Sinkkujen metropoli

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Lehtijutut

Kuva: zeitfaenger.at/Flickr

Kuva: zeitfaenger.at/Flickr

Teksti: LF

Suljen lapsuudenkotini, vihreän rintamamiestalon, oven jälkikesän lämpimänä aamuna. Reppu selässäni hyppään junaan, katselen ohikiitäviä sänkipeltoja. Muutan vieraaseen kaupunkiin, pois äidin esiliinanhelmoista. Epävarmana, hermostuneena, täynnä aikuistumisen tuskaa. Repussa penaali ja lakanat. Olen saanut opiskelupaikan ja maailman mahdollisuudet odottavat. Tulevana talvena elokuvissa pyörii Star Wars, levylautasella Eppu Normaali.

Nuori mies latoo vinyylilevyjä, kirjoja, videoita ja kirppareista haalimiaan aarteita oransseihin muuttolaatikkoihin. Soittaa puhelimella, tekee muuttoilmoituksen, huolehtii vakuutuksista, vuokrasopimuksesta, asuntotukianomuksesta, bonuskorteista. Toimii vapautuneesti, järjestelmällisesti, innostuneesti. Neljän päivän kuluttua ainokaiseni lennähtää kitara selässään pois pesästä. Iloinen moi ja olen yksin.

En ole ainoa. Suomessa jo yli miljoona ihmistä asuu yksin. Se on lähes tarkalleen yhtä monta miestä ja naista, lasta ja vanhusta kuin mitä asuu Helsingin metropolialueen ytimessä. Yksinasujien joukko vain kasvaa.

Tilastokeskus on pitänyt sinkuista lukua. Naiset asuvat elämänsä aikana yksin useammin kuin miehet. Yksi neljästä rippikouluikäisestä ja sitä vanhemmasta naisesta asuu omassa taloudessaan. Naisen elämänkaaressa yksin majaillaan nuorena ja todennäköisesti myös vanhana. Väliin mahtuu rakastumisia, synnytyksiä, vauvapyykkiä, jauhelihakastiketta, lomia Saimaalla tai Thaimaassa, lopen uupuneita öitä, kannustushuutoja urheilukentän laidalla, perheauton katsastusta, intohimoista tai laimeaa seksiä, toraa keittiönpöydän ääressä, avioero, leskeys. Ympyrä sulkeutuu.

Kotikaupungissani Turussa me naiset asumme maan muita naisia useammin yksin, samoin tekevät naiset Helsingissä. Pohjoiseen ja itään päin mentäessä asetelma keikahtaa. Väestöliiton selvityksen mukaan varsinkin Lappeenrannassa yksinäistä taloutta hoitelevat useimmiten nuoret poikamiehet. Jokaiselle parikymppiselle naiselle riittäisi siellä peräti kaksi 20–29-vuotiasta miestä. Syy vinoumaan ovat kaupungissa sijaitsevat miesvaltaiset oppilaitokset, Maasotakoulu ja teknillinen yliopisto.

Myös Kotkassa kullekin nuorelle miehelle riittäisi hädin tuskin naisenpuolikas. Läntisistä kaupungeista Salo ja Vaasa ovat hyvää vauhtia täyttymässä nuorten poikamiesten yksinäisistä kämpistä. Erään havainnon mukaan naiset synnyttävät lapsia aikaisemmin, jos paikkakunnalla on paljon nuoria miehiä. Loogista onkin odottaa, että sinkkutalouksien määrä kääntyisi ajan mittaan näillä seuduilla laskuun.

Mihin pääkaupunkiseudun suuruinen väkimäärä häviää katukuvasta? Lähes kaikki ystäväni ja tuttavani elävät kiireistä lapsiperheen arkea tai parisuhteensa taivasta tai helvettiä. Kun tapaan uuden ihmisen, melkein poikkeuksetta tällä odottaa kotona kaipaava puoliso, perheen ravitseminen, pakkaamisen kaksinkeskistä lomamatkaa varten, leffailta parisuhteen hoitamiseksi, lasten treenikuljetukset.

Livahtavatko sinkut työnsä ja askareensa suoritettuaan koloihinsa kuin ihmisarat kärpät? Jos arpoisin satunnaisotannalla kadulla näkyvistä aikuisista esiin kymmenen, heistä joka neljäs asuisi yksin, jos tilastoihin on uskominen. Helsingin kaduilla vielä useampi.

Elämä käy yksin asuvalle kalliiksi. Kun ei ole muita perheenjäseniä jakamassa kuluja, maksaa sinkku enemmän jokapäiväisestä pastastaan, asumisestaan, vakuutuksistaan, matkustamisestaan ja hotelliöistään. Sinkut ovat muita useammin köyhiä ja valtaosassa toimeentulotukea saaneista kotitalouksissa asuu yksi ihminen.

Neljä yötä ja asun yksin. Nuoruusvuosiini mahtui kimppakämppiä, soluasuntoja, jos jonkinsorttisia yhteisöjä ja avokumppani. Vasta nyt keski-iässä liityn ensimmäistä kertaa elämässäni noihin yli miljoonaan yksinasujaan. Heräänkö viidennen yön nukuttuani tarpeettomuuden ja autiuden tunteeseen tai ehkä sittenkin omaehtoiseen vapauteen? Tipahdanko suoraan köyhyysloukkuun ja ajaudunko velkajärjestelyyn?

Ihminen ei ole saari. Yksinasuvat miehet kuuluvat käyttävän enemmän aikaa avun antamiseen kuin sen vastaanottamiseen. Yli miljoonassa ihmisessä piilee suuri määrä energiaa. Kannattaisiko meidän Sinkkumetropolin asukkaiden löytää toisemme ja yhdistää yhtä hyvin henkiset kuin aineellisetkin voimamme?