, erilainen ruumiinrakenne ja lihakset, aivot sekä karvankasvu. Olemme siis miehiä, naisia, tyttöjä tai poikia ja toimimme luontaisesti sen mukaan. Jos henkilö ei ulkonäöllänsä anna viitteitä sukupuolestaan, paljastaa hän sen todennäköisesti esimerkiksi kävelytyylillään, puheäänellään tai ehkä pakaroiden muodolla. Hetken tarkkailun jälkeen jokin seikka paljastaa aina. Ja siinä sitä ollaan, kohtelu kohdentuu saman tien, kun toinen sen hoksaa.

 

Puntit tasan

Tähän liittyy selkeästi myös tasa-arvokeskustelu. Kohtelu siis samanlaiseksi kaikille. Eli kun hennon naisen pitäisi siirtää sata kiloa painava laatikko hartiavoimin, mieskollega katsoo vierestä myhäillen ja kääntyy omiin hommiinsa. Tai kun nainen on pulassa autonsa kanssa pimeällä, talvisella maantiellä, mies voi ilman omantunnon pistoksia painaa kaasua ja pyyhkäistä ohi. Kuinka vastaa nainen tasa-arvokysymykseen? Ihan rauhassa sohvalla lepäillen työpäivän jälkeen, kylmä Karhu odottamassa liigaotteluiden alkua, kun mies vaihtaa nuorimmaisen kakkavaippaa hoitopöydällä. Myös romanttisen ravintolaillan voi päättää tasa-arvoisesti maireasti hymyilevän tarjoilijan tuodessa laskua. Ei puhettakaan, että mies maksaa. Taskulaskimet esiin ja laskua sentilleen tasaamaan. Se on tasa-arvo, joka jyllää!

Puhutaan myös naisten hyväksikäytöstä viihdemaailman yhteydessä. Moni kaunis ja kurvikas nainen on itse vapaaehtoisesti alalle hakeutunut, saa siitä elantonsa ja jopa nauttii työstään. Ihan oikeasti, joku nainen hyväksyy vielä oman vartalonsa. Mies on tasa-arvon sortaja, jos nauttii näkemästään. Miesten hyväksikäytöstä voitaneen puhua businesmaailmassa, jossa nainen osallistuessaan päättäjänä sopimuksen tekoon, pukeutuu miestä harhauttavaan kaula-aukkoon ja saa sen avulla itselleen edullisen sopimuksen. Vaarana on miehen reilusti leuan alle nauliutunut katse. Jos nyt tuntuu, että tilanne on kääntynyt päälaelleen, ainahan sitä voi ylimmänkin napin napittaa. Tai sorvata reilusti maskuliinisen sopimuksen ja mennä sillä. Miesten kohteliaan käytöksen voinee myös heittää roskakoriin. Enää ei tarvitse vaivautua availemaan ovia ja kumartelemaan. Siis sukupuolineutraalissa keskustelussahan voimme oikaista joitain Hyvän Käytöksen oppaiden kultaisia sääntöjäkin. Näin pitkälle sukupuolineutraalin tasa-arvoisessa elämässäkään tuskin tarvitsee mennä. Ei. Hyvä käytös ei ole tasa-arvoa. Se on kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, olivat he sitten naisia tai miehiä, tyttöjä tai poikia.

Alun nimiehdotuksiin mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi: Mitä nimiä esimerkiksi espanjalaiset ja italialaiset keksivät sukupuolineutraaleille, sukupuolisensitiivisille tai sukupuolettomille lapsilleen? Heidän kielessäänhän tyttöjen ja poikien nimet pääsääntäisesti eroavat toisistaan -a ja -o -kirjaimilla, Silvia, Silvio, Julia, Julio, Maria, Mario…