Sanomattomien sanojen merkityksiä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Proosa

Kuva: Calle v H/Flickr

Kuva: Calle v H/Flickr

Teksti: Heidi Rajala

SANOMATTOMIEN SANOJEN MERKITYKSIÄ ERI NÄKÖKULMISTA 1

Kun Mari saapuu työpisteeseensä vuoronsa alkaessa, työkaverit tervehtivät häntä vaisusti, jos ollenkaan. Ennen Marin saapumista kuulunut iloinen puheensorina loppuu kuin veitsellä leikaten, ja työkaverit siirtyvät ripeästi omiin toimiinsa. Tätä on jatkunut jo monta kuukautta. Mari ajatteli asian selviävän päivien kuluessa mutta on edelleen epätietoinen, mistä moinen johtuu. Hän kyllä huomaa työtovereidensa muuttuneen käytöksen ja vallitsevan ilmapiirin. Työympäristö on jo ennestään tunnettu huonosta työilmapiiristä, mutta kukaan ei ole vielä oikeasti puuttunut asiaan. Tätä on jatkunut niin kauan, että se tuntuu olevan vakiintunut käytännöksi. Silloin tällöin ylemmältä taholta joku aktivoituu kantamaan huolta työntekijöiden työhyvinvoinnista, mutta tärkeämmät ja kiireellisemmät asiat ajavat edelle.

Mari huomasi joutuneensa epäsuosioon työnjohtajan kiittelevän julkisen kommentin kautta. Marista oli jopa juttu liiton lehdessä. Työtoverit eivät kysyneet Marilta asiasta mitään, kuin koko lehtijuttuakaan ei olisi ollut, vaikka siinä hän kuvassa seisoi työnjohtajan kanssa vakuuttelemassa työpaikan uudistusten loistavuutta, joka johtaisi työyhteisön entistä parempaan työhyvinvointiin, ja ennen kaikkea kustannustehokkuuteen. Nyt Mari on suljettu pois keskusteluista ja mielipiteiden vaihdoista.

Mari ei ole asiasta vielä esimiehelleen uskaltanut kertoa, koska pelkää kiusaamisen muuttuvan entistä pahemmaksi. Nykyinen kiusaaminen on Marin mielestä ollut melko pientä ja toivottavasti ohimenevää. Hän on ajatellut kestävänsä sen. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa työnteko on muuttumassa fyysiseksi pahoinvoinniksi. Päätä särkee ja olo tuntuu yhä useammin hankalalta, työn ilo on tyystin kadonnut. Mari toivoo, että joku työkavereista alkaisi huutaa ja räyhätä hänelle, sättisi ja haukkuisi, jotta ilma voisi alkaa puhdistua, mutta hän kohtaa kaikkialla työpaikallaan puhumattomuuden seinän.

Työskennellessään yksin Mari miltei tuntee selässään muiden tuijotuksen ja paheksunnan. Hän näkee sen nopeina katseina, joita toiset vaihtavat, kun luulevat, ettei hän huomaa, silmien pyörityksellä, jos hän sanoo jotakin. Hänen työnsä mitätöidään, joku tekee sen uudestaan, ikään kuin paremmin. Maria selvästikin savustetaan ulos työyhteisöstä ja hän tuntee vajoavansa yhä synkempään pimeyteen. Hän kaipaa vanhoja ystäviä työpaikallaan ja on jo alkanut miettiä, mitä hän on voinut tehdä niin väärin, että tämä kaikki tapahtuu. Mari alkaa ottaa syytä itselleen ja ihmettelee oman ammattitaitonsa äkillistä ruostumista.

Tulee se päivä, jolloin esimies pyytää Maria puheilleen. Työkaverit ovat valittaneet Marin työpanoksen vähyydestä, huolimattomuudesta ja jatkuvasta myöhästelystä. Mari kertoo vihdoin esimiehelle työpaikan tilanteen, ja esimies suosittelee Marin kääntyvän työterveyshuollon puoleen. Ottavan muutaman viikon loman ja miettivän jopa osaston vaihtamista. Koska kaikki eivät vain tule kaikkien kanssa toimeen. Marin mielessä toivottomuuden kuilu ja suuttumus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta vaihtelevat paikkaa.

Marin lähtiessä kotiin työpaikan muut työntekijät ovat kokoontuneet yhteen puhumaan. Lähestyessään muita puhe loppuu vähitellen ja he tuijottavat sanattomina. Lyödyn mielen valtaa yhtäkkinen raivo työyhteisön epäoikeudenmukaisesta käytöksestä. Mari nappaa pöydältä lähimmän veitsen ja hyökkää. Veitsi heiluu epätoivon vallassa sinne tänne. Mari tuntee sen takertuvan ajoittain johonkin, mutta raivo on antanut Marille voimaa. Siitä saatte, siitä ja siitä hän ajattelee lyödessään. Nyt loppuu kiusaaminen! Kohta suuret karvaiset käsivarret kiertyvät tiukasti hänen ympärilleen ja Mari ei pääse enää liikkumaan. Tuntiessaan turvaa ja lohtua vahvoista käsivarsista, hän vajoaa kauan kutsuneeseen pimeyteen. Joku muu ottakoon vastuun.

 

SANOMATTOMIEN SANOJEN MERKITYKSIÄ ERI NÄKÖKULMISTA 2

Pikkuhousut, jotka eivät ole niin pienet, vaan järkevät vyötärömalliset, sujahtavat yllättävän ketterästi jalkaan. Rintaliivit, myös järkevät ja tukevat mutta sentään mustat pitsiset, kiertyvät selän kautta valmiiksi eteen odottamaan täytettä. Kupit täyttyvät aikoinaan niin täyteläisistä rinnoista, joista nykyään vitsaillaan kansallispuvun taskuina. Käsissä venyvät minikokoiset sukkahousut isojen tyttöjen kooksi. Istualtaan puettavat sukkahousut venyvät kuin venyvätkin yli tyttövuosiltaan laajentuneen takapuolen ja pömpöttävän vatsan. Jalkoja pitää oikoa kuin nokosiltaan nouseva koira, ja samalla hyppiä, kun sukkahousuja puetaan. Se on nähty ja ihmetelty ennenkin. Reilu haara-asento ja kyykkyyn; alaosa paketissa. Päälle laskeutuu alushame, joka pitää pientä sähköistä ritinää laskeutuessaan reisille. Muutama sukiva ele käsillä sivuilta alas, jotta alushameen sähköisyys hellittäisi. Kaapista lennähtää hartioille musta silkkipaita. Nopea, näppärä napitus ja vielä musta hame eli paitapusero ja puolihame. Kaulaan paksu kullanvärinen kaulakoru, sormukset, rannekorut ja – voilà! Vaimo on vihdoinkin valmis.

Lauri ja Pirjo ovat olleet naimisissa jo neljäkymmentäyksi vuotta. Lauri on mielestään tyypillinen suomalainen mies, joka ei hempeile tunteistaan puhumalla. Monta kertaa on Pirjon kanssa otettu asiasta yhteen. Tunteistaan puhuminen vaan on niin vaikeaa miehelle, Lauri toistaa aina. Eihän hän krempoistaankaan puhu kuten Pirjo, joka puhelimessa saattaa istua tuntikausia, ja selvittää omien vaivojensa lisäksi puhekaverin, sekä monen sukulaisen ja ystävänkin oireet. Ainoa paha tauti Laurille on flunssa. Mutta jos sitten valittaa kuumetta, nuhaa ja päänsärkyä, saakin kuulla olevansa pikkuvauva. Flunssa kuitenkin on tauti, joka naulaa Laurin lähes viikoksi petiin. Flunssan aikana hän laihtuu vähintään kaksi kiloa, ja saa kurkun lisäksi selän kipeäksi.

Mutta nyt ei olla kipeitä, vaan lähdössä pikkujoulujuhliin. Ikkunoiden valotähdet luovat Pirjon poskille lempeää valoa ja Pirjo näyttää hyvin kauniilta ja tyylikkäältä Laurin silmissä. Kultakoru säihkyy hillitysti mustaa silkkiä vasten. Pirjon pieni pyylevyys ei häiritse Lauria, päinvastoin. Pirjo on laittanut hillitysti meikkiä, kuitenkin enemmän kuin arkena. Huulipuna on pikkujoulun kunniaksi punaista, Laurin mieleen. Kunhan ei sitten arkena läträä värien ja meikkien kanssa. Laurin ei tarvitse sanoa Pirjolle, kuinka kaunis tämä on, koska kyllähän Pirjo sen tietää. Lauri sanoo sitten, kun olisi korjaamisen varaa. Nuorempana Pirjo usein tivasi rakastaako Lauri häntä. Kiusallinen kysymys miehelle! Lauri kuittasi vastauksen lopulta sanomalla, että ilmoittaa sitten, kun lakkaa. Muutenkin Laurin mielestä nykyään kohkataan suotta tunteiden puhumisesta ja näyttämisestä. Antaa niistä puhumisen jäädä naisten vastuulle, miehillä on tärkeämpääkin puhumista. Ja jos ei ole, ollaan hiljaa.

Laurin mielestä sanat voivat kolista tyhjinä ilmassa mutta vasta teot näyttävät oikean rakkauden. Rouva saa autoonsa talvi- ja kesärenkaat juuri ajallaan, tasapainotettuina. Muutkin Pirjon autoasiat Lauri hoitaa nurisematta. Talvella Lauri kolaa pihan ja saattaa Pirjon iloksi rakentaa lumilyhdyn portin pieleen. Pirjo saa viedä sinne sitten kynttilän palamaan. Jos on oikein tiukka paikka ollut, ja riitaa jäänyt vähän päälle, Lauri lepyttelee Pirjoa imuroimalla kodin ennen Pirjon kotiin tuloa, tai vaikka leipomalla korvapuusteja ja keittämällä oikein pannukahvia. Viimeisenä valttikorttina, Laurin rakkaudentekona, on tiskien tiskaus oma-aloitteisesti. Kyllä se Pirjo neljänkymmenenyhden avioliittovuoden jälkeen tietää, että Lauri rakastaa ilman sanojakin. Kun on kerran tahtonut ja luvannut, eikö se riitä?