Palmikoi minut

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka 0 Comments

Kuva: joan!ta/Flickr

Teksti: Tiina Österman

***

 

Viisaat puurivit,

kengin kuljetut kivet,

hurmaavat puitteet

ajatusten vaihdolle,

elämän muutokselle.

 

Kaulakääty, luu

vuosisatojen savi

hautapeittona.

Jokaiselle kerrostus,

itseni jätän pintaan.

 

Koivu norkkoineen

kuohuu kevätvihreää.

Voimat kasvavat,

pato pysäytti tulvat,

eteenpäin on päästävä.

 

Pyöräni syöksyy

mustimpaan joen pohjaan.

Minä kimallan

laineella leikitellen

päin avointa ulappaa.

 

Siniset paalut

veneiden ympäröimät.

Lempeät jonot,

kesyttävät uhmakkaat

mietelmät valoyössä.

 

Yksi elämä

meidän ulottuvilla.

Suru vai ilo,

mitä voin itse tehdä,

suunnan määräämiseksi?

 

Annan käteesi

kuvitelmat, itseni.

Saat palmikoida

risteilevät haluni

kestäväksi tahdoksi.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *