Olavi Hölttä: ”Kirjoittajalla on päätäntävalta” – Tietokirjan tie käsikirjoituksesta julkaisukuntoiseksi teokseksi

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Haastattelut

Olavi Hölttä Turun kirjamessuilla

Teksti ja kuva: Virve Vainiala

Asianajaja Olavi Höltän tietoteos Asianajon taito – opas riitajuttujen hoitamiseen (Edita, 2016) on helppotajuinen opas. Juuri sellaista opasta jokainen harvoin asianajajaa tarvitseva ihminen tarvitsee tietääkseen, mitä hän voi vaatia asianajajalta, ja miten oikeusistunnoissa menetellään. Oppaasta on hyötyä myös aloitteleville juristeille.

Olavi Hölttä huomasi asianajajana toimiessaan, ettei helppotajuista asianajo-opasta ole tehty, mutta sille olisi tarvetta. Idea oppaan kirjoittamisesta kypsyi vuosien ajan.

– Se on vanha haave. Minulla ei ollut kuitenkaan aikaa kirjoittaa töiden ohella. Aloitin kirjoittamisen, kun jäin eläkkeelle. Rupesin seuraamaan oikeudenkäyntejä takapenkiltä ja kirjoittelemaan havainnoistani muistiinpanoja.

Höltälle on tärkeää jakaa tietoa, jota hänelle on kertynyt pitkän asianajajan uran aikana.  Tietokirjailijana hän on mielestään parhaimmillaan kirjoittaessaan oppikirjojen ja oppaiden tyyppisiä teoksia.

Hölttä lähetti käsikirjoituksen viidelle kustantajalle. Kolme kustantajaa vastasi, ettei käsikirjoitus sovi heidän julkaisuohjelmaansa. Yksi kustantaja piti itseään jäävinä, koska se oli aikaisemmin neuvotellut samantyyppisestä kirjaprojektista. Yksi kustantaja ei vastannut mitään.  Viides kustantaja, Edita, kiinnostui käsikirjoituksesta ja pyysi lisää tekstinäytteitä. Hölttä solmi kustannussopimuksen Editan kanssa. Tekstiliuskojen lisäksi Hölttä laati kustantajan pyynnöstä markkinointipaperin, jossa kartoitettiin, kenen hän arvelee kiinnostuvan teoksesta ja kenelle kirjaa voisi myydä.

Pitkäjänteinen kirjoitusprosessi

Oppaan kirjoitusprosessiin meni kaikkiaan kaksi vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa Hölttä keräsi tietoa ja kypsytteli tekstiä. Viimeisessä vaiheessa meni kolme kuukautta.

– Sinä aikana kirja kirjoitettiin kolmeen kertaan uudelleen, Hölttä kertoo. – Olin jatkuvassa vuorovaikutuksessa kustannustoimittajaan. Lähetin tekstiä Wordilla ja kustannustoimittaja kommentoi tekstiäni suoraan käsikirjoitukseen. Minä hyväksyin tai hylkäsin hänen ehdotuksensa. Sivut olivat lopulta hyvin värikkäitä päällemaalausten jälkeen, ja reunat olivat täynnä kommentteja.

Jossakin vaiheessa katsottiin koko kirjaa kokonaisuudessa. Sitten mietittiin jakso kerrallaan, mitä siinä pitää muokata. Kirjaan piti lisätä ristiviittauksia. Lopuksi Hölttä teki kaksiportaisen asiasanahakemiston niin, että hakemistosta löytyy päähakusanojen lisäksi alahakusanat.

– Editointivaiheessa jokainen pilkun paikka käytiin läpi. Myös korjatut versiot piti oikolukea. Se oli melkoinen oppitunti pilkkujen käytön kannalta. Samoin paljon puhekieltä tippui pois. Muutamassa kohdassa halusin pitää pääni enkä antanut periksi korjausehdotuksille. Kirjoittajalla on päätäntävalta, Hölttä toteaa.

Kannen ja ulkonäön suhteen Hölttä ei ollut tyytyväinen Editan ensimmäisiin ehdotuksiin. Lopulta hän hyväksyi Timo Huhtalan kansikuvan tyylitellystä oikeussalinäkymästä. Teoksessa on kuitenkin yhä oppikirjamainen ulkonäkö.

Kirjoittajablokkia ei tullut Höltälle, mutta teos aiheutti muuta päänvaivaa.

Teoksessa on paljon sellaista juridiikkaa, joka ei ole vahvuusaluettani. Tämä vaati hieman sulattelemista taustatöiden jälkeen. Haastattelin alan asiantuntijoita, professoreita yliopistolta ja luin lähdeteoksia. Silloin piti olla hyvin tarkkana, kun oli asioita, jotka eivät ole mukavuusaluettani. Luetutin asiantuntijolla nämä osuudet, jotta teokseen ei jää virheitä. Olen myös maininnut heidän nimensä teoksessani ja kiittänyt heitä.

Kustantaja valitsee kustannustoimittajan

Kustannussopimuksen allekirjoituksen yhteydessä sovittiin, milloin teoksen pitää olla valmis.

– Minulle annettiin kirjoittamisaikaa puoli vuotta. Ennen kustannussopimuksen solmimista olin kirjoittanut pitkään. Sen jälkeen käsikirjoitus muuttui todella paljon. Kustannustoimittaja määräsi kirjoitustahtia ja aikataulutti kirjan kirjoittamista hyvin tiiviiseen tahtiin, Hölttä kertoo.

Monet kirjailijat tekevät matkan ulkomaille päästäkseen eroon rankasta kirjoitusprosessista.

– Minäkin tein vajaan viikon matkan Ljubljanaan muutaman markkinatilaisuuden jälkeen, Hölttä sanoo.

Matkustelun lisäksi kirjailija rentoutuu elokuvien, teatterin ja oluen parissa kuten ennen kirjan kirjoittamistakin. Kirjan julkaisemisen jälkeen ei ole ollut kovin paljon kirjanesittelytilaisuuksia.

– Edita ei harrasta tällaista toimintaa. Kustantajan markkinointi keskittyy oppilaitoksille tiedottamiseen erilaisista oppikirjoista, Hölttä mainitsee.

Kirjan kirjoittaminen meni osittain päällekkäin luovan kirjoittamisen aineopintojen kanssa. Hölttä päätti pitää taun opiskelussa kirjan kirjoittamisen loppuvaiheessa.  Tiiviin kirjoittamisprosessin jälkeen hänen oli vaikea palata takaisin normaaliin aikatauluun.

– Seuraavaksi aion kirjoittaa asianajajan valintaoppaan, jonka tarkoitus on auttaa sopivan ja asiantuntevan asianajajan valitsemisessa. Aloitan kirjoittamisen Logomolla lokakuussa, Hölttä kertoo.

Monipuolinen kirjailija ‒ lyhyt runomuoto tuntuu omalta

Hölttä haluaa olla monipuolinen kirjailija. Tietokirjojen lisäksi hän kirjoittaa lyriikkaa ja proosaa.  Minuuttinovellien tapainen lyhytproosan kirjoittaminen houkuttaa, samoin dekkarin kirjoittaminen. Ensin pitää kuitenkin saada runoteos valmiiksi.

Hölttä kirjoittaa modernia vapaarytmistä runoutta, joka ei hänen omien sanojensa mukaan ole kovin kokeellista. Höltän runoissa on myös huumoria ja leikkisyyttä. Sanoilla leikittely ja metaforien keksiminen on tärkeää ja hauskaa.

– Lyhyt runomuoto tuntuu omalta. En osaa kirjoittaa pitkiä runoja. Haluaisin kirjoittaa myös aforismeja.

Lavarunouskin kiinnostaa Hölttää, mutta aika ei kuitenkaan riitä tällä hetkellä siihen. Höltän erilaiset kirjoittajaminät eivät ole ristiriidassa keskenään, vaikka ne eivät kohtaa tosiaan käytännössä. Tietokirjoittamisessa Hölttä on omaksunut lyriikkaan kuuluvat lyhyet päälauseet ja pitkien sivulauseiden välttämisen. Asiakirjoittamiseen ei kuitenkaan kuulu lyriikalle tunnusomainen mystiikka eikä monimerkityksellisyys.

Asianajajaystävien keskenään harrastamasta leikkimielisistä runotehtävien ratkomisesta on luovan kirjoittamisen opintojen myötä määrätietoista toimintaa. Ennen Asianajotaito-oppaan kirjoittamista Hölttä valmisteli runokokoelmaa.  Runoteos on jälleen ajankohtainen uuden oppaan kirjoittamisen rinnalla.  Sitä hän on valmistellut pari vuotta. Runoilija, kirjoittajakouluttaja Tommi Parkon sparrausringissä hän on saanut varmuutta ilmaisulleen. Sparrausryhmässä hän on ymmärtänyt, että myös lyriikkaa kirjoittaessa tarvitaan taustatyötä, vaikka ei niin paljon kuin proosaa kirjoitettaessa. Myös alkuperäinen idea ajankulusta arkisessa kosmoksessa täsmentyy kirjoittamisen myötä ja luurankomaiset runopuolivalmisteet saavat vähitellen sisältöä ja tiiviyttä.

Olavi Hölttä on saanut runoteoksestaan kannustavaa palautetta myös luovan kirjoittamisen aineopintoseminaarissa. Lyyrikkona hän pitää palautteen saamista tärkeänä vaikkakaan ei aivan ongelmattomana.

– Jossain kohtaa pitää lopettaa toisten mielipiteiden kuunteleminen ja ruveta tekemään valintoja itse, Hölttä sanoo.

Höltän suunnitelmiin kuuluu kypsytellä runoja tämän syksyn ja ensi vuoden kevään aikana niin pitkälle, että lopulta hän pystyy perustelemaan jokaisen sanan, säkeen ja runon, joka on runoteoksessa.

– Kun ei ole mitään perustelemattomuutta mukana, kuin nyt vielä varmaan on. Kolme vuotta siihen menee.

Myös luovan kirjoittamisen aineopiskelijoiden vuosi sitten käynnistämä yhteinen runoantologian toimittaminen on keskeneräinen, vaikka Höltän runot ovat jo hyvin pitkällä valmiita. Hölttä arvelee, että moni ryhmän jäsenistä on kokenut, etteivät runot ole vielä julkaisuvalmiita.

– Runot tarvitsevat aikaa kypsyäkseen puolivalmisteista valmiiksi, Hölttä sanoo.

 
Asianajaja Olavi Hölttä esiintyi Turun kirjamessuilla perjantaina 30.9.2016 Suomen tietokirjailijat ry:n osastossa. Olavi Hölttä on työskennellyt asianajajana runsaan 30 vuoden ajan. Hän on toiminut useissa Suomen Asianajajaliiton luottamustehtävissä ja osallistunut vuonna 2009 käyttöön vahvistettujen hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden valmisteluun. Kaunokirjallisuuden alalla Hölttä on monipuolinen sanantaitaja.  Tällä hetkellä lyriikka on hänelle läheisin.
Hölttä Olavi: Asianajon taito – opas riitajuttujen hoitamiseen.

Edita, 2016. ISBN978-951-37-6692-4.

imagehandler