Päätoimittajan sana

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016

Kuva: UCL Mathematical and Physical Sciences/Flickr

Kuva: UCL Mathematical and Physical Sciences/Flickr

 

Arvoisa lukija,

Ote-lehti on palannut kesätauoltaan julistamaan luovan kirjoittamisen ilosanomaa. Ensimmäistä kertaa toimituskuntamme koostuu pääosin Turun avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijoista. Avoimen yliopiston opiskelijoista moni on palannut opintojen pariin siinä vaiheessa, kun ura on jo pitkällä. Kullakin syyskauden toimittajistamme on oma työhistoriansa ja äänensä, joissa elämänkokemus resonoi. Hyvä niin. Työryhmämme ammatillinen spektri ulottuu insinööristä toimittajaan, muotoilun ammattilaisesta kirjastoalan asiantuntijaan ‒ vain muutamia mainitakseni. Näkökulmaa ja moniäänisyyttä.

Tätä numeroa suunniteltaessa kukin sai vapaat kädet kirjoittaa aivan mielensä mukaan. Päätettiin antaa kaaokselle ja kakofonialle hiukan liikkumatilaa, ja katsoa mihin se johtaa. Ammattilaisistamme osa innostui kertomaan omasta alastaan. Osa halusi puhua harrastuksestaan, osa itselleen läheisistä tai muutoin kiinnostavista ilmiöistä. Kun kirjoittaa siitä, minkä tuntee ja mikä kiinnostaa, ovat mahdollisuudet osua maaliin kohtuullisen korkeat. Tämän filosofian nimeen moni sanataideopettajakin vannoo.

Lukijan aistit ovat tarkat. Hän vainuaa tekstistä kirjoittajan pelot, halut ja salaisuudet. Lukijalla on myös keinonsa hoksata, onko mielenkiinto kirjoittajan omaa vai jostain lainattua.

Nyt kun numerossa näkyvät monet mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet, suotakoon tämä linjaus minullekin, edes lyhyen vertauksen verran. Valitsen itselleni rakkaan aiheen ‒ avaruusmatkailun.

Joulukuun 14. vuonna 1972 Apollo 17:n komentaja Eugene Cernan valmistautui siirtymään kuun kamaralta vieressä seisovaan kuumoduuliin. Moduulin luukku odotti lyhyiden tikkaiden yläpäässä. Kolmen kuussa vietetyn päivän jälkeen oli aika palata Maahan.

On selvää, että astronauttien työ on luonteeltaan poikkeuksellista, eikä se salli heidän viettää tavallista perhe-elämää. Cernan tunsi syyllisyyttä, koska oli laiminlyönyt tytärtään Tracya astronautin uransa aikana. Pieni Tracy ei ollutkaan halukas kuulemaan isänsä avaruusseikkailuista, vaan hänellä oli tapana tivata isältään, milloin he voisivat yhdessä lähteä kauan sitten luvatulle telttaretkelle. Harvan isä oli tuona joulukuisena iltana niin kaukana kotoa.

Viimeisenä tekonaan ennen kuumoduuliin nousua Cernan päätti kirjoittaa tyttärensä nimikirjaimet kuun tomuun, regoliittiin. ”T.D.C.” hän kirjaili siellä jossain Taurus-vuorten kupeessa, Littrow-kraatterin reunavyöhykkeellä. Kuussa ei ole sääilmiöitä, kuten tuulta tai sadetta, joten nuo nimikirjaimet lienevät paikallaan vielä tänäänkin. Apollo-ohjelma lakkautettiin Apollo 17:n jälkeen. Eugene Cernan jäi viimeiseksi kuun pinnalta jalkansa nostaneeksi ihmiseksi.

Toki Neil Armstrongin kuuluisa lause ensimmäiseltä kuukävelyltä jäi historiankirjoihin, mutta pidän Cernanin hellyttävää elettä monin verroin koskettavampana. Siinä kaikuu henkilökohtainen uhraus ja vilpitön anteeksipyyntö. Yhtä aikaa sydäntäsärkevää ja aseistariisuvaa tästä tekee häkellyttävien puitteiden lisäksi se, että kuka hyvänsä meistä voi sovitella jonkun rakkaansa nimeä Tracyn tilalle.

 

Löytämisen iloa ja innostavia lukuhetkiä toivottaen,

Aleksi Yli-Jama
päätoimittaja

 

Kiitokseni uutteralle ja omistautuneelle kirjoittajajoukollemme, joiden käsialaa nyt julkaistu Ote-lehden numero 3/2016 on. Toimituskuntaan kuuluvat: Julietta S. Blumenthal, Virve Vainiala, Tiina Österman, Heidi Rajala, Ritva-Kaarina Merilä, Sini-Päivi Aho, Petri Luosto, Laura Setälä, Riitta Mattila ja Tanja Tulonen.

Erityiskiitos Sinulle hyvä lukija, joka silmilläsi suojelet sanojemme lepattavaa liekkiä, sillä teksti on olemassa vasta, kun sillä on lukija.

Ote-lehden seuraava numero ilmestyy joulukuussa. Silloin tarjolla on taas jotain aivan muuta.