Prosessikirjoittamista Itävallassa

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Blogijutut

P1020585

Teksti ja kuvat: Sofi Ylikoski

 

Lähdin Itävaltaan tapaamaan vaihdossa olevaa ystävääni. Kirjoittaminen oli tökkinyt jo pidemmän aikaan enkä ollut suunnitelmissa huolimatta saanut sanan sanaa paperille. Päätin ottaa lomani osittain kirjoituslomana, sillä ystäväni joutui viettämään osan ajastaan koulunpenkillä. Näinä hetkinä jäsentelin näkemääni ja velloin uusien teksti-ideoiden parissa.

 

Oma kirjoittamisen prosessini noudattaa lähes aina samaa kaavaa:

  1. Deadline lähenee, takaraivossa kolkuttaa sanat ”hitto kirjoita nyt jotain”.
  2. Puhelimessani on muistilista, johon kerään mieleeni juolahtaneita virkkeitä tai sanoja. Kun deadlinen aika on (yleensä heti seuraavana päivänä) läväytän koko muistion auki ja maiskuttelen sanoja päässäni.
  3. Kannan kameraani (kätevä mikkrojärkkäri, joka mahtuu taskuun) alati mukana ja mielenkiintoisen kohteen nähdessäni kuvaan sen. Myöhemmin saatan tuijottaa kuvaa satunnaisesta rähjäisestä rakennuksesta inspiraation toivossa useamman tunnin.
  4. Musiikkivehkeet auki ja synkkä instrumentaali soimaan. Etenkin minulle ominaista ”sotarunoutta” kirjoittaessa oikeaan vireeseen ei pääse ilman synkistelymusiikkia.

 

Haastavinta omassa kirjoitusprosessissani on ajan löytäminen. Tässä mielessä loma töistä / koulusta tuntuu ideaalilta kirjoittamisen suhteen. Vaikka usein matkustaessa aivot täytyy pakollisella turistiroinalla ja juna-aikataulujen suunnittelulla. Päivän museokiertelyjen jälkeen on usein liian väsynyt eväänsä liikuttaakseen. Kuitenkin päivät kuluu eri tavalla vaikutteita imien toisin kuin kotosalla viipottaessa laput silmillä pitkin kyliä.

 

Salzburg-Steyr-Munchen kierroksellani mukaan tarttui satoja valokuvia linnoista, puutarhoista, joista, vuorista ja sotamuseoista. Virkelistani kasvoi n. 20 virkkeen/sanan verran. Kynä alkoikin sauhuta kuin itsestään kun stressitasot olivat tarpeeksi laskeneet. Lauserakennelmia syntyi  mm. lentokoneessa, junissa, hostellin yläsängyssä huonetovereiden kuorsatessa, vieraiden talojen lattialla ja pittoreskeissa kahviloissa. Lopulliseen muotoonsa jalostettuja tekstejä syntyi viikon lomani aikana neljä. Kotona minua odottaa lähes tukahtumiseen asti työt, opiskelut, yhdistystoiminta ja harrastukset. Mistään ei voi kaltaiseni työnarkomaani tietenkään luopua, joten jää nähtäväksi milloin taas löytyy aikaa tekstitaiteelle. Ainakin seuraava matkakohde on jo mielessä…

 

Ajan raivaaminen ”vain” kirjoittamiselle ei ainakaan omalla kohdallani tunnu onnistuvan ilman irtiottoa arjesta. Enkä tiedä liekö mukavampaa tapaa kuin matkustaminen uuteen paikkaan oli se sitten naapurikunta tai kaukainen maa. Mikä ihana tekosyy.

P1020490

***

 

 

Rauhan öinä

 

joesta nostettiin

haavoittunut käsipari

kantajastaan liuennut

eikä

vahvuuden harha

lopun myötä sammunut

 

isiensä unohtamana

yössä huusivat

takaisin aaveraajojaan

vaimoistaan

yli läikkyivät

tunsivat miten

sängynjalkojen alta

vajosi maa

 

 

***

 

 

 

Rajakylä

 

kaupan raunioilla nainen

sylissään kohtu

tyhjäksi mädäntynyt

 

kytevän ilman läpi

halkovat sarvet

 

venäläinen kehtolaulu

tuulen mukana raahautui

käänsi puukolla

sisältä ulos

 

eikä ihmiselämässä pystynyt

käsistään huuhtomaan

laatokaan hiekkaa

lapsensa palasia