Prosopagnosia ‒ Anteeksi, kuka olet?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Blogijutut

Kuva: fo.ol/Flickr

Kuva: fo.ol/Flickr

Teksti: Riitta Mattila

Prosopagnosia eli kasvosokeus tarkoittaa vaikeutta tunnistaa kasvoja. Prosopagnosia aiheutuu yleensä oikean aivopuoliskon ohimolohkon vaurioista. Tällöin henkilö ei tunnista kasvoja, vaan tarvitsee muunlaisen vihjeen kuten äänen tunnistamisen avuksi. Kasvosokeus voi olla myös geneettistä.

Kasvosokeus on tunnettu kauan, mutta se virallistettiin vasta 1947, jolloin saksalainen neurologi Joachim Bodamer raportoi kasvosokeusilmiöstä. Wikipedian mukaan jopa kaksi prosenttia ihmisistä kärsii tästä ilmiöstä.

Minulla on prosopagnosia. En ole koskaan loukannut itseäni, joten ilmiö on varmasti geneettinen. Myös kahdella lähisukulaisellani on sama ilmiö. Kasvosokeuteni ei ole kovin vaikea. Tunnistan ihmiset, jos näen heitä säännöllisesti, mutta tähän kasvosokeuteen liittyy usein myös muita oireita. Minulla on suunnaton eksymistaipumus. Mutta sitä ongelmaa on oppinut varomaan. Ei tulisi mieleenkään lähteä yksin mustikkametsään. Mutta liittyy tähän ilmiöön myös jotain positiivistakin. Minulla on erittäin hyvä muisti joissakin asioissa. Tosin käytännön elämässä siitä ei ole paljoakaan hyötyä. Muistan esimerkiksi ihmisten vaatteet viiden vuosikymmenen takaa. Muistan jopa minkäläiset esiliinat luokkatovereillani oli, kun olimme kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Nimimuisti voi olla myös häiritsevä tekijä. En haluaisi muistaa minulle yhdentekevien ihmisten nimiä.

Ihmisten tietämättömyys tästä ilmiöstä aiheuttaa kasvosokealle paljon sosiaalisia vaikeuksia. Kanssaihmisten tahdittomuus saattaa joskus ärsyttää. Joskus luullaan jopa dementoituneeksi.

Siirryin pienestä maalaiskeskikoulusta 60-luvun loppupuolella suureen Forssan yhteislyseon lukioon. Koulussa oli yli tuhat oppilasta ja ainakin 50 opettajaa. Asuntoni oli Wiksbergin kaupunginosassa, ja niin oli myös ilmeisesti suomenopettajani Rantasen. Yllätyin, kun opettaja koko luokan kuullen alkoi nuhtelemaan minua röyhkeydestäni, kun en ollut tervehtinyt häntä kotimatkalla. Silloin oppilaan olisi pitänyt ensin tervehtiä. Olin äimistynyt. Tunsinhan minä Rantasen luokassa, mutta en sen ulkopuolella. Maaseudulla oli silloin tapana tervehtiä kaikkia vastaantulijoita, mutta enhän minä koko Vorssaa voinut tervehtiä! Silloin ei tunnettu kasvosokeutta. En minä eikä rouva Rantanenkaan.

70-luvulla asuin suuressa kerrostalossa Turun keskustassa. Tunnistin silloin jo kasvosokeuteni. Tervehdin talossa kaikkia asukkaita, tunsin tai en. Kerran puhellessani naapurin rouvan kanssa rouva kysyi ihmetellen, että miksi minä en ollut tervehtinyt häntä torilla, johon tietysti vastasin, että minulla on kasvojentunnistamisvaikeus, jos ihminen ei ole tutussa paikassa. Rouva kyllä närkästyi ja antoi ymmärtää, että tunnistamisvaikeuteni olisi ollut hyvin valikoiva. ”Kuinka sinä sitten tervehdit minun miestäni talon ulkopuolella?” En kehdannut sanoa rouvalle, että sinun miehesi tunnistaisin kyllä aina, koska sinun miehesi hiukset ovat kuin lampaan turkki. Tavallisennäköiset ihmiset ovat minulle kasvottomia.

Olen asunut yli 30 vuotta 10-kerroksisessa talossa, jossa on 60 asuntoa. ja missä on vielä noin neljäsosa vanhoja ”alkuasukkaita”, tunnistan heistä muutaman. Mieheni toimii minulle tulkkina, mikä helpottaa kanssakäymistä.

Istuinpa tässä kesällä pihakeinussa, missä oli paljon talomme asukkaita. Yksi rouva alkoi kehumaan , että mieheni on niin fiksu, kun hän pyöräilee ohi, niin hän aina tervehtii ja minun poikani tervehtii aina iloisesti, vaikka ei ole pitkään aikaan talossa asunutkaan. Johon tietysti vastasin, että minäkö en. Johon rouva vastasi, että et tervehdi, siis talon ulkopuolella. Kerroin hänelle kasvosokeudestani. Rouva ei tiennyt koko ilmiöstä mitään. Sanoi luulleensa, että olen”koppava”.

Kun ei ole kasvojentunnistamistaitoa, täytyy käyttää muita tunnistamiskeinoja esimerkiksi henkilön vaatetus, puhetyyli, ääni ja ruumiinrakenne.

Eksyn helposti tai oikeastaan säännöllisesti, vieraassa kaupungissa. Kotikaupungissani Turussa en eksy koskaan.

Tässä eksymistaipumuksessakin olen ottanut jotain erityispiirteitä apukeinoiksi, että en eksyisi. Muutama vuosi sitten asuin Fuengirolassa kolme viikkoa. Tyttäreni oli siellä työharjoittelussa. Iltapäivisin, kun tyttäreni työpäivä oli päättynyt menin häntä vastaan. Hotellista työpaikalle oli noin kaksi kilometriä. Reitti tuotti minulle vaikeuksia. Painoin mieleeni erikoiksuuksia matkan varrelta. ”Ensin suoraan eteenpäin, sitten kivikkoisen puron ylitys siitä kohtaa, kun sammakot laulavat kauniisti. Sen jälkeen menen kovaa kirkunaa kohti. Siellä on koulu ja espanjalaiset lapset ovat välitunnilla. Ja sitten tulee se roskalaatikko, mikä pursuu yli ja roskalaatikon ympärillä on paljon poiheitettyjä jalkineita…” Mutta, mutta eiväthän ne sammakotkaan aina olleet laulutuulella, varsinkaan, jos satoi. Ja kyllä espanjalaisetkin koululaiset osasivat joskus käyttäytyä hillitymmin, ja joskus oli roskalaatikotkin tyhjennetty. Onneksi osaan espanjaa. ”¿Dónde está el mar?” Espanjalaiset ovat hyvin ystävällinen kansa. Heiltä on helppo pyytää apua. Kun tiedän, missä on meri, niin sitten on helppo suunnistaa.

90-luvulla olin jatkokoulutuksessa kaksi vuotta. Istuin joka arkipäivä kuusi tuntia luokkatoverini vieressä ja kuljimme myös kotimatkat samassa autossa. Kerroin luottamuksellisesti luokkatoverilleni kasvosokeudestani. Koin aikamoisena loukkauksena, kun luokkatoverini kysyi, että tunnenko häntä. Eihän kasvosokeus tarkoita, että ihminen on täysin pöheli. Itse hän alkoi kehumaan, että hänellä on erittäin hyvä kasvomuisti, johon kyllä vastasin, että tuskin hyvä, normaali vaan.

Prinsessa Victoria on kertonut julkisesti kasvosokeudestaan. Edustustehtävissä tämä ilmiö tuottaa vaikeuksia, mutta prinsessa Victorialla onkin apunaan henkilöitä, jotka tulkkaavat kuka kukin on. Samoin kirjailija Kaari Utrio on kertonut avoimesti kasvosokeudestaan. Utrio on kertonut, että hänen aviomiehensä toimii usein tunnistamistulkkina.

Kasvosokeus on vielä monelle täysin käsittämätön ilmiö. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska joka viideskymmenes meistä on kasvosokea.