Sateenvarjo

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Proosa

Kuva: jhderojas

Kuva: jhderojas

Teksti: Joni Koskimaa

Ostin halvan sateenvarjon – sellaisen mustan pötkylän, joka kuoriutuu napinpainalluksella. Se kesti kaksi päivää. Kastuin, enkä keksinyt järkevää tapaa lajitella rikkinäistä varjoa roska-astioihin: polttokelpoinen kangaspeite ja metallinen kehikko kun pitäisi irrottaa toisistaan ekotietoista hävittämistä varten. Niinpä eteisessäni lojuu taas lisää käyttökelvotonta romua, joka tulee pyörimään lattioilla seuraavat 2 – 3 vuotta.

Tässä inventaario eteiseni ylimääräisestä sisällöstä:

– yöpöytä, jonka vetolaatikoista puuttuu pohjat, ja sen päällä

– pieni muovipussillinen käytettyjä paristoja sekä

– E27-ruuvikannalla varustettu aikansa elänyt energiansäästöpolttimo

– ja nyt lattialla pyörii lisäksi vielä yllä mainittu sateenvarjo.

Sateenvarjon parabolinen muoto on äärimmäisen epäkäytännöllinen – sitähän käytetään menestyksekkäästi laskuvarjoissa. Kun tuuli tarttuu varjon sisäpintaan, vehje saa nostetta, ja me kaikki tiedämme ettei siitä seuraa maijapoppasmaista lentoretkeä. Kunnon myräkän jälkeen sateenvarjon muoto muistuttaa turhan usein suppilovahveroa.

Sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Ainakin sateenvarjojen kohdalla väite on tosi. Jos halppisvarjot ovat suurin piirtein homogeeninen joukko kestävyytensä suhteen, pitäisi viiden euron varjoja ostaa pelkästään syksystä selvitäkseen kymmenkunta. Toisaalta voisin kuvitella, että viidenkympin varjo kestäisi edes yhden sadekauden yli.

Seuraavaksi ostan ainakin viidenkympin sateenvarjon, heti kun sellaiseen törmään. Luulisi, että niissä on nykypäivänä pieniä lasereita, jotka höyrystävät sadepisarat kesken ilmalennon.

Joni Koskimaa