Persaukisten onnellinen vaihtoehtoelämä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

epubcover_20small

Teksti: Heidi Rajala

 

Tomi Astikainen teki sen, mitä itse olisin halunnut nuorempana tehdä. Lähti maailmalle ilman rahaa ja omaisuutta, heittäytyi vapaaehtoisesti vaihtoehtoelämän pyörteisiin.  Astikaista voisi kuvailla seminomadiksi: ihmiseksi, joka pysyy paikoillaan osan vuodesta, kunnes jatkaa taas matkaa.  Ruoka tuli dyykkaamalla ja pyytämällä, ei ostamalla. Mutta siihen maailmanaikaan, kun minä nuori olin, ei puhuttu dyykkaamisesta ja hei, eihän kukaan ollut edes köyhä! Elettiinhän kahdeksankymmentäluvun lopun juppikukoistuksen aikaa. Pankit myönsivät lainoja, kunhan vaivauduit kysymään.

Luin Astikaisen matkoista ja kokemuksistaan kirjoittamaa Kuinka elää ilman rahaa? -kirjaa päätäni nyökytellen; juuri niin, Tomi, olet aivan oikeassa. Pelkkä kirjan nimi sai minut hyväksymään jo etukäteen lähes kaiken, mitä Tomi sanoi. En tarvinnut järeitä perusteluita syihin, miksi pitäisi pysähtyä miettimään elämäntapaamme. Mutta että elää kokonaan ilman rahaa? Ei kai kukaan täysipäinen kansalainen oikeasti edes ajattele tuollaista.

 

Käsittämättömät luvut

Ajatus ilman rahaa elämisestä kiinnostaa minua. Ihmisillä on jo liikaa tavaraa, emmekä osaa lakata tahtomasta lisää. Ja tarpeitahan meille tehdään, jos emme itse ymmärrä tarvita. Jos minulta kysyttäisiin, en kai kovin kauaa miettisi vaihtotalouteen siirtymisen mahdollisuutta. Ymmärrän toki, ettei maailmantalous niin toimisi, mutta ajatus kiehtoo ja omassa elämässäni voin sitä mahdollisuuksien mukaan toteuttaa.

Kirja antaa ajatteluun aihetta. Astikainen aloitti rahattoman elämänsä dyykkaamisella, kaupan takapihojen roskasäiliöiden tonkimisella ja kertoo, kuinka paljon sieltä löytyy kelvollista syötävää.  Kotioloissa olemme unohtaneet käyttää aistejamme ruuan syömäkelpoisuuden arviointiin. Tuijotamme sokeasti ”parasta ennen” -päiväykseen, vaikka Evirakin myöntää, ettei se ole viimeinen käyttöpäivä.

Tämän päivän maailmassa ruokahävikki on käsittämätöntä. Motivan mukaan pelkästään Suomen kotitalouksien ruokahävikki on keskimäärin 150 miljoonaa kiloa, rahallinen arvo 125 miljoonaa euroa! Koko elintarvikeketjussa hävikin määrä huitelee 15 prosentin korvilla kaikesta syömäkelpoisesta ruuasta. Ilmastovaikutuksiltaan tuo kilomäärä tarkoittaa sadantuhannen henkilöauton päästöjä. Haloo, mitä me teemme?

 

Dyykkaamisen onni 

Kansan Uutisten toimittaja Kari Hirvasnoro kertoo blogissaan helsinkiläisestä avioparista Cari Huovisesta ja Tarja Siltala-Huovisesta, jotka ovat myös dyykanneet jo vuosia. He näkevät dyykkauksen paitsi täysin syömäkelpoisen, vielä jopa paketissa olevan ruuan löytämisenä myös kannanottona kertakäyttöelämää vastaan. Tarja työskentelee Helsingissä sosiaalityöntekijänä ja

tutustuttuaan Cariin, tulevaan aviomieheensä, häneltä meni vain parisen kuukautta päästä yli dyykkauksen tuomasta häpeän tunteesta. Tarja kokee dyykkauksen antavan heille myös löytämisen iloa. He ovat roskista löytäneet itselleen paljon käyttötavaraa ja jopa toimivan kännykän: ” Ei esimerkiksi muuton yhteydessä ajatella, että tarpeetonta tavaraa voi tarjota tuttaville tai ei vaivauduta soittamaan kierrätyskeskukseen”, sanoo Tarja ja jatkaa: ” Olisi hienoa, jos jokaisella roskiksella olisi kierrätyslava.”

Tarja ja Cari elävät vaihtoehtoelämää. Sen ei tarvitse olla mullistava elämänmuutos vaan muutamien pienienkin asioiden muuttaminen riittää: suunnittele päivän ateriat, tee ne itse ja käytä tähteet, kulje työ- tai harrastusmatkat bussilla, käytä polkupyörää, osta käytettyä tavaraa, vähennä perheen toisen auton käyttöä. Uskoisin, että ajatusten tasolla voimme olla samaa mieltä vaihtoehtoelämästä, mutta käytäntö osoittaa toista. Vaihtoehtoelämässä huomio kiinnittyy kestävään elämäntapaan ja kulutukseen. Oikeastaan voisi sanoa nykyisen vaihtoehtoelämän edustavan 1960–70-luvun arkea.

Vaihtoehtoelämä on viehättänyt monia muitakin suomalaisia, jotka ovat rohkeasti hypänneet pois oravanpyörästä ja alkaneet elää ”nytku” -elämää ”sitku”-elämän sijasta. Eräs heistä, Kaarina Davis, joka on kirjoittanut Irti oravanpyörästä -kirjan vuonna 2012, jätti taakseen hektisen sairaanhoitajan työn ja asettui nauttimaan seesteisestä elämästä maaseudun rauhaan. Davis kyseenalaistaa käsityksiämme työstä, rahasta ja vapaudesta.

Myös Suomen Akatemia kantaa kortensa kekoon ja rahoittaa 600 000 eurolla tutkimusta, jossa etsitään talouskasvusta riippumatonta hyvinvointia. Tutkijat selvittävät, voisiko vaatimattomasta elämästä saada mallia tulevaisuutta varten. Hankkeen vetäjä, Kokkolan yliopistokeskuksen professori Aila-Leena Matthies toteaa: ”Tällainen tieto on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeää. Se voi tarkoittaa toisenlaista arvottamista, jolloin kulutuksen tilalla on jotain muuta”. Nyt ollaan oikealla tiellä, kulutushysteria ei voi jatkua enää kauempaa.

 

Finanssikriisistä ekologiaan

Kauppatieteiden maisterina Astikainen myös on hyvin tietoinen aikamme finanssikriisistä ja sen mukana tuomista erilaisista utopioista, jotka esittelevät myös rahatonta maailmaa. Niinpä Astikainen oli mukana perustamassa Suomeen rahakriittistä Zeitgeist-liikettä, joka on kansainvälinen kestävän kehityksen kannattajajärjestö, ja jonka tarkoituksena on saada aikaan yhteiskunnallinen muutos ekologisesti kestävään yhteiskuntajärjestelmään.

Tomi Astikainen resusi rahattomana ja palasi ruotuun, maksoi kiltisti velkansa pois ja ankkuroitui työelämään. Hän ei varmaan kadu tekemäänsä reissua, mutta osaako ammentaa siitä saatuja kokemuksia? Kuvittelen mielessäni hänen nykyistä elämäänsä toimitusjohtajana. Astikainen asuu Hakaniemessä kimppakämpässä ja dyykkaa edelleen!  Hienoa, että Tomi seisoo aatteensa takana, vaikka onkin palkkatöissä.

Kirjasta välittyy nuoruuden estottomuus, anarkia ja uskallus. Olen vähän kateellinen samalla, kun voin vilpittömästi olla onnellinen Tomin puolesta. Toivon, että jokaisella olisi uskallusta pieneen anarkiaan pohtimalla oman elämänsä vaihtoehtoisuutta. Mitkä ovat perimmäiset onnellisen elämän eväät?

 

Lähteet:

Kari Hirvasnoro, 2005: http://hirvasnoro.blogspot.fi/2005/04/dyykkaus-on-kunniallista-ja-rehellist.html

Kaarina Davis, 2012: http://www.kaarinadavis.com/p/irti-oravanpyorasta.html

Yle, 2015: http://yle.fi/uutiset/niukasta_elamasta_tulevaisuuden_malli_tutkimus_etsii_vaihtoehtoa_kulutukselle/8059652