Runoja

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka

Runo: Maria Mäkituomas

 

 

 

 

 

 

 

***

Holvikaarten tunnelmallisessa raukeudessa, barokkiurkujen vavahduttavassa jylyssä,
vieressään ihminen, turvaa janoava,
se kietoutuu autuaana ykseyden hyväilevään harsoon.

Kunnes aurinko, musta muukalainen, marssii taivaalle.

Maanjäristys kuin verinen vallankumous
ajaa vesipisarat määränpäättömälle matkalle ja paljastaa ihmiset itsekkäiksi hyötyhamstraajiksi. Sateenvarjo lyyhistyy kasaan.
Autoradiosta tulvii lohduton yksinäisyyden itkuvirsi.

Sateenvarjo

Kiihkoton kevätsade, kuin herkkä näppäily kitaran,
herättää sinihohteisen hahmon eloon itsemurhayksiössään. Se repii yltään kahlitsevan kauhtuneen lakanan,
suoristaa kokoon taittuneen ylvään vartensa,
ojentelee kalseuden jäykistämiä solakoita jäseniään ja silittää kahisevan viittansa poimuisia liepeitä. Ihmeparantuneen innolla se haluaa estää
sitruunan syöneitä ihmisiä
hukkumasta eksistentiaaliahdistukseensa mammuttikaupungin kiihkeässä aamuvilinässä.

Kerran se oli loisteliaiden tanssiaisten tavoitelluin debytantti,
mystinen kiertolainen, jota sekä ihailijat että kilpailijat tuijottivat puntaroiden. Helmat, kermavaahdon kuohkeat,
keinahtelivat viehkeästi wienervalssin tahdissa.

Charlestonin kepeä askellus surmasi hulmuavat helmat.

Ne kahlittiin mustanlesken puistattavan pitkiin raajoihin.
Viiltävä teräsmiekka iskettiin kammottavan myrkkyruumiin keskelle. Persona non grata,
kultaisten kesäpäivien pelätty kuokkavieras oli syntynyt.

Terhi Kokko

***

 

Runo: Helka Oksanen

Runo: Heidi Haapasalo

 

 

 ***

Sinun mintunvihreän ruokapöytäsi takia minä nykyään vihaan sitä väriä

 

Tuijottelimme toisiamme

sen yli

sinä joit kahvia, sillä sinä juot aina kahvia

ja minä join teetä, sillä minä juon aina teetä

 

varpaidemme leikkiessä

sen alla

ja sormenpäidemme tanssiessa ujosti

sen kuluneen maalipinnan yllä –

 

minä rakastuin

 

sanoit kuinka sinusta tuntuu, että olisimme tunteneet aina

ja koska halusin niin kovasti uskoa sinua, niin minä uskoin –

 

mutta sinä et rakastunut

 

tänään sinä tuijottelet häntä

sen yli

sinä juot kahvia, sillä sinä juot aina kahvia

en välitä mitä hän juo

 

ja minä kiroan sitä ensimmäistä viimeiseksi jäänyttä aamua

sen mintunvihreän ruokapöydän ääressä.

 

Aino Aaltonen

***

Lasi

 

Onko puoliksi tyhjä

Vai puoliksi täysi

Yhdentekevää

 

Vasta totaalinen tyhjyys

Saa sen kuihtumaan

Yksinäisenä pölyttymään

 

Äärimmäinen kylläisyys

Loputtomassa janossaan

Tulvii yli äyräiden

 

Onko puoliksi tyhjä

Vai puoliksi täysi

Yhdentekevää,

Kohtuus on lahja

 

Sasu Mikkola

***