Päätoimittajan sana

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016

Kuva: blueforce4116/Flickr

Kuva: blueforce4116/Flickr

 

Arvoisa lukija,

olen hurahtanut avaruusasioihin ‒ ja aivan erityisesti Kansainvälisen avaruusaseman kuulumisiin. Monomaniani puhkesi lupia kyselemättä ja kaatui ylleni kuin ihastuksen hyökyaalto. Uskoisin, että viime viikkoina minussa on ollut tavallista enemmän kestämistä. Sillä välin kun olen itse ollut aivan kiertoradalla, uppoutunut avaruuslukemistooni ja leijunut painottomassa tilassa, muu Ote-lehden toimituskunta on uupumatta tuottanut sisältöä tähän vuorovaikutusta käsittelevään numeroon.  Palataan siihen tuota pikaa.

Tätä kirjoittaessani Kansainvälisen avaruusaseman 46. retkikunnan historiallinen 340 päivän avaruusreissu on tullut päätökseensä. Vuoden avaruudessa viettäneet astronautti Scott Kelly ja kosmonautti Mihail Kornijenko ovat tömähtäneet kazakstanilaiselle tasangolle ilmakehän hiillostamassa Sojuz-laskeutumismoduulissaan. Pelkään pahoin, että heidät yllättää ikävä takaisin avaruuteen, kun huomaavat, miltä osin ihmiskunnan kyvyt sivistyneeseen keskusteluun ovat vuodessa taantuneet.

Yhdysvaltojen ja Venäjän nihkeät suhteet huomioiden voisi kuvitella, että vuosi peltitölkissä avaruuden armottomassa tyhjiössä saattaisi ajaa supervaltojen edustajat sanaharkkaan. Näin ei tietenkään ole käynyt. Kukaan ei halua avaruuteen kuumakallen kanssa. Siksipä tyynillä, avarakatseisilla, kaikkeen varautuneilla avaruuslentäjillä on virtsan ja väkiviinaetikan sijasta oletusarvoisesti piimää suonissaan. He puhuvat myös ilmiöstä nimeltä overview effect, joka ottaa avaruusmatkailijan valtaansa tämän katsellessa maapalloa riittävän etäisyyden päästä. Tilaa voisi luonnehtia euforiseksi yhtenäisyyden tunteeksi ja ymmärrykseksi siitä, millainen käsittämätön sattumien sattuma tämä Linnunradan takapajulassa kelluva keidas, planeettamme Maa, on.

Miten meidän maan asukkien sitten on niin vaikea keskustella rauhanomaisesti ja kulkea kohti yhteisiä päämääriä? Internetin keskustelupalstojen öykkäävät uhkailijat, jotka kääntävät joogatunninkin judovyökokeeksi, voisivat hyötyä muutamasta kierroksesta maapallon ympäri sukkulan siivellä. Siinä ei edes kauaa nokka tuhise, kestäähän yksi kierros vain 90 minuuttia. Ehkä kiertoradalta saisi perspektiiviä ihmisenä olemisen kirkkaimpiin hyveisiin.

Toki vuoden ensimmäisen Ote-numeron vuorovaikutusta käsittelevät tekstit luotaavat muitakin tunteita kuin vihaa. Vastaanottokeskuksessa jalkapalloillaan ja kirjoitellaan hyvässä hengessä. Suomalaista vaihto-oppilasta kotoutetaan unkarilaisella lihatiskillä huvittavin seurauksin. Teatterikriitikko kohtaa sisäisen näytelmäkirjailijansa silmästä silmään. Videopelientusiasti yrittää avata harrastuksensa hienouksia avopuolisolleen. Vieraillaan kollektiivisen kirjoittamisen kuplassa, jossa yhteistyö sujuu häkellyttävän hyvin. Bussimatkalla yksinäiset kohtaavat. Perheen koti palaa, mutta ventovieraat kiiruhtavat antamaan vähästään. Näytelmän keinoin meitä muistutetaan, ettei rakkaus epäröi eikä se pelkää.

Niin… Voin kuvitella kuinka näkemästään lumoutunut astronautti kuiskaa äärettömillä, mustilla lakanoilla nukkuvalle maapallolle, kuin vieressä unta näkevälle puolisolleen: ”Älä sure. Kaikki järjestyy kyllä.”

 

Lukuiloa, tervettä tiedonjanoa ja ehtymätöntä empatiaa!

Aleksi Yli-Jama
päätoimittaja

 

Ota vuoden ensimmäinen Ote tästä!

Lämpimät kiitokseni kaikille lehden tekoon osallistuneille, erityisesti numeron toimituskunnan jäsenille, joita ovat: Frida Pessi, Minerva Piha, Nora Palonen, Juuso Mäntykivi, Siiri Heikkilä, Kari Silvola, Aleksi Kauppinen ja Elina Laine.