On ihan ok, jos ei aina jaksa puhua.

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Lehtijutut

”Pahoittelut, jos en aina sano mitään. Pääni sisällä on tarpeeksi kova meteli ilmankin.”

– Introvertti

Teksti: Janita Jalonen

Perjantai-iltapäivä. Takana on haastava viikko, monta askelta ulos omalta mukavuusalueelta, myös kaikkea kivaa ja inspiroivaa. Osallistun lyhyellä varoitusajalla käynnistyneeseen taidejournalismin koulutukseen, jonka tarkoituksena on koulia opiskelijoistaan rohkeita luovia kirjoittajia. Opetus alkoi muutama päivä sitten. 

Kotiin kävellessäni käyn ylikierroksilla. Ideoita ja ajatuksia pulppuaa toinen toistensa päälle, olotila lähentelee intopiukkaa. Kotona kuluneen viikon aikana eteen tulleet uudet tilanteet ja mahdollisuudet puhututtavat niin, ettei mieheni juuri saa suunvuoroa.

Kolmen tunnin päästä saunan höyryissä iskee totaaliväsähdys. No, sentään pari päivää viikonloppua edessä ilman suunnitelmia. Tilaa, ei aikatauluja! Mitä nyt töitä molempina päivinä ja tämä kirjoitustehtävä, ainakaan ei tarvitse puhua kenellekään. Ei turhaa sosiaalista hössötystä. Aaaahh.

Luin muutama vuosi sitten artikkelin erilaisista temperamenteista, introverteista ja ekstroverteistä. En enää muista, missä lehdessä juttu oli tai kuka sen oli kirjoittanut – todennäköisesti asiaa paljon ruotinut psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Törmäsin tuolloin ensimmäistä kertaa koko käsitteeseen. Tuijotin tekstiä, jossa sanottiin, että on ihan ok, jos ei aina jaksa puhua. Eikä silti välttämättä ole ujo tai hiljainen ensinkään.

Ai niin, mietin useamman kerran männäviikolla.

Jako introvertteihin ja ekstrovertteihin on alun perin Carl Jungin käsialaa. Kyse on persoonallisuuspiirteistä, jotka eivät juuri muutu. Introvertiksi – enemmän sisäänpäin kääntyneeksi – tai ekstrovertiksi – vahvemmin ulospäin suuntautuneeksi – synnytään.

Todellisuudessa ihmiset sijoittuvat temperamenttiasteikolla johonkin näiden kahden ääripään väliin, kertoo introverteille suunnattu keskustelu- ja tietofoorumi introvertit.net. Yksilön luonteeseen vaikuttavat tietysti monet muutkin persoonallisuudenpiirteet ja tekijät. Temperamentti on tapa reagoida asioihin. Introvertti kuulostelee aistimuksiaan ja muodostaa perustellun mielipiteen ennen kuin sanoo sen ääneen. Ekstrovertti heittää ilmaan ensimmäisenä mieleen tulevan ajatuksen, ilman suodattavaa esipohdintaa.

Länsimainen kulttuuri ihannoi ekstroverttiä, joka nauttii saadessaan olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Enemmistönä vaikuttavien ekstroverttien keskellä introvertti kokee itsensä helposti jotenkin vääränlaiseksi. Luen, että Jenkeissä hiljaisia lapsia laitetaan terapiaan muuttumaan paremmin vallitsevaan kulttuuriin istuviksi. Meidät on saatu luulemaan, että vain yltiösosiaaliset pärjäävät esimerkiksi työelämässä.

Maanantai-aamuna istun luokassa ja imen käynnissä olevaa keskustelua itseeni. En ehdi heittää väliin mitään, en välttämättä edes halua. Kaikkien ideoita ei tarvitse sanoa ääneen palavereissa, lupaa Keltikangas-Järvinen. Äänekkyydellä ja energisyydellä ei ole mitään tekemistä ammattitaidon kanssa.

ei_tiedossa

Yleisen harhaluulon mukaan introvertti ei viihdy ihmisten seurassa ollenkaan. Käyn mielessäni läpi taidejournalismin koulutuksen paria ensimmäistä päivää. Useimmat opiskelijoista ottavat heti kontaktia toisiinsa, vaihtavat puhelinnumeroita, lähtevät yhdessä kahville. Käännyn luokan ovelta toiseen suuntaan ja kierrän talon kahdesti. Vastaan ei tule ketään. Aaaahh.

Roman_Jones

Kuva: Roman Jones

”Mene ystävällisesti tiehesi, introverttaan juuri”, ironisoi meemi tietokoneeni näytöltä.

Introvertin yksinolohalu ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän olisi kiinnostunut ihmisistä tai haluaisi huomiota. Hän vain lämpenee sosiaalisille suhteille hitaammin. Small talk on introvertista turhanpäiväistä pölinää. Siinä missä ekstrovertti puhuu yleisesti paljon, introvertti puhuu paljon asioista, jotka hän kokee merkityksellisiksi.

Introvertti on usein tarkkanäköinen observoija, luottaessaan seuraansa hyvinkin avoin ja välitön. Hän pystyy keskittymään olennaiseen ja ajattelee ennen kuin tekee. Oma sisäinen maailma on introvertille tärkeä, minkä vuoksi hän voi oppia tuntemaan itsensä todella hyvin. Ja itsensä tunteminenhan on avain myös muiden ymmärtämiseen. Selailen netistä lisää introverttimeemejä ja hihittelen, etten ole ainut lajissani. Kolmasosa ihmisistä on kuulemma introvertteja.

Löydän Roman Jonesin piirtämän sarjakuvan, jossa Jones kuvaa, miten ekstrovertti saa energiansa ympärillään olevista ihmisistä – siis introverteista, jotka sosiaalisissa tilanteissa luovuttavat energiaa. Introvertti tarvitsee omaa tilaa täyttääkseen omat energia-akkunsa. Erilaiset lataustyylit ovat niin ikään perua Jungilta. Kuvittelen, miten iholtani ulos soljuva energiavirta imeytyy kaikkialle taidejournalismin luokkahuoneeseen.

Kaikkia introvertin tuoteselosteeseen merkittyjä aineksia en itsestäni tunnista, mutta käsite auttaa ymmärtämään tuntemaani yhtäaikaista innostuksensekaista kauhua ja perinpohjaista väsymystä ennätyksellisen virikkeisen työviikon jäljiltä. Tämä on tapani reagoida uuteen, perusteellisesti peilaten.

Kuva: Allie Brosh

Kuva: Allie Brosh