Olisinko sittenkään halunnut palloja

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Lyriikka

Kuva: William Andrus/Flickr

 

kolmiot syöksyivät päälleni

vaaleansinisestä pilvestä

kuin kasa teräväreunaisia pellinpaloja

vertikaalisti

kulmat edellä

 

osa vierähti laatoille

osa märälle nurmikolle

piiloon

etsittäväksi

 

osa tunkeutui takaraivoon ohimoille otsaan

vedin ne ulos yksi kerrallaan

pyyhin ne verestä

annoin itseni arpeutua

 

loput jäivät asumaan hypotalamukseen

sekoittamaan sisäistä kelloani

nälättämällä

janottamalla

väsyttämällä

 

olisin halunnut pallot

selvinnyt haalistuvilla mustelmilla

 

ja kuitenkin

kolmio on täydellisen kaunis

 

miten tukevasti se seisoo kannallaan

hallitsee huippuaan

osoittaa normaalin ja painopisteen

antaa pisteen viivan pinnan ja tilan

 

rakentaa pyramidin

pyörähtää hyrräksi

vapauttaa kärkensä ja muuttaa muotoaan

 

yhdistää valitut soinnut

luo yhteyden sisimmän suojaksi

käskee taistella rakkaasta

ja sijoittaa meidät

 

järjestin kolmiot ensin koon mukaan

sitten muodon mukaan

opettelin ne ulkoa

annoin niille tehtäviä

 

nyt ne kuulevat toiveeni

tietävät tarpeeni

noudattavat kosmisen tasapainon lakeja

yhteisessä harmoniassa

 

 

Ritva-Kaarina Merilä