Pahan kosketus

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Proosa

Kuva: coniferconifer/Flickr

Kuva: coniferconifer/Flickr

Teksti: Taneli Pyysalo

 

Loispistiäisiin kuuluva Dinocampus coccinellae on karmea otus. Se lamauttaa pistimellään leppäkertun ja munii sen mahaan tartuttaen samalla hirvittävän viruksen. Muutaman päivän kuluttua virus tekee leppäkertusta loistaan tahdottomasti suojelevan zombien, ja munasta kuoriutuva toukka alkaa syödä isäntäänsä elävältä. Tarinan mukaan Charles Darwin hylkäsi pappisuransa ja ryhtyi luonnontieteilijäksi tarkkailtuaan loispistiäisiä, sillä hän ei uskonut Jumalan voineen luoda mitään niin pahaa.

Ihmisten maailmassa arkkityyppinen esimerkki pahuudesta on kansallissosialistinen Saksa. Pahuuden lähdettä etsittäessä se onkin oiva matkakohde, sillä natsit jättivät jälkeensä runsaasti dokumentteja, ja heidän toiminnastaan on kirjoitettu loputtomasti.

Yhdysvaltalainen psykiatrian erikoislääkäri Leon Goldensohn haastatteli useimpia tuomiotaan odottavia natsijohtajia Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana v. 1946. Näissä melko hiljattain suomeksi julkaistuissa haastatteluissa äänen saavat rikoksista epäillyt itse, ja ne antavatkin lisävalaistusta siihen, millaisista ajatuksista ja motiiveista natsien pahuus kumpusi, edellyttäen, että uskomme pahuuden syntyneen näiden yksilöiden aktiivisen ajattelun tuloksena.

Mutta uskommeko me niin?

Natsien rikokset olivat niin pöyristyttäviä, että on lähes mahdotonta hyväksyä niitä ihmisen töiksi. Haluaisimme mielummin uskoa ulkoiseen pahaan, loispistiäiseen, hirviöön, joka teki ihmisistä tahdottomia paholaisen palvelijoita ja jonka puolesta he olivat valmiit uhraamaan sielunsa ja ruumiinsa. Tahtoisimme uskoa, että hakaristilipun taakse piiloutuneen viiksekkään pistiäisen onnistui lajitoveriensa ja levittämänsä viruksen avulla ottaa valtaansa viaton Saksan kansa.

Ajatus jostain epämääräisestä pahuudesta, jota vaaralliset lajit levittävät keskuuteemme on väärä, mutta valitettavan yleinen.

Kirjailija Veikko Huovinen on teoksessaan ”Veitikka” käsitellyt Hitleriä ja natsismia. Huovinen toteaa, että natsit äänestettiin valtaan vapaissa vaaleissa, ja että johtajat, keskitysleirien vartijat ja terrorin toteuttajat löytyivät kunnollisten ja työteliäiden kansalaisten joukosta, eikä halukkaista ollut pulaa. Ja vaikka Huovinen jättääkin pienen humoristisen varauksen sille, etteikö Hitler olisi voinut olla perkeleellistä alkuperää, esitetään hänet kirjassa ihmisenä, ajoittain jopa mukavana miehenä.

Inhimillistämällä Hitlerin ja osoittamalla, että natsit olivat itse asiassa aivan tavallisia, perheellisiä saksalaisia, Huovinen pakottaa lukijan hyväksymään sen kammottavan tosiasian, että pahuus syntyy, kasvaa ja elää hyvissä ihmisissä. Kuka tahansa meistä voi olla keskitysleirin vartija tai asiakas, ellemme pidä varaamme.

Meillä on onneksi mahdollisuus vastustaa pahaa, kunhan ymmärrämme, että kamppailu on jatkuvaa, ja sitä voi käydä vain oman sielunsa sisällä. Toki meidän pitää ymmärtää niitäkin, jotka pelkäävät loispistiäisiä, ja lohduttaa heitä sillä, että tutkimusten mukaan jopa neljännes leppäkertuista jää henkiin ja toipuu, kun loinen on poistunut.