Odotuksia

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2015, Proosa

Kuva: halfrain/Flickr

Kuva: halfrain/Flickr

Teksti: Joel Haapamäki

Intercity-juna 974 Helsinkiin lähtee raiteelta kaksi, hyvää matkaa! Intercity-tåg 974 till Helsingfors avgår från spår två, trevlig resa! nainen kertoo, ja vain minä kuuntelen.

Asemahallin penkit ovat tyhjät lukuun ottamatta juoppoa, joka makaa parin rivin päässä. Kauempana kioskin tyttö kulkee pyyhkimässä puhtaita pöytiä. Hallissa haisee virtsa ja huono kahvi.
Kuulutuksen jälkeen asema jää hurisemaan tyhjyyttään. Kaivan puhelimen taskustani ja panen merkille, että olen odottanut kohta tunnin. Palaan Lauran viestiin.

”Mä myöhästyin, tuun seuraavalla! Pus”.

Olen sommitellut vastaukseksi matalamielisiä solvauksia mutta jättänyt ne lähettämättä.  Kioskilta ostamani ruusu lojuu vieressäni. Se näyttää menettävän punansa hetkenä minä hyvänsä.

Kun koputin Lauran oveen ensimmäistä kertaa, hänellä kesti kymmenen minuuttia avata.

Sisään astuvien taksikuskien kapeat hartiat ja kaljuuntuneet päälaet ovat hilsettä muistuttavien lumihiutaleiden täplittämät.

Kuskit suuntaavat kioskille ja ohittavat juopon, kuten he ohittavat lippuautomaatin ja roskakorin. Yksi käy täyttämässä kupongin tiskillä, jonka kyljessä lukee: ”Tässä myydään unelmia!”. Loput tyytyvät kahviin ja iltapäivälehtiin. Hallissa alkaa kaikua maksutapahtumien mekaniikka.

Asemalle saapuu lomiaan aloittelevia alikersantteja. He pysähtyvät eteiseen ja riisuvat tummanvihreät karvalakkinsa niin kuin olisivat yhä kasarmilla. Maastopuvun hartioilla lumi näyttää isänmaalliselta.

Matkustin armeijavapaillani usein Lauran luokse. Ne viikonloput olivat kaikenlaista intohimoa täynnä. Laura on kaunis ja opiskelee taiteita, mutta miten pitkälle se riittää?

Juoppo alkaa kuorsata, ja uskallaudun katsomaan kohti. Kattolamppujen kylmä valo pilkkaa kolhittuja kasvoja. Ne ovat ehkä naisen.

Kasvojen vieressä on muovipussi, jollaisen saa, kun ostaa t-paidan alle viidellä eurolla. Pussista pilkistää ranskanleipä. Etäämmällä kioskin tyttö suihkuttaa pesuainetta tahrattomalle pöydälle.

Nousen penkiltä ja puen päälleni. Otan ruusun ja käyn laittamassa sen muovipussiin. Ohitan hölmistyneet alikersantit kaukaa.

Ulkona lumisade on tauonnut. Jossain takanani Intercity-juna 969 Helsingistä Turkuun saapuu raiteelle yksi.