Onnellinen orjana?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Kuva: Gustavo La Rotta Amaya/Flickr

Kuva: Gustavo La Rotta Amaya/Flickr

Teksti: Julietta S. Blumenthal

Vihdoin Kimmoa onnistaa: tänään hänet otetaan orjaksi. Kimmolle orjuus on ykkösfantasia, miljoonille todellinen painajainen. Enää orjat eivät seiso kahleissa markkinoilla, mutta orjuus jatkuu ihmiskunnan suurimpana epäkohtana. Se ei lopu niin kauan kuin se hiljaisesti sallitaan.

Koko ikänsä Kimmo on haaveillut, että pääsisi kokeilemaan orjuutta. Nyt ’Ankara Patronus’ on suvainnut ottaa hänet koeajalle. Luvassa on roomalaistyylistä kotikuria. Kelvatakseen Kimmo on nähnyt vaivaa: vastaillut useaan ilmoitukseen ja laatinut omankin. Kilpailu orjapaikoista on kovaa, koska subeja on enemmän kuin mastereita.

Orjuudesta fantasioiva Kimmokin menee hiljaiseksi, kun miettii todellisten orjien kohtaloa. Orja elää toisen vallan alla työssä ilman oikeutta palkkaan, vapauteen ja omaan tahtoon. Nykypäivän orjuus ei ole historiasta tuttua kahlehdittujen ihmisten sieppaamista ja markkinoilla myymistä. Sen sijaan miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa riistetään yhä. Orjuuteen verrattavia käytäntöjä ovat esimerkiksi velkaorjuus, ihmiskauppa, lapsityövoiman käyttö ja tietyt avioliiton muodot. Keskimääräinen orjuus kestää yhdysvaltalaisen SumAll-järjestön mukaan noin kuusi vuotta. Sen jälkeen orjuuteen joutuneet joko pakenevat, saavat maksettua velkansa kiskurikorkoineen tai kuolevat.

Kimmon orjuus kestää aluksi viikonlopun. Tavallaan ’orjuus’ on hänen harrastuksessaan ja todellisessa ihmisriistossa vain samaa tarkoittava sana, kuin vertaisi harmaan sävyjä pimeyteen. Kimmo vapautuu halutessaan: onhan hän valveutunut harrastaja, ja osaa sopia turvasanan – jopa kaksiportaisen sellaisen. Lievempi turvasana säätelee kurittamisen määrää, ja vasta toinen sana lopettaa leikin. Koska netistä saa paljon tietoa aiheesta, Kimmo tietää, miten orjan kuuluu käyttäytyä. Orja ei sanele isännälle, millä tavoin haluaa tulla nöyryytetyksi. Bdsm-baarin keskustelupalstalla tämä on selitetty Kimmollekin.

Jos tämä tarkoittaa, että asioita mistä sinä tykkäät ei tehdä, koska Omistaja ei niistä tykkää, paskat sulle. Tietysti, hyvä Master/Mistress voi käyttää sinun halujasi sitten palkinnoksi joskus, mutta ei ole mitenkään varmaa, että sinun toivomuksia otettaisiin huomioon. Saat tyydytystä siitä, että Omistajasi elämä sujuu ja siitä, että niin tapahtuu koska sinä olet palvellut Häntä hyvin.”

Nykyajan todellinen orjuus vaatii tuekseen heikon tai hajonneen yhteiskunnan, jossa laeista ei tarvitse välittää. Orjuus on ollut rikos kaikkialla maailmassa vasta vuodesta 2007, jolloin Mauritania lisäsi orjuuden rikoslainsäädäntöönsä. Maailmassa on yhä 21–35 miljoonaa orjaa riippuen siitä, lasketaanko esimerkiksi lapsityöläiset orjiksi. Eniten orjia, lähes 15 miljoonaa, on Intiassa, ja suurin osa heistä tekee pakkotyötä. Myös Kiinan ja Pakistanin orjaluvut lasketaan miljoonissa.

Eniten ihmisarvoa polkee yhä Mauritania. Suurin osa haratinien etniseen kansanryhmään kuuluvista syntyy valkoisten maurien omistamiksi orjiksi. Heitä käsitellään kuin esineitä osto-, myynti- ja vaihtokaupassa. Orjia annetaan myös lahjaksi. Hallitus kieltää orjuuden olemassaolon.

 

Miten herraas tervehditään”

Rangaistuksista ja Kimmon rajoista on keskusteltu jo etukäteen Patronuksen kanssa skypessä. Kimmo toivoo orjuudeltaan rajua nöyryytystä samaan tyyliin kuin Koodi-sivustolta löytyneessä tarinassa:

Aateltiin kimpassa lähtee tossuhinttaria vähän kurittamaan. Ilmotin orjalle, että on frendi mukana ja tullaan pitämään hauskaa. Orja oli innoissaan. Olinhan käynyt sitä aikasemminkin hiukan nöyryyttämässä. Päästiin ovelle ja orja tuli avaamaan. Mentiin kamun kanssa sisälle, tietysti kengät jalassa, ku kerran tossumastereita oltiin. Oltiin molemmat kävelty vähän matkaa autolta, ja oli sopiva kurakeli saada vähän lisää paskaa kengänpohjiin. Just asiallista orjalle.
-Miten herraas tervehditään, vitun homo? Ärähdin orjalle, kun päästiin sisään.
Oppi oli menny perille ja orja polvistu lattille suutelemaan mun essejä.
-Just noin vitun pelle, nuole sitä mun tossua! Ja sit noita mun kaverin kan
s!”

Ihmiskaupan kohteista 80 prosenttia on naisia. Heistä kolme neljästä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Myös pakkoavioliitot kuuluvat tähän luokkaan. Tällä hetkellä Suomessakin on muutamia satoja ihmiskaupan uhreja, suuri osa heistä prostituoituina.

Toisaalta kaikki seksityöläiset eivät ole uhreja, vaan jopa ammattimaisesti liiketoimintaansa hoitavia yrittäjiä. Jotkut heistä järjestävät asiakkailleen korvausta vastaan orjuusoloja ja kuritusta. Yksi tunnetuimmista kotimaisista dominoista on Villi-Ira, joka on remontoinut huvilaansakin orjatyövoimalla.

ISIS-järjestön hinnastossa lapsiorja maksaa toistasataa euroa, keski-ikäinen nainen enää parikymmentä euroa. Orjien hinnoista on tapana tinkiä. Villi-Iran luona sessio maksaa 200 euroa tunnilta, eikä Ira tingi.

Orja, tänne!” Syöksyn jälleen Valtiattareni Iran luokse polvistuen. Hän on kukkaruukun luona ja pitää siinä sormeaan: ”Oletko muistanut kastella nämä, kurja?” Pahus! Enpä tietenkään. Saan vaivoin mumistua tunnustuksen. Valtiattareni pudistaa tyytymättömänä päätään ja komentaa: ”Tuo piiska.” Konttaan nöyrästi hakemaan rankaisuvälinettä. Se on ratsastuksessa käytettävä raippa ja näkyvällä paikalla olohuoneen seinällä osoittamassa millainen kuri tässä talossa on ja kuka täällä määrää.”

 

Orjuudesta eroon perunalastujen hinnalla

Vanhassa testamentissa annetaan orjien asemaa koskevia määräyksiä, esimerkiksi ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.

Nykyään orjuuden taloudellinen merkitys on maailmanlaajuisesti suhteellisen vähäinen. Arvioidaan, että orjuuden poistaminen maksaisi 10−20 miljardia dollaria. Suunnilleen saman verran amerikkalaiset käyttävät vuodessa rahaa perunalastuihin. Kansantaloudellisesti orjuuden lopettaminen merkitsisi valtiolle talouskasvua, koska vapautettujen orjien työn tuottavuus on parempi.

Kimmo aikoo raataa koko orjaviikonlopun hakkaamalla puita ja siivoamalla, mutta Patronuksen panos orjakokemuksen onnistumiseen on toisella tavoin vaativa – kuten domina Sirpa Ht-netissä kirjoittaa:

Jos dom ylläpitää illuusiota orjuudesta koko ajan niin tämä on melko työlästä hommaa etenkin jos asian tekee kunnolla eikä juosten kusten. Rautalangasta väännettynä: sub tulee luokseni siivoamaan. Ennen sessiota ollaan käyty kattavia keskusteluja siitä mitä sub sessiolta haluaa ja ei halua. Session jälkeen tilanne käydään uudestaan läpi. Tässä vaiheessa olen käyttänyt subin fantasian toteuttamiseen 13 tuntia. Mulla menisi itse siivoamiseen ehkä 2h. Oletko edelleen sitä mieltä että mulle oli tosi paljon hyötyä siitä että sub siivosi mun asunnon?”

Kimmon harrastus ei ole harvinainen. Kymmenisen prosenttia aikuisväestöstä harjoittaa ainakin silloin tällöin sadomasokismia Kinsey-instituutin tutkimuksen mukaan. Jopa joka viides aikuinen käyttää jotakin aiheeseen liittyvää välineistöä. Orjuusfantasia on vain yksi sadomasokismin alalajeista. Kimmon yksi kaveri haluaa leikkiä koiraa, toinen heiluttaa piiskaa roolileikkejä miettimättä. Harmaan sävyjä riittää.

 

On orjuutta lakkautettu ennenkin

Kimmo polvistuu ja Patronus kiinnittää kaulapannan. Yksi unelma toteutuu. Samaan aikaan orjuuden painajainen jatkuu miljoonilla. Harrastakoon Kimmo rauhassa, mutta mitä todellisen orjuuden poistamiseksi voisi tehdä ? Äkkinäisesti hakukoneet eivät tarjoa muita keinoja kuin reilun kaupan tuotteiden suosimisen, rukoilun ja ihmisoikeusjärjestöjen kampanjasivujen klikkailun. Ghanalainen orjakauppias tuskin hätkähtää, vaikka miten vastustaisi sikäläistä lapsiorjuutta australialaisen sivuston kautta klikkailemalla. Paikan päälle lähtemisessäkin on riskinsä: Mauritaniassa on tämän vuoden lokakuussa kidutettu ja viskattu vankilaan 13 orjuutta vastustanutta aktivistia.

Lahjoitusrahalla voisi mahdollistaa hyväntekeväisyysjärjestöjen aktiivista toimintaa. Wikipedia luetteloi 63 kansainvälistä järjestöä, jotka vastustavat ihmiskauppaa. Aina rahakaan ei auta, vaikka järjestö olisi tehokas ja rehellinen, ja tarkoitus hyvä. Sudanissa orjia myytiin kahlehdittuina 12 hengen ’nipuissa’ 1990-luvulla. Kun kristillinen järjestö CSI osti orjia vapaaksi, se vain kiihdytti orjakauppaa.

Välttämättä ei jää muita keinoja kuin asenne, mutta se voi ratkaista paljon. On orjuus saatu loppumaan ennenkin – jopa sellaisessa tilanteessa, kun se on ollut vuosisatoja hyväksyttyä ja maan tapa. Miten se onnistui? Yksilöillä oli yllättävän suuri merkitys, varsinkin niillä, jotka uskalsivat ajatella itse ja avata suunsa.

Ilman päättäväisiä vastustajia 1800-luvun mittavaa orjuutta ei olisi lakkautettu, vaikka lopetuskeinoista väiteltiin silloinkin. Esimerkiksi englantilainen parlamentaarikko William Wilberforce kampanjoi väsymättömästi orjakaupan lopettamisen puolesta. Hän teki joka vuosi 18 vuoden ajan lakialoitteen orjakaupan kieltämiseksi, kunnes se lopulta sai tarvittavan kannatuksen vuonna 1807. Yhtä lailla orjuus saadaan loppumaan nykyaikana, jos riittävän moni kieltäytyy sallimasta sitä missään muodossa.

Kimmo on kuvitteellinen henkilö, mutta varsin klassinen sub. Kursivoidut tekstit ovat lyhennettyjä lainauksia keskustelupalstoilta, Villi-Iran kotisivulta ja Vanhasta testamentista.