Pihamökki nukkekotina

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lehtijutut

Dollytexin nukkeja, jollaisen keräilijä olisi itselleen jo lapsena hartaasti halunnut. (Kuva: Raija Isotalo-Aaltonen)

Teksti: Sini-Päivi Aho

Raija Isotalo-Aaltonen on intohimoinen nukkekeräilijä. Harrastus alkoi muutamasta nukesta ja nyt hänen pihamökissään asuu satoja nukkeja ja nalleja. Lelut on pääasiassa hankittu kirpputoreilta. Nyt jo eläkkeellä oleva nukkeintoilija toimi työkseen yrittäjänä hoivakoti Raijamaijassa, jossa kokoelma oli esillä ja myös osana vanhusten viriketoimintaa.

”Eihän täällä ole mitään leluja”, tokaisi yksi Raija Isotalo-Aaltosen lapsenlapsista, kun hän sai luvan vierailla mummonsa pihamökissä.

Punaisessa mökissä on kuitenkin käynnissä teekutsut. Sievästi puetut nuket istuvat pöydän ääressä posliinikupit edessään. Viereisessä pöydässä toinen nukkeporukka nauttii lounasta hiukset letitettyinä ja seinän vieressä kolme nallea on asettunut puurokulhojen ääreen aivan kuin sadussa Kultakutri ja kolme karhua. Matti-nukella on päässään värikäs sulkapäähine.

Raijan kokoelmassa on yli 500 nukkea ja 30 vanhaa nallea. Lelut asuvat pari vuotta sitten remontoidussa viehättävässä pihamökissä vanhojen omenapuiden katveessa. Raija kertoo oman nukkeharrastuksensa roihahtaneen vuonna 2000, kun hän palasi sairaalasta lonkkaleikkauksesta kotiin. Lapsena vastaavassa tilanteessa lohdutukseksi saatu nukke muistui mieleen. Tosin hän oli keräilijäluonteena jo aikaisemmin hankkinut itselleen muutaman posliinipäisen nuken.

 

Aidon nuken tunnistaminen

Raija on keräillyt nukkeja parikymmentä vuotta. Harrastus on kokoelman kasvaessa muuttunut lähes elämäntavaksi. Eläkkeellä olevan rouvan hoivaillessa nukkejaan ja nallejaan ne pääsevät osaksi tarinoita, joita on kerrottu myös satutunneilla lapsille. Tällaisissa tilaisuuksissa Raija-mummilla on mukana myös korillinen nukkeja, joihin lapset saavat koskea ja ottaa syliin tarinaa kuunnellessaan.

”Nukkekeräilyssä on jonkin verran kilpailua, mutta keräilijöiden välillä löytyy myös auttamishalua ja neuvomista vaikkapa nuken korjaamiseen”, Raija kertoo. Nuken aitouden ja iän voi päätellä monista eri asioista. Tunnistamisessa tärkeitä ovat silmät, hiukset ja täytemateriaali. Mikäli nukella on vaatteet, myös niistä voi päätellä nuken ikää. Sik-sak-ompeleet tai tarranauhat eivät olleet käytössä edes vielä 1960-luvulla.

Ensisijaisesti Raija keräilee suomalaisia nukkeja, joilla joku lapsi on oikeasti aikanaan leikkinyt. Vanhimmat nuket ovat 1800-luvulta. Valtaosan nukeista ja nalleista hän on ostanut kirpputoreilta. Joukossa on muutama omakin nukke, kuten Raijan kummitädiltään nelivuotiaana lahjaksi saama Kaija. Keräilynukeista vain harvoilla on nimi. Lempinukekseen keräilijä nimeää Dollytexin valmistaman pienen kovamuovisen nuken, jota hän ei voi ohittaa.

 

Martta-nukkeja arvostetaan

Arvokkaimmalle paikalle lasivitriiniin on sijoitettu Martta-nukkeja, joita kotiäidit tekivät rahaa ansaitakseen. Martta-järjestö kehitti naisille tapoja ansaita ja Turussa syntyi idea nukkejen valmistuksesta. Martta-nukkeja valmistettiin vuosina 1908 – 1974. Nukkejen pää ja kädet on tehty paperimassasta ja vartalo täytetty sahanpurulla. Tekijät, joilla aluksi oli enemmän intoa kuin taitoa nukkejen tekoon kehittelivät toistasataa erilaista Martta-nukkemallia. Suosituimpia keräilykohteita ovat oikean vauvan kokoiset Pipsa-nuket.

Nukkejen alkuperäiset vaatteet ovat arvokkaimpia, mutta nukeille on myös ommeltu uusia vaatteita vanhoista ja ajan tyyliin sopivista kankaista.

 

Raijamaijan nukketupa

Viime kesänä Raija avasi Liedon Tarvasjoella sijaitsevan pihamökkinsä ovet yleisölle ja kävijöitä oli vieraskirjan mukaan noin 160 henkilöä. Nuket ovat tehneet neljä vierailua erilaisiin tapahtumiin ja olleet esillä kahdessa näyttelyssä.

Raijan toive on, että hänen keräämänsä kokoelma tulee pysymään yhtenäisenä. Omat lapset tai lapsenlapset eivät ainakaan toistaiseksi ole nukeista innostuneet.

Keräilijän mukaan nukkeharrastus jakaa ihmisiä. ”Toisille vanhat lelut tuovat muistoja mieleen. Jotkut eivät voi käsittää, miksi laittaa rahaa moiseen turhuuteen.”