Runoilijan lyhyt ABC

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lyriikka

Kuva: OC Always/Flickr

Kuva: OC Always/Flickr

Teksti: Laura Setälä

 

 Näillä aakkosilla pääset hyvään vauhtiin runotulkinnassa.

 

A niin kuin allitteraatio eli alkusointu. Tällä on hyvä aloittaa. Alkusointu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että peräkkäiset sanat alkavat samalla äänteellä (olkoon se sitten pelkkä kirjain tai kokonainen tavu). Alkusointu on helppo tapa saada tavallinen puhe kuulostamaan runolliselta, vertaa vaikka näitä

                      Lumisade kastelee ihmiset, jotka kulkevat kaduilla.

TAI

                      Kaupungin kaduilla kahlaavat kulkijat kastuvat lumisateeseen.

 

Muun muassa Kalevala rakentuu vahvasti alkusoinnun voimaan (”Vaka vanha inämöinen” ja niin edelleen).

 

B niin kuin banaani. Vaikka jo alku tuntuisi vaikealta, ei pidä luovuttaa. Sen sijaan kannattaa pitää ajatustauko (ja syödä sillä aikaa vaikka banaani tai mitä ikinä mieli tekee). Sitten vain uudestaan tuulta päin.

 

C niin kuin caffé latte. Mikä olisikaan parempaa, kuin ottaa kuppi kuumaa kahvia (se tavallinen suomalainenkin kelpaa) ja istuutua alas runon ääreen?

 

D niin kuin draama (eli näytelmärunous), epiikka (eli kertova runous) ja lyriikka (eli varsinainen runous). Nämä ovat runouden kolme päälajia.

 

E niin kuin eufemismi eli kaunisteleva kiertoilmaisu. Runoilijat haluavat toisinaan kuvata kaikkein kamalimpia tai pelottavimpia asioita, ja välttääkseen asian suoraan sanomisen he käyttävät eufemismia. Esimerkiksi ”karhua” voidaan eufemismilla kuvata ”metsän kuninkaaksi”.

Keksitkö, mitä tämä runo kuvaa eufemismin keinoin?

 

Naisen vatsa tuntuu viileältä.

                      Pinnan väreet ovat tyyntyneet.

                      Lämmön turvin,

                      lapsi nukahtanut.

 

F niin kuin faabeli eli eläinsatu, joka kertoo jotain moraalista yhteiskunnasta ja ihmisistä. Ajanlaskumme alun jälkeen faabeli kehittyi runomuotoiseksi.

 

G niin kuin gepardi, joka on maailman nopein maanisäkäs. Ihminen on ottanut monessakin mallia gepardista, tai ainakin kaiken täytyy tapahtua huomattavalla nopeudella. Tämä on kuitenkin ongelma runoja lukiessa. Runo on hidas teksti, ja sen pariin pitää voida pysähtyä. Vaikka lyhyen runon saa luettua läpi muutamassa sekunnissa, aukeaa runon merkitys ja todellinen olemus vasta useamman lukukerran ja pohdiskelun jälkeen. Ottakaamme mallia siis ennemmin etanasta kuin tästä huippunopeasta nisäkkäästä.

 

H niin kuin hyperbola eli liioittelu. Runot ovat siitä ihania, että niissä voi liioitella mielin määrin. Liioittelulla runoilija saattaa haluta kertoa jotain täysin päinvastaista ja joka tapauksessa kiinnittää lukijansa huomion liioittelun kohteeseen.

 

I niin kuin inversio eli tavanomaisen sanajärjestyksen muuttaminen. Tämä lienee vielä alkusointuakin helpompi tapa luoda runoja. Vertaa vaikka

 

Talvi on tullut.

Lumi satoi maahan.

Viimeiset linnut lähtevät etelään.

TAI

Talvi tullut on.

                      Satoi maahan lumi.

                      Etelään lähtevät linnut viimeiset.

 

J niin kuin juhla. Juhla vaatii useimmiten kortin, mutta joka kerta tuntuu aivan yhtä vaikealta päättää, mitä korttiin kirjoittaisi. Tässä ratkaisu: kirjoita korttiin runo.

Pätkän voi poimia vaikka lempilaulusta (sillä kyllä, laululyriikatkin ovat runoutta) tai sitten isovanhempien kirjahyllystä löytyvästä runokirjasta (niitä voi muuten lainata myös kirjastosta). Kannattaa kerätä osuvia kohtia talteen, jolloin kiireen keskellä tarvitsee vain etsiä oikea vihko ja poimia sieltä sopivat säkeet. Luovuudenpuuskassa runon voi kirjoittaa myös itse.

 

K niin kuin kuvakieli. Runoilijat eivät halua ilmaista mitään suoraan. Kuvakieli elävöittää runoa ja tekee siitä mielenkiintoisemman. Se antaa tilaa tulkinnalle ja mahdollistaa laajemman kokonaisuuden tavoittamisen. Kuvakieli vie usein lukijansa tilanteeseen.

Esimerkiksi, pelkkä ”meri” ei tuota mitään vahvaa mielikuvaa tietystä paikasta. ”Aava ulappa” taas vie lukijan rannalle tai laivan kannelle merta katselemaan.

 

L niin kuin loppusointu eli riimi, joka on tuttu jokaiselle lapsuudesta. Ensimmäiset lapsille luetut ja siksikin ensimmäiset itse kirjoitetut runot tuntuvat noudattelevan tiukasti riimirunon kaavaa. Usein niitä pidetään jäykkinä ja vanhanaikaisina, mutta toisaalta jokaisen ensimmäinen mielikuva runosta lienee juuri riimiruno.

 

M niin kuin metafora. Metaforia löytyy paitsi runoudesta, myös tavallisesta puheesta, sillä käytännössä metafora tarkoittaa vertausta ilman kuin sanaa. Jääkiekkoilijat ovat (kuin) Suomen leijonia, kirkasvalolamppu on (kuin) aurinko, joka valaisee päiväsi tai tahtoisin olla (kuin) karhu, joka nukkuu talviunta. Voit vaikka tylsällä luennolla tai kokouksessa koittaa bongata, kuinka monta metaforaa puhuja käyttää.

 

N niin kuin nelipolvinen trokee eli kalevalamitta. Tällä tiedolla voit helposti briljeerata runoista puhuttaessa, ja kalevalamitta on melko helppo tunnistaa, sillä jokainen on varmasti joskus kohdannut sen.

 

O niin kuin oodi eli ylistysruno. Hyvä lahjavinkki, saaja osaa varmasti arvostaa (varsinkin, jos hänellä on hieman huumorintajua.

 

P niin kuin personifikaatio. Ihminen pitää itsestään ja haluaa personifioida paitsi eläimiä (”Musti on meidän pikku vauva” tai ”Meidän Murre on niin mietteliäs”) myös kaikkea muuta ympärillään olevaa. Kuu katsoo taivaalta, lumihiutaleet tanssivat illassa ja kivet istuvat miettimässä elämän tarkoitusta. Runoilijat hyödyntävät tätä taitavasti kertoen muun maailman kautta jotain meistä itsestämme.

 

Q niin kuin FAQ eli frequently asked questions eli usein kysytyt kysymykset. Runojen tulkinnassa kohtaa väistämättä hetkiä, jolloin toivoisi runon vierestä löytyvän listauksen usein kysytyistä kysymyksistä, kuten ”mitä runo tarkoittaa”, ”mitä runo haluaa sanoa” tai ”mikä on runon teema”. Mutta kun miettii tarkemmin, huomaa, että tämä tekisi runojen lukemisesta liian helppoa, jopa tylsää. Emmehän tahdo kirjassakaan tietää loppuratkaisua etukäteen, miksi siis runossa ottaisimme mielellämme vastaan toisen tekemän analyysin.

Luovutaan siis usein kysyttyjen kysymysten haaveiluista, tai ainakin niiden vastauksista.

 

R niin kuin runomitta. Osa runoista on kirjoitettu tietyn mitan mukaan, katso esimerkiksi kohta N.

 

S niin kuin säe ja säkeistö. Nämä ovat ehdottoman välttämättömiä runoista puhuttaessa. Säe muodostuu (kirjoitetussa runossa) rivistä, säkeistö taas useammasta säkeestä.

Runosta voi nauttia myös tällä perusyksikkötasolla. Vaikka koko muu runo olisi täysin käsittämätöntä sanahelinää, mutta yksi tai kaksi säettä tuntuu oivaltavilta, runoa ei kannata hylätä kokonaan. Nämä osuvat säkeet kannattaa ottaa talteen (esimerkiksi syntymäpäiväkortteja varten). Säkeet voivat myös johdattaa takaisin alkuperäiseen runoon, ja siitä voi myöhemmin paljastua yllättäviä ulottuvuuksia.

 

T niin kuin tulkinta. Mitä olisi runo ilman tulkintaa? Runo alkaa elää vasta, kun luemme sen, ja lukiessamme teemme väistämättä tulkintaa runosta. Lukiessamme teemme väistämättä tulkintaa, mutta mitä useamman kerran runon luemme, sitä syvemmän ja monitasoisemman tulkinnan pystymme muodostamaan.

 

U niin kuin se ”uuu!”, joka pääsee suustasi, kun oivallat runosta jotain täysin uutta, joka muuttaa sekä runon merkityksen että oman maailmankatsomuksesi aivan täysin.

 

V niin kuin Väinämöinen. Vaikka et tietäisi runoista mitään, tiedät varmasti Väinämöisen, joka seikkailee kansalliseepoksemme Kalevalan sivuilla. Luultavasti olet myös kuullut säkeet ”Vaka vanha Väinämöinen / tietäjä iänikuinen.” (Jos et, katso kohta A.)

Kalevala on kirjoitettu runomittaan, ja jokaisen kannattaisi vähintään vilkaista, mitä tuo opus pitää sisällään.

 

W niin kuin world wide web eli ystävämme internet. Sen syövereistä löytyy kaikenlaisia runoja ja runoihin liittyviä tietoja. Jos etsit jotain tiettyä runoa, mutta muistat vain säkeen tai pari, internet osaa varmasti auttaa.

 

X niin kuin x-kromosomi. Runojen lukeminen tai kirjoittaminen ei onneksi vaadi tuota kromosomia, vaan se onnistuu kaikilta.

(Tosin kyseinen kromosomi taitaa meiltä kaikilta löytyä, mutta runoissa kaiken ei onneksi tarvitse perustua tieteellisille faktoille…)

 

Y niin kuin yleistäminen. Ihmiset rakastavat tätäkin. Siksi kai kuulemme usein ”runot ovat vaikeita” tai ”runot ovat tylsiä” tai ”en pidä runoista”. Erityisesti jälkimmäisin väite kiinnostaa: oletko lukenut vain pakolliset koulussa luettavat runot, vai oletko uteliaasti ja avoimesti selannut runokirjoja ja antanut vastaantuleville runoille mahdollisuuden?

 

Z niin kuin zzz… Ota tavaksi lukea runo aina ennen nukkumaanmenoa. Se saa ajatukset pois mieltä huolettavista asioista ja voit antaa itsesi rauhoittua vajoamalla runon piirtämään kuvaan.

(Huom. Kaikki runot eivät välttämättä sovi tähän tarkoitukseen.)

 

Å niin kuin ångström, eli 0,1 nanometriä. Kaikkea sitä oppii. Myös runoja lukiessa.

 

Ä niin kuin äiti. Äideillä on tapana lukea lapsilleen erilaisia lorua. Oma äitini on hokenut ainakin tätä minulle ja veljelleni:

Myssykkä tyssykkä hyssykkä, puolukkaposki ja mansikkasuu…

Mössykkä tössykkä hössykkä, vauvan naama kuin täysikuu!

 

 

Ö niin kuin ööö? Älä luovuta, vaikka sormi menee suuhun. Katso kohta B, se helpottaa.

 

 

Lähteet:

https://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/fikt_runo_sanasto.shtml#distikon

http://www.dlc.fi/~riksu/muskari.htm

www.kielitoimistonsanakirja.fi