Runoja 2

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka

 

 

Kuva: buothz/Flickr

 

vaatekaappi, 1933

 

hivenen hillittömyyttä

hieman hyllypaperin rapinaa

kerrot kiihkosta ja onnesta

katson kun sen varjo lankeaa

 

hiljenneet tarinasi vaeltavat puun pinnassa

tuoksusi juhlapuvun hihassa

”vanhurskaat iloon kannetaan”, pyydät laulamaan

ja lupaan kutsua omakseni

 

nyt kalustan tilat sen ehdoilla

ja täytän sen sisukset romulla

jätän sen omiin oloihinsa

ja tiedän, että sen peili valaisee huoneeni

 

 

Mari Lehto

 

***

 

 

Ompelukone

 

On ompeleeni kirjava

Täynnä tilkkukangasta, nappeja ja hapsuja

Monta hihaa, monta lahjetta

Monta reittiä, monta vaihtoehtoa

 

Poljen, poljen polkimella ja lanka kiitää, aika liitää

Siksakkia tuonne

Siksakkia tänne

sur-rur-rur laulaa ompelukone

Siksakkia tuonne

Siksakkia tänne

sur-rur-rur mitä sinä ompelet? ihmettelee ompelukone

 

Herranjestas en minä tiedä, vastaan tuskissani

 

Langat menevät solmuun

Syntyy valtaisa sotku, kuin kissan karvapallo

Singerin kirjaimet käkättävät minulle

 

Saksilla pu

ran kaiken

Niks

naks pieleen meni

 

Lankakerä tyhjenee, aika hupenee

Mitä tästä tulee? Mikä minusta tulee?

Nips, nips, nips ohjelmoin koneen uudelleen

On polkeminen nyt kevyempää,

kun koneistoon lisättiin kultalankaa ja piparinmuruja

Siksakkia kurvailen edestakaisin, mutta toisinaan on hyvä vetää

 

M

u

t

k

a

t

s

u

o

r

i

k

s

i

!

 

Tuleva tulee aikanaan

Sitä ehtii murehtia myöhemmin

Sillä aikaa laulaa ompelukone jäätelökesästä ja lisään uuden hihan

 

Meral Öztürk

***

 

 

Kirjaretki sinne ja takaisin

Kiekun kirjaretket /

ne villit hetket /

Seurassa Kaikun ja Possun, kyydissä Putzin /

joskus myös yksin, autolla mutsin

 

Esittelykierros

Tässä kolme bibliomaania /

koettavat kirjaa hyllyyn vaania /

Ei ole puutelistat samat /

kiehtoo heitä eri kamat

 

Kieku kaiken scifin ahmii /

kuormastakin parhaat kahmii /

Saalista on perhanasti /

joka pinkka kattoon asti

 

Kaiku vahtaa luikureita /

on kirpputori hälle seita /

Sielut säilöö kahvipurkkiin /

turhat kirjat Kiekun nurkkiin

 

Possu maltin kanssa häärää /

on laatu tärkeämpi määrää /

Nauttii lasin samppakaljaa /

koohoille hän nostaa maljaa

 

Vaan vaik’ on heillä eri mieltymys /

on tärkeimmästä yhteisymmärrys /

Vahvistavat he sen pyhin valoin: /

Kyllä pyrkimyksistä on kirja jaloin

 

Lähtö

Kieku kukon lauluun herää /

lattialta vaatteet kerää /

Vaappuu kyökkiin, kahvit keittää /

leivänkäntyn suuhun heittää /

Enää ei oo olo lyöty /

kun on aamupala syöty

 

Niskaan mursunnahkatakki /

päähän scifiseuran lakki /

Koittamassa lähdön hetki /

alkamassa kirjaretki

 

Pihal’ vartoo Putzi-biili /

ratissansa bibliofiili /

”Talla pohjaan”, Kieku pohti /

”Silmät kiinni, ääntä kohti”

 

Kaappaus

Ahne Kieku kirjat paalaa /

vaan perillä on eessä pulma. /

Kun pokkaritkin vielä haalaa /

täynnä on jo joka kulma.

 

“Niteet eivät mahdu kämppään!” /

Viski suuhun maun tuo savun. /

Vaik’ Laphroaigia hän pämppää /

Dominguez, se suo avun!

 

“Ahtaus ei enää piinaa, /

sain hältä idean mä jalon. /

Ensin hörppään lisää viinaa /

sitten pykään kirjatalon!”

 

Paluu

Kyllä oli raskas retki /

vihdoin pääsee Kieku maaliin /

Esittely, hieno hetki /

pöydälle hän latoo saaliin

 

Joka ostos, hetken hurma /

kirjaa riittää kahteen pinoon /

Lompakolle on se turma /

katti tuuppaa toisen vinoon

 

Rahat poltit, kaikki meni /

ruoattako täytyy olla? /

Vain toisen meistä, kissaseni /

pärjään hengen ravinnolla

 

Shimo Suntila

 

***

 

Musta laatikko

 

 

Minä avaan sinulle tiedon ja mahdollisuuksien maailmat;

muistan, palvelen, opetan ja ohjaan

kun vain luotat minuun vastoinkäymisten edessä,

luot monet uudet identiteettisi

ja lupaat olla minulle uskollinen,

kunnes kuolema meidät erottaa.

 

Minä olen koodin kirjoittaja ja murtaja.

Oletusasetuksena viimeinen luonnonvarainen ihminen.

Olen utelias; ohjekirjaa ei ole.

Kirjaudu sisään:

Mikä taianomainen salasanojen viidakko!

Asetukset ovat selkeät:

sinä metsästät minulle tietoa,

keräilet viestejäni,

lennätät perille viruksilla kostutetut nuolenkärjet,

viihdytät visuaalisuudella,

palvelet löytämällä,

alist – –

Sovelluksessa tapahtui virhe.

 

Häpeän niin että puen päälleni.

 

Nyt tuijotan edelleen luolan seinää.

Näen varjoja suuresta yhdistäjästä, jonka

soluihin on koodattu tie toisiin maailmoihin.

Hermoverkot optimoitu.

Algoritmin punomat suonet ja

moniydinprosessorin lihaksisto ohjaa

kieliä ja näkyjä.

 

Et enää tiedä miten toteutan tahtoasi.

 

Lapseni,

ihosi maistuu metallilta.

Mitä enää olisin ilman sinua?

 

Suvi Puttonen

 

***