Perhe historian myllerryksessä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Essee

Kuva: Virve Vainiala

Kuva: Virve Vainiala

Teksti: Virve Vainiala

Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymistä v. 2014 edelsi kiihkeäksi äitynyt kansalaiskeskustelu. Lain puolestapuhujia, kuten vastustajiakin, löytyi kaikista puolueista.

Sellainen yhteiskunta, joka kohtelee kansalaisiaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, ei ole kehittynyt yhteiskunta. Millä oikeudella ylipäätään kiellämme toisilta ihmisiltä samoja oikeuksia, joita meillä itsellämme on?” Jaana Pelkonen (kok.) kirjoittaa blogissaan marraskuussa 2014.

Jokainen aikuinen ihminen saa mennä naimisiin sen ihmisen kanssa, jonka itse valitsee. Perinteisen avioliiton saa edelleen solmia. Lainsäädännöllä tuomme kaikki suomalaiset samalle viivalle, tunnustamme heidät tasaveroisiksi. Miksi toisen ihmisen oikeuksien salliminen on joillekuille niin vaikeaa?” Ville Niinistö (vihr.) kirjoittaa blogissaan helmikuussa 2014.

Olen samaa mieltä Jaana Pelkosen ja Ville Niinistön kanssa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan maaliskuussa 2017. Silti uusi avioliittolaki ei yllättäen ollutkaan loppuun käsitelty joidenkin kansalaisten mielestä. Syyskuussa 2016 eduskunta käsitteli Aito avioliitto -nimisen yhdistyksen alulle paneman kansalaisaloitteen uuden avioliittolain kumoamiseksi. Kansalaisaloitteessa vaadittiin, että avioliitto pidetään vain miehen ja naisen välisenä. Aloitteen mukaan entisen avioliittolain sukupuoliedellytys perustuu sille, että lisääntyminen riippuu miehestä ja naisesta sekä sille, että ”miehet ja naiset täydentävät toisiaan”. Lisäksi aloitteen mukaan lapset tarvitsevat ”ehyessä ja kestävässä suhteessa” elävää isää ja äitiä, HS uutisoi 7.9.2016.

Aito avioliitto -järjestö ei ole huolenaiheineen mitenkään omaperäinen.  Niin kauan kuin on ollut avioliittoja ja perheitä, on ollut myös huolestuneita, jotka ovat ennustaneet avioliiton ja perheen tuhoa milloin mistäkin syystä. Uusimpana huolenaiheena kirkollisissa piireissä tuntuu olevan sukupuolineutraali avioliittolaki, joka sallii samaa sukupuolta olevien avioliiton.

Kaari Utrion mukaan (Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia, 2000) kristillinen kirkko on aina ollut kiinnostunut jäsentensä yksityiselämästä, erityisesti seksielämästä ja siitä kuka saa mennä kenen kanssa naimisiin. Vanhoillisimmissa piireissä tunnetaan perusteetonta pelkoa lakiuudistusta kohtaan. Yhteistä näillä menneiden haikailuilla on ylenmääräinen epämääräisyys ja loogisuuden puute. Mikä on se menneisyyden ihannetila, jota kaivataan niin kiihkeästi? Mitä me heterot menetämme, jos kaikille suomalaisille sallittaisiin mahdollisuus avioliittoon? En voi hyväksyä sitä, että jotkut ihmiset pitävät etuoikeutenaan olla tasa-arvoisempia kuin jotkut muut.

 

Ikiaikaisia instituutioita

Avioliittoja ja perheitä on ollut aina – jo ennen kristillisen kirkon syntyä. Avioliitto ja perhe instituutioina ovat säilyneet historian myllerryksessä, koska molemmat ovat juuri niin joustavia kuin niiden jäsenet, ihmiset. Kulloinenkin yhteiskuntajärjestys on muovannut instituutioita mieleisekseen. Ne eivät murene yhden lain takia. Sukupuolineutraalia avioliittolakia huolestuttavampaa on se, miten nykyaikainen yksilökeskeinen ajattelutapa vaikuttaa parisuhteisiin ja perhe-elämään. En tunne tarvetta palata entiseen avioliittoasioissa.  En kuitenkaan voi vastustaa kiusausta pienestä ajatusleikistä: Millainen avioliiton ”paranneltu” versio voisi olla kristillis-konservatiivisesta näkökulmasta? Millaista elämä olisi, jos palaisimmekin menneeseen ”hyvään aikaan”? Sitähän on perätty tämän tästä, viimeksi sukupuolineutraalia avioliittolakia käsittelevässä keskustelussa.

 

Suuria odotuksia – suuria pettymyksiä

Parisuhde elää parhaillaan murroskautta. Nykyiseen yksilökeskeiseen elämänmuotoon kuuluu se, että ihmiset avioliitossa ja perheessä tavoittelevat onnea ja tyytyväisyyttä. Parisuhteelta vaaditaan suorastaan mahdottomia – jatkuvaa rakastumisen tunnetta. Aikaisemmin miestä pidettiin perheenpäänä, jota vaimon ja lasten piti totella. Miehen tarpeet menivät lapsen tarpeiden edelle. Rakkausavioliiton ihanteen myötä ajauduttiin tilanteeseen, jossa sekä mies että lapsi tarvitsevat saman naisen huomiota. Tämä aiheuttaa yhä ristiriitoja perheen sisällä. Sittemmin naiset ovat heränneet myös vaatimaan tasa-arvoa parisuhteessa.

Nykyään perheissä elää tyytymättömiä puolisoita, jotka murehtivat vallitsevaa epätasa-arvoa. Jolleivät parisuhde ja perhe-elämä täytä puolisoiden odotuksia, on parempi erota kuin kärsiä. Yksi yleisimmistä avioeron syistä on tyytymättömyys aviopuolisoon ja puolisoiden väliset sovittamattomat erimielisyydet. Nykyään on itsestään selvää, että naiset osallistuvat kodin ulkopuoliseen elämään toisin kuin vielä viisikymmentä vuotta sitten. Naiset opiskelevat, käyvät töissä ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun siinä missä miehetkin. Puolisot myös viettävät entistä enemmän aikaa yhdessä. Kotona eikä työelämässä ei ole enää miesten töitä ja naisten töitä vaan töitä, jotka tarvitsevat tekijää. Vähenisivätkö riidat, jos miesten ja naisten elämänpiirit erotettaisiin toisistaan menneiden aikojen tapaan? Miten tällainen elämänpiirien uusjako sopisi nykyaikaiseen tasa-arvomalliin?

 

Sattuman kauppaa vai todennäköisyyslaskelmia?

Entä jos palautettaisiin järjestetyt avioliitot? Olisimmeko valmiita antamaan sukulaisille vallan päättää avioliitoistamme? Eihän niin tärkeää asiaa kuin loppuelämästä päättämistä voi jättää sattuman ja nuorten ailahtelevaisten mielten varaan. Nuoretparit kuitenkin eroavat, kun rakastumisen tunne hiipuu ja arki astuu parisuhteeseen. Suomessa asuva bangladeshilainen nuori aviopari kertoo, että heidän järjestetty avioliittonsa on sopuisa ja onnellinen (Me Naiset 1.4.2013). Todennäköisyyslaskelmiin perustuvat Tinderin tapaiset deittipalvelut lienevät lähinnä järjestettyjä avioliittoja. Asiantuntijaraati puolestaan valitsee avioparit Avalla pyörineessä Ensitreffit alttarilla -tosi-tv-ohjelmassa. Ohjelmaa seuranneet tietävät, että parinvalinta ei onnistunut asiantuntijoilta täysin, vaikka heillä on enemmän tietoa ihmisten aivoituksista kuin keskivertosuvuilla yhteensä. Miten sitten suku osaisi tehdä onnistuneita parinvalintoja? Entä jos meiltä vietäisiin oikeus valita puolisomme? Löytyisikö Suomesta ketään, joka ihastuisi itsemääräämisoikeutensa kaventamisesta?

 

Kaapin paikka ja muita ristiriitoja

Epätasaisesti jakautuvat kotityöt ja puolisoiden erilaiset lastenkasvatusperiaatteet aiheuttavat erimielisyyksiä perheissä. Ei pidä unohtaa myöskään puolisoiden välistä laatuaikaa. Seksiäkin on joko liikaa tai liian vähän. Halut ja tarpeet eivät kohtaa toisiaan. Myös rahasta riidellään. Entäpä jos palautettaisiin entisaikojen avioliittosopimukset? Puolisot voisivat solmia kirjallisen sopimuksen omaisuusjärjestelyistä ennen avioliittoa. Sopimuksessa määriteltäisiin puolisoiden asuminen, lasten asema ja omaisuuden periytyminen sekä molempien puolisoiden työtehtävät. Kumpikin puoliso vahvistaisi allekirjoituksellaan vilpittömän aikeensa osallistua kotitöihin – siivoamiseen, tiskaamiseen ja pyykinpesuun – sekä lastenhoitoon. Samalla voisi sopia kirjallisesti parisuhteen muista linjoista: miten paljon aikaa ja henkisiä resursseja kumpikin osapuoli käyttää puolisoon ja lapsiinsa?

Rupeaisivatko sukulaiset ja ystävät riidan sattuessa puolisoiden sovittelijoiksi vai seuraisiko riidoista oikeudenkäyntejä? Erimielisyyksien ilmaantuessa olisi ainakin helpompi vedota kirjalliseen sopimukseen kuin joskus parisuhteen esihistoriassa käytyyn suulliseen keskusteluun. Tunnetusti vastarakastuneet lupailevat liikoja toisilleen silkasta miellyttämisen halusta. Kirjalliseen sopimukseen on helpompi vedota kuin suulliseen sopimukseen. Entä mitä seuraisi avioliittosopimuksen rikkomisesta? Seuraisiko siitä jokin rangaistus vai sopimuksen irtisanominen? Lisäisikö aviosopimuksen rikkominen oikeudenkäyntejä? Pitkittäisivätkö aviosopimukset puolisoiden riitoja vai auttaisivatko ne pitämään puolisoiden välistä sopua yllä? Myös ennen vanhaan syntyi aviosopimuksia koskevia riitoja tämän tästä. Pettynyt puoliso saattoi tuolloin haastaa puolisonsa oikeuteen sopimuksen rikkomisesta. Nykyään toisiinsa pettyneet puolisot korkeintaan ottavat avioeron ja purkavat pahaa mieltään ystävilleen ja keskustelupalstojen tuntemattomille vertaistuen toivossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnea ja menestystä suunnitelmallisen lastenkasvatuksen avulla?

Nykyään panostetaan lasten kasvatukseen ja hyvinvointiin enemmän kuin koskaan. Lasten hyvinvointiin sijoitetaan entistä enemmän aikaa ja rahaa vaivoja säästelemättä. Miten lapsista kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia, kun heidän vanhempansa ovat valmiita tekemään mitä tahansa lastensa hyvinvoinnin turvaamiseksi? Puhutaankin pullamössösukupolvesta, curling- ja helikopterivanhemmista.  Pahimpia tapauksia taitavat kuitenkin olla tiikerivanhemmat. Tilastokeskuksen mukaan nuoret asuvat yhä pitempään lapsuudenkodissaan osittain lasten mukavuudenhalun, osittain kiristyneiden asuntomarkkinoiden vuoksi. Olisimmeko valmiita lähettämään omat taaperomme pois kotoa kasvattilapsiksi sukulaisten luo tai ansiotöihin entisaikojen malliin hemmottelun estämiseksi?

Entistä ehommassa perhemallissa lapsia ei tarvitsisi edelleenkään naittaa kovin nuorena. Lapset ehtisivät käydä koulua ja hankkia itselleen ammatin ennen avioliittoa. Lapsityövoiman käyttö on Suomessa lailla kielletty, mutta ennen kouluikää lapset voisivat opetella kotitöitä. Leikin varjolla lapset oppivat miltei mitä vain. Taloussanomat suosittelee 3 – 4-vuotiaille kotityöntekoa hyvien perhe- ja ystäväsuhteiden sekä akateemisen ja ammatillisen menestyksen toivossa. Nuoret osaisivat huolehtia itsestään, eikä myöhemmin avioliitoissa tarvitsisi riidellä lattialla lojuvista likaisista sukista ja kalsareista. Naimisiin ei pääsisi ilman säästöjä, mikä tarkoittaa suunnitelmallisuutta raha-asioissa. Monen tyhjätaskunuoren avioliitto voisi lykkääntyä tai peräti peruuntua heikon rahatalouden vuoksi. Jälleen avioerotilastot kaunistuisivat silmissä.

 

Lompakolla loisijat ja muita rahariitoja

Puolison rahankäyttö saattaa aiheuttaa närää. Nettikeskustelupalstojen mukaan puolisot keskustelevat rahankäytöstä ihan liian myöhään – hieman ennen parisuhteen solmimista ja jotkut eivät sitäkään. Ristiriitoja syntyy arjen tultua, koska asioista ei ole sovittu etukäteen. Parisuhteissa riidellään siitä, mikä on reilu ja tasa-arvoinen tapa jakaa perheen kulut. Jaetaanko kulut tasan puolisoiden kesken vai prosentuaalisesti palkkatulojen ja varallisuuden perusteella? Vai pitäisikö ruokakulut sittenkin jakaa käyttöperusteen mukaan. Isopalkkainen, 90-kiloinen ruumiillista työtä tekevä mies syö huomattavasti enemmän kuin pienituloinen, 60-kiloinen toimistossa työskentelevä puolisonsa.

Miten tahansa kulut jaetaankin, niissä piilee riidansiemen: Miten välttää tuntemukset hyväksikäytöstä? Miten turvataan vähemmän ansaitsevan puolison rahojen riittävyys? Entäpä jos paremmin ansaitseva laistaa kotityöt ja lastenkasvatuksen sillä verukkeella, että hän maksaa suurimman osan kuluista? Avioliittosopimuksissa voisi määritellä, kuinka paljon kumpikin puoliso antaa omista rahoistaan ja omaisuudestaan yhteisen perheen elatukseen. Tämän voisi kytkeä siihen, kuinka paljon aikaa puolisot käyttävät yhteisen talouden hoitoon ja ylläpitoon. – Johan loppuisivat kitkerät nettikeskustelut lompakolla loisijoista, miesten luvattomista ryyppyilloista kavereiden kanssa ja muista mustasukkaisuuskohtauksista, jos voitaisiin sopia lastenkasvatuksen periaatteista, rahankäytöstä avioliitossa sekä parisuhdeajasta, vai loppuisivatko sittenkään?

 

Palautetaanko säätyjako?

Pitäisikö sittenkin palauttaa säätyjako? Ennen vanhaan ei ollut ollenkaan soveliasta solmia avioliittoa yli säätyrajojen. Puolisot tulivat suurin piirtein samanlaisista oloista, mikä todennäköisesti teki raha-asioista sopimisen kohtuullisen helpoksi. Sitä paitsi ennen rakkausavioliiton muotiin tuloa puolisoiden toimeentulon turvaaminen pidettiin ainoana soveliaana avioliiton solmimisen syynä. Miehen velvollisuus oli elättää puoliso ja lapset. Tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun naisten töissä käynti kodin ulkopuolella yleistyi. Nykyään pidetään täysin normaalina sitä, että molemmat puolisot käyvät ansiotyössä.

 

Entä seksi ja muu kahdenkeskinen laatuaika?

Entä jos seksistä sovittaisiin aviosopimuksen yhteydessä? Kuinka pitkälle historiassa ollaan valmiita menemään avioliiton onnelan löytymiseksi? Keskiajalleko, jolloin kaikenlaista seksiä pidettiin syntinä? Erityisesti keskiajalla kirkko paheksui yhtä lailla rakkausavioliittoja kuin seksiä, jopa aviopuolisoiden välillä. Kirkko ei hyväksynyt seksiä edes lisääntymistarkoituksessa. Se kannusti kaikkia jäseniään selibaattiin. Kirkon mielestä seksuaalinen koskemattomuus oli ihanne. Myöhemmin kirkko pyörsi mielipiteensä seksistä pidättäytymisestä, kunhan seksin tarkoitus oli suvunjatkaminen.  Silti kirkon kehotus lisääntyä ja täyttää maa ei tunnu kovin järkevältä sen enempää yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Nykyään seksiä pidetään niin tärkeänä osana parisuhdetta, että tuskin kukaan suostuisi pidättäytymään siitä. Halutkin tulevat ja menevät. Miten tämä otettaisiin huomioon perheessä? Varsinkin pikkulapsiaika on rankkaa, ja silloin halun määrä ei välttämättä kohtaa tarjontaa. Avioliittojen riitaisimmat ajat ja avioerot sijoittuvatkin juuri näihin uuvuttaviin ruuhkavuosiin.

Utrion mukaan kirkon ihanteet ja käytäntö ovat olleet aina ristiriidassa keskenään. Yleisesti sallittiin miesten jalkavaimot ja rakastajat, kun samaan aikaan tuomittiin vaimon uskottomuus. Tämä kaksinaismoraalinen suhtautuminen on muuttunut aikojen kuluessa. 1800-luvun loppupuolella oivallettiin, että kaksinaismoralismi ja siihen liittyvät valheet johtavat ahdistukseen ja pahaan oloon. Nykyään uskottomuutta pidetään suurin piirtein yhtä tuomittavana sekä miehille että naisille.

 

Sukupuolineutraali avioliitto – kolmannen korvapuustiko?

Olisi aika jo tunnustaa se tosiseikka, että seksuaalisuutta on muunkinlaista kuin heteronormatiivista. Samoin olisi aika tunnustaa se, että tasa-arvo kuuluu kaikille, ei vain meille heteroille. Uusi avioliittolaki turvaa palan kaikille kuuluvaa tasa-arvoa. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikissa avioliitoissa, myös sukupuolineutraaleissa, on lopulta kysymys siitä, kuinka onnellisia ja tasa-arvoisia sen jäsenet ovat keskenään. Homoilla on samanlainen tarve elää parisuhteessa ja perheessä kuin heteroilla. Myös ristiriidat ovat sukupuolineutraaleissa parisuhteissa samat kuin heteroilla. Tasa-arvo, lastenkasvatus, raha, seksi, kotityöt askarruttavat kaikkia seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Asiantuntijoiden mukaan tärkeintä parisuhteessa on puolisoiden toisilleen antama ehdoton tuki ja hyväksyntä, ihailu ja rakkaus. Heidän pitäisi nähdä toisensa kriisitilanteessa hyvinä kumppaneina ja vanhempina. Puolisoiden pitäisi tulla nähdyksi omine huolineen, tunteineen ja murheineen. Mielestäni tämä kuuluu kaikkiin parisuhteisiin – niin heteronormatiivisiin kuin sukupuolineutraaleihin parisuhteisiin.

 

 

Lähteet:

Utrio, Kaari: Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia. Amanita 2000.

Baraka, Josefine: 3 asiaa, joita parisuhde ei kestä – eron voi välttää yhdellä oivalluksella. Iltalehti 21.3.2015. http://www.iltalehti.fi/perhe/2015032119394830_pr.shtml

Hossi, Laura. Eronneet vanhemmat vänkäävät jopa lasten nukkumaanmenosta ja karkkipäivistä – apua arkeen löytyy sovittelusta. Yle 4.3.2015. http://yle.fi/uutiset/eronneet_vanhemmat_vankaavat_jopa_lasten_nukkumaanmenosta_ja_karkkipaivista__apua_arkeen_loytyy_sovittelusta/7843634

Käsitys parisuhteesta on muuttunut – ja se näkyy perheneuvoloissa. Iltasanomat 11.3.2015. http://www.iltalehti.fi/perhe/2015031119340407_pr.shtml

Mäki-Kala, Linda: Elämää järjestetyssä avioliitossa: ”Häissäni olin innoissani, mutta myös peloissani. Me Naiset 1.4.2013. http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/elamaa_jarjestetyssa_avioliitossa_haissani_olin_innoissani_mutta_myos_peloissani

Niinistö, Ville: Kunnioitetaan kanssaihmisiämme – avioliitto ja rakkaus kuuluvat kaikille. Blogikirjoitus, Vihreät 20.2.2014.  https://www.vihreat.fi/blogit/ville-niinisto/2014/02/kunnioitetaan-kanssaihmisiamme-avioliitto-rakkaus-kuuluvat-kaikille

Pelkonen, Jaana: Minä tahdon, tahdothan sinäkin. Blogikirjoitus. Politiikka, Jaana Pelkonen 27.11.2014 http://blogit.iltalehti.fi/jaana-pelkonen/2014/11/27/mina-tahdon-tahdothan-sinakin/

Ranta, Jarno: Perhe on maksanut 12 500 euroa, että lapset saavat liikkua. Yle urheilu 17.3.2015. http://yle.fi/urheilu/perhe_on_maksanut_12500_euroa_etta_lapset_saavat_liikkua/7872477?ref=leiki-urheilu

”Tulin järkiini ja muutin kotiin” – yhä useampi parikymppinen asuu vanhempiensa luona. Yle uutiset 23.3.2015. http://yle.fi/uutiset/tulin_jarkiini_ja_muutin_kotiin__yha_useampi_parikymppinen_asuu_vanhempiensa_luona/7857769

Tämän ikäinen lapsi kannattaa panna töihin. Taloussanomat, 19.3.2015.  http://www.taloussanomat.fi/raha/2015/03/19/taman-ikainen-lapsi-kannattaa-panna-toihin/20153486/139

Puurunen, Titta. Arki rakentaa rakkautta. Yle Ilmiöt. 21.1.2015. http://yle.fi/uutiset/arki_rakentaa_rakkautta/7750283?ref=leiki-uu

Sutinen, Teija: Sukupuolineutraali avioliittolaki ei ollutkaan loppuunkäsitelty – torstaina eduskunta väittelee aloitteesta, jolla se halutaan kumoon. Helsingin Sanomat 7.9.2016. http://www.hs.fi/politiikka/a1473221206824

Yle: Eroavat vanhemmat riitelevät jopa lasten vaatteista ja karkkipäivistä. Ilta-Sanomat 4.3.2015. http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1425463721245.html?pos=ksk-trm-perh-ostu