Rakkausunelmia

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Draama

Kuva: Cathy Calamas Follow/Flickr

Teksti: Riitta Mattila

 

(Merja ja Anna ovat 16-vuotiaita ystäviä. Heillä on tapana keskustella vaikeista asioista yhdessä.

Nyt he istuvat kuusten alla kotimetsikössä, koska Merjalla on suuria murheita.)

 

Anna: Merja, mitä on tapahtunut? Miksi et tullut kouluun?

 

Merja: Ei, en voi tulla enää kouluun, koskaan. Se on nyt loppu, kaikki on loppu!

 

Anna: Älä nyt itke. Kyllä me selvitetään asiat yhdessä.

 

Merja: Mulla ei ole ketään. Paitsi sinut, Anna. Voisin kuolla.

 

Anna: Lopeta nyt!

 

(Merja nyyhkyttää. Hänen vartalonsa nytkähtelee. Silmämeikit ovat valahtaneet poskille. Nenästä valuu räkää.)

 

Anna: Hei, sinä olet kauhean näköinen. Onko sinulla mennyt Peten kanssa sukset ristiin? Rakkaushuoliako?

 

Merja: Helvetti, ei mitään rakkautta ollutkaan! Se kirje oli pelkkä valhe ja petos! Ja Minna ja Virpi ovat sen takana.

 

Anna: Mistä niin päättelet?

 

Merja: Niiden silmät kiiluivat ja ne kysyivät minulta, että mitä aion tehdä perjantaina, siis tänään. Silloin tajusin, että ne olivat kirjoittaneet sen kirjeen minun pulpettiin, ei Pete ollut sitä kirjoittanut. Tein käsialavertailuja. Vihaan kaikkia, vihaan Virpiä ja Minnaa ja Peteä!

 

Anna: Älä nyt! Näytä sitä kirjettä. (Lukee ääneen:)”MITÄ TEET PERJANTAINA? MENTÄISKÖ TUPUN KOTIBILEISIIN? TYKKÄÄN SUSTA. PETE.”

 

Anna: Niin, kyllä se Virpin käsialaa on. Otetaanko taas uudet sauhut? Ne on vasta neljännet. Meillä on vielä kuudet röökit jäljellä. Kummasti kyllä tupakat menevät päähän. Pyörryttää. Mutta istutaan vaan, niin ei kaatuilla.

 

Merja: Minua ei huvita mikään! Oikeastaan haluaisin kuolla. Kuinka minä kuvittelin, että Pete tykkäisi minusta, kun olen niin pulleakin. Jos tuo joki olisi vähän puhtaampi, voisin ehkä hukuttautua, sitten ei kukaan koulussa voisi pilkata minua.

 

Anna: Höpsistä, ja et ole pullea, eihän ihminen voisi istuakaan, jos vyötäröllä ei olisi yhtään poimuja. Merja, miksi sinä Peteä vihaat, ei hänellä ole tässä osaa eikä arpaa. Tytöt tekivät ilkeän tempun.

 

Merja: Anna, miksi ne tekivät sen? Rakastuin kyllä Peteen heti, kun hän tuli kouluun. Hänhän on niin komea ja 17-vuotias. Hän on jäänyt kerran luokalleen. Muut pojat meidän luokalla ovat ihan kakaroita. Ja tiesitkö, että Pete soittaa yhdessä bändissäkin?

 

Anna: Tiesin ja kyllä meidän luokalla kaikki tiesivät, että viihdyitte hyvin toistenne seurassa. Olikohan Virpi mustasukkainen?

 

Merja: Mitä syytä Virpillä on olla kateellinen minulle ja sen takia kiusata minua? Minä kun olen niin keskiverto, enkä kovin riitaa haastavakaan.

 

Anna: Ei sinussa ole mitään vikaa. Mentäisiinkö ensi viikonvaihteessa Esakalliolle, siellä on Danny-show?

 

Merja: Ei oikein huvita. Hah, minäpä tunnen Virpin pyörän. Voin ottaa puukon ja rikkoa Virpin pyöränkumit. Haluan kostaa tämän nöyryytyksen. Ja muista, että et kerro tästä kenellekään!

 

Anna: En kerro, mutta hillitse nyt itseäsi vähän!

 

Anna pudistaa huolestuneena päätään.

 

Anna: Irrota vaikka pyörän kumin venttiili. Ei Virpi voi tyhjällä kumilla ajaa. Tule kuitenkin huomenna kouluun, niin puhutaan sitten lisää.

 

Metsätien reunaa pitkin pyöräilee tutunnäköinen nuorukainen.

 

Anna: Merja, katso, tuolta tulee Pete.

 

Pete: Moikka, mimmit! Löysinpäs teidät. Kiva nähdä, Tupulla on tänään bileet. Lähdetkö Merja minun kanssani?

 

Merja: Mitä, tuota, tulen!

 

Pete: No, hyppää tarakalle sit!