Osta vokaali – Runoja A:sta Ö:hön. Okei?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Blogijutut

runokokemus_kuva

 

 

 

 

Teksti ja kuva: Petra Wallenius

– Hei, tekisitkö poissaolokorvauksena blogitekstin jostain lukemastasi runokirjasta?

– Joo, ok. Kiitti!

 

Että runokirjasta. Kirjallisuuslaji, jota välttelen kuin keväisiä jäitä. Olen mukavuudenhaluinen lukija, enkä mielelläni etsiydy moninkertaista möyhentämistä vaativien tekstien pariin. Lyhyissä sanarimpsuissa on pelottava aura. Pieneen mittaan niin suuri määrä jyviä.

Suunnistin tennarit laahaten kohti kirjastoa ja runonurkkaa. Leino? Ei, liian hieno. Syrjä? Ei ollut hyllyssä. Muita? No enpä tunne muita.

Kuljin niska vinossa ihmettelemässä selkämyksiä ja päätin tarttua kesäterassimetodiin ja olla kylmästi ulkonäkökeskeinen. Tuolla. Tuo vihreä ja pieni. Schatz. Roman Schatz : Osta vokaali – Runoja A:sta Ö:hön. Okei? Kuulostaa mauttomalta ja näyttää kitukasvuiselta, otetaan se.

Vai. Pitäisikö yrittää ottaa tämä vakavasti? Jos joku uskottava tälle muistikirjalle vastapainoksi. Tuossa. Paljon konsonantteja nimessä, se on taatusti väkevä teos.Wislawa Szymborska: Sata Szymborskaa. Nainen, syntynyt viime vuosisadan alussa, puolalainen – okei tämän on oltava akateemisesti kelpo. Kirjat piipin kautta kassiin ja kotiin sivistymään.

Nelikymmensivuinen vokaalileikittely oli ihan hauska. Ei siis omalla mittapuullani sillä tavalla katu-uskottava, että sitä kovin tosissaan tohtisi pohdiskella – joo, nolo. Ahmin aat, aika karkaa, salaa maistan sanaa, arkana taivallan, tapaan, ahaa! Eessä kevenee, menettelee – ettet teeskentele? Iissä britti piiritti missin, hihitin. Oo on ontto, kolkko. Uussa suu suppuuntuu, turtuu, luu juuttuu kurkkuun. Yyssä rytkyy, yrmy tyydyttyy: Pylly pystyyn! Äässä räppää käppänä vähä rähjästä läppää, hähä. ”Ööh”, hönöö tönkkö Pölhö.

Okei, se oli itse asiassa aika koukuttavaa.

Vokaalipolkan jälkeen tuntuu väärältä siirtyä vakavaan teokseen, jossa kuvataan maailmaa syvällä sodat kokeneella puolalaisella vakuuttavuudella. Viisaita ja kauheita, leikkisiä ja raakoja, toteavia, kysyviä ja myöntäviä, niin monella tavalla uudesti kielennettynä. Ilman julistusta, paatosta ja osoittelua, lempeästi. Kipeän lempeästi.

Luen runoa vauva-Hitleristä ja kylmät väreet nousevat niskaani. Luen kauniista tytöstä, jolle vain leskirouva uskaltaa hymyillä ja nauran ääneen. Luen kuoppaan piiloutuneesta äidistä lapsineen ja kiivastun. Luen miesten kauneuskilpailussa käytetyistä vitamiineista ja hymähdän.

Kokoelma on nippu totuuksia, kuvitelmia ja niiden puolikkaita punottuna hurmaavaan lankaan, joka kiertyy hiljalleen pikkurillini ympärille ja ennen kuin huomaankaan, se kivistää.

Okei, oli tämäkin aika koukuttavaa.