Ruukku

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Lyriikka

Teksti: Minerva Piha

Kuva: Internet Archive Book Images/FLickr

Kuva: Internet Archive Book Images/FLickr

I
Löysin sirpaleen. Toisen.
Monta.

Kuoppakoristelu yläreunassa
kampaleima nuoranjälki
orgaaninen sekoite
ohran jyväset
20 cm

Niistä tuli ruukku.

II
Tiesin jo ruukuista
4000 vuotta sitten
kulttuurit yhdistyivät
maanviljely alkoi

Niistä rakensin tarinan.

III
Ruukut olivat lahja sulhasen suvulle, morsiamen itse tekemät. Morsian oli nähnyt vanhoja ruukkuja, esi-isiensä tekemiä. Hän piirsi nuoraa, ja kunnioituksesta sulhastaan kohtaan painoi kampakuvion nuorien väliin. Yläreunaan tarvittiin kuoppia. Pienimmässä ruukussa oli meripihkaa, koristeeksi naisille. Keskimmäisessä kauniisti iskettyjä sirppejä, meren takaisesta kivestä tehtyjä, hyödyksi ja uhriksi. Mutta viimeinen, isoin, oli täynnä jyviä, ohraa. Ne kylvettiin, niistä saatiin sato, ja ruukku täytettiin uusilla jyvillä. Kesä toisensa jälkeen, jo nukkui sulhanen pois, sitten morsian. Ruukku täyttyi ja tyhjeni. Sitten horjahti suvun nuorimmainen, ohraruukku särkyi. Jäivät sirpaleet tuhansiksi kesiksi, hylättyinä.

I
Kesällä löysin
kotitalon vierestä
pienen pellon reunalta
ruukun täynnä tietoa.