Sankaritarina

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Kohtaamisia kirjamessuilla

 

Kuva: Heini Lehväslaiho

Kuva: Heini Lehväslaiho

Teksti: Roosa Karhu

Dystopia. Ekokatastrofi. Legendat. Turun kirjamessujen viimeisenä päivänä A-hallin pienelle Fiore-lavalle astuu nuori nainen maihinnousukengissä ja alkaa puhua isoista asioista. Kun haastattelija Esa Silander kuvailee naisen uutuuskirjan sisältävän raivoa ja vimmaa, nainen vaikuttaa hieman ujolta, mutta nyökyttelee päättäväisesti.

Nainen sotkuisen nutturan alla on kirjailija Alexandra Salmela.

Salmela nousi julkisuuteen vuonna 2010 Finlandia-ehdokkaanakin olleella esikoisromaanillaan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Romaani voitti ilmestymisvuonnaan Kaiharin kulttuuripalkinnon ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaalle esikoisteokselle. Syksyllä 2013 Salmelalta ilmestyi Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia -lastenkirja, mutta romaanirintamalla on ollut hiljaista.

Viisi vuotta ovat Alexandra Salmelan omalaatuiseen tyyliin tykästyneet joutuneet odottamaan esikoisromaanille jatkoa – kunnes odotus päättyi tänä syksynä.  Syyskuussa Salmelalta julkaistiin uusi romaani, Antisankari.

Siinä missä 27 eli kuoleman tekee taiteilijan keskittyi päähenkilön Angien kasvukertomukseen ja henkilökohtaiseen kriisiin taiteilijanidentiteetistään, Antisankarissa tematiikka on laajentunut käsittelemään koko maailmaa koskevia kriisejä.

Antisankaria varten Salmela on luonut täysin uuden maailman. On Utopia, ihanteellinen  kuluttamisesta ja omistamisesta vapaa ekovaltio. Ja on sitä ympäröivä KoroNovo, Utopian täydellinen vastakohta.

antisankari1131

Maailmaansa Salmela halusi kirjoittaa myös sankarihahmon. Syntyi Antti Sankari, jonka seikkailusta tuhon ja toivon pilkahdusten keskellä tarina kertoo.

Sankarihahmoilla on Salmelan mukaan suuri valta sekä Antisankarissa että todellisessa maailmassamme – valta koostuu siitä, että he ovat ainoita, jotka saavat silmämme aukeamaan.

”Ihmiset elävät tyytyväisinä ja tottuneina mihin vain, mitä ympärillä on, kunnes tulee joku sankari ja huomaa, että asiat voisivat olla toisin.”

Antisankarissa Antti Sankarin tehtävä on pelastaa maailma ekokriisiltä, joka nousee romaanin tärkeimmäksi teemaksi.

Ekokriisi on Salmelalle teemana hyvin henkilökohtainen. Viiden vuoden romaanihiljaisuuden aikaan on mahtunut joukko unettomia öitä sekä voimattomuuden tunnetta maailmamme tämänhetkisestä tilanteesta.

”Luin Pentti Linkolaa ja valvoin tuskaisena öitä, jolloin kiersin läpi kaikki nettiadressit tehdäkseni jotain maailman eteen.”

Salmela puhuu ekokriisistä niin tuskaiseen sävyyn, ettei kuulija välillä tiedä, onko puhe fiktiivisestä KoroNovosta vai todellisesta maailmastamme.

”Oikeastaan elämme kaikki dystopiassa, koska emme suostu näkemään, mitä ympärillämme tapahtuu”

Se, mitä ympärillä samanaikaisesti tapahtuu, on sunnuntai-iltapäivän messuväsymys. Muutenkin pienen yleisön penkeistä valitettavan moni on tyhjä. Lavaa kehystävistä ikkunoista näkyy kirjakassit kädessään poistuvien messuvieraiden loittonevia selkiä. Käytävillä käy pieni kuhina, joka syntyykin  näytteilleasettajien tavaroiden pakkaamisesta.

Jäljellä oleva yleisö on jo antamassa aplodeja kirjailijalle, mutta Alexandra Salmelalla on vielä sanottavaa.

”Vaikka joidenkin rajojen sisällä olisi pieni pläntti nimeltä Utopia, joka toimii ekovaltion tavoin, se ei riitä, jos koko maailma paahtaa kohti tuhoa.”

Viesti on selvä: sankareille olisi tässäkin todellisuudessa tarvetta, keitä he sitten ovatkaan.