Nyt sytytämme kynttilän

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Proosa

Kuva: Alisha Vargas/Flickr

Kuva: Alisha Vargas/Flickr

Teksti: Sini-Päivi Aho

 

Rouva Sirén kiikutti porofiguurin pihalle itsenäisyyspäivänä, kuten joka vuosi. Keittiön ikkunalle hän laittoi viisihaaraisen sähkökynttelikön ja makuuhuoneen ikkunaan perinteisen paperitähden. Yläkerran ikkunalaudoille rouva asetteli valkoiset kruunukynttilät Iittalan Festivo-kynttilänjalkoihin. Iltaa odotellessa rouva Sirén askarteli havukranssin eteisen oveen.

Katuvalot sammuivat vähän ennen kello kuutta. Nuorten soihtukulkue valmistautui vaeltamaan kylän läpi. Vanhalle omakotitaloalueelle syksyllä muuttanut Saarisen perhe oli myös asetellut ikkunoille sinivalkoisia kynttilöitä, joihin sytytettiin tuli Suomen itsenäisyyttä juhlistamaan. Tällainen oli ollut Saarisen perheen perinne joka vuosi.

Kulunut viikko oli ollut kovin sateinen. Ilta oli pimeä ja kostea. Säätiedotus oli luvannut tulevalla viikolla kylmenevää. Koko Saarisen perhe odotti lunta. Ihan yhtä paljon he odottivat joulua uudessa kodissa. Jokaisella oli oma joulukalenteri. Kahdeksanvuotiaiden kaksospoikien Pyryn ja Tuiskun pahvikalenterien luukuista oli aamulla paljastunut Suomen lipun kuvat, viiden vanhan Valon suklaakalenterin luukku oli ollut tyhjä. Lempi-kissa oli ehtinyt kähveltää makeisen ennen tytön heräämistä. Pertti oli syönyt Lempin kissakalenterin lisäksi oman koiransuklaanappinsa, itsenäisyyspäiväksi leivotun juhlakranssin, kylmässä eteisessä jähmettymässä olleen piparkakkutaikinan ja kolme aamiaissämpylää keittiön pöydältä.

Äiti oli raaputtanut veikkauksen kalenteriarvasta kuusen. Jos niitä tulisi vielä kaksi lisää, hän voittaisi 20 euroa. Isän kalenteri oli äidin laatima lista jouluvalmisteluista, jotka piti päivittäin tehdä.

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen perhe kurkki ikkunoista uutta asuinaluettaan. Poliisiauto mateli soihtukulkueen keulassa. Osallistujien rivistö vaelsi ohi tummissa vaatteissaan. Isommilla kulkijoilla oli lepattavat soihdut, pienemmät marssijat kantoivat käsissään lyhtyjä. Kadun toisella puolella yhdessä talossa näkyi yläkerran ikkunoilla kaksi kynttilää. Muuten koko kylä vaikutti melko pimeältä.

Rouva Sirén tuijotti hämmästyneenä keltaisen talonsa ikkunasta ulos. Jonkun muunkin ikkunalla loistivat itsenäisyyspäivän kynttilät. Yleensä vain hän huolehti koko kylän jouluvalaistuksesta. Edellisenä kesänä rouva oli jopa pystyttänyt pihalleen lipputangon, jotta saisi siihen jouluvalosarjan. Toisilla koristeiksi riittivät yksi kynttelikkö ikkunalla tai kuusen kynttilät vasta jouluviikolla.

Seuraavana päivänä Teppo-isän tehtävälistalla luki jouluvalot. Teppo ähräsi olohuoneen kolminkertaiset ikkunat raolleen ja ujutti seitsenhaaraiset kyntteliköt ikkunoiden väliin. Sähköjohdoille hän koversi sopivat kolot ikkunakarmien alareunoihin.

Yläkerran lastenhuoneisiin isä ripusti tähdet. Pyryn ja Tuiskun ikkunoihin hän laittoi lämpimän valkoisen ja sähkönsinisen ja Valon ikkunaan välkkyvän värikkään koristeen. Naapurin toisen kerroksen verhojen välissä roikkui perinteinen paperitähti ja monivärinen pallosarja.

Koulusta tultuaan pojat auttoivat isäänsä kantamaan etupihalle tonttufiguurin. Muutossa hieman vaurioituneen sähköjohdon isä paikkasi maalarinteipillä. Kai se vielä yhden joulun kestäisi. Ulkoportaiden kaidepuuhun kiedottiin kuusenoksien lomaan vihreä valoköynnös. Eteisen verhot korvattiin tähtivalosarjalla. Myös naapurin keltaisen talon puutarhaan ilmestyi pimeässä hohtava jääkarhu. Hämärän laskeutuessa paljastui, että sielläkin verannan verhona loisti valolankasarja.

Rauha-äidin suosikki joulukoristeista oli bonsaipuu led-valoilla. Niitä olikin sitten hankittu kolmea eri kokoa. Lucian-päivänä naapurinrouvakin asetteli pihalleen oikein monivärisiä koristepuita.

Eräänä aamuna rouva Sirén ja Teppo Saarinen sattuivat samaan aikaan postilaatikoille. He tervehtivät toisiaan jäykähkösti. Ilma oli selvästi kylmennyt. Tien jäätyneet lätäköt ritisivät askelten alla. Yhtäkkiä jostain kuului musiikkia. Saarisen autotallin oven yläpuolella vilkkui valonauha, joka vaihtoi väriä kappaleen ”Jingle Bells” tahdissa.

Naapurukset selasivat mainospostia tahoilleen kävellessään. Molemmat etsivät uusia ideoita jouluvalokuvastojen sivuilta. Tepon tullessa sisälle Rauha harmitteli, että koristetähden kaikki lamput eivät toimineet. ”Mistä tuo on ostettu?”, Teppo kysyi. ”Kotikullasta kai?”, muisteli Rauha. ”Minä palautan sen ja vaadin uuden tilalle”, isä remusi ja raastoi koristeen äidin käsistä. ”Mutta…”, Rauha ei ehtinyt pidemmälle, kun Teppo jo ryntäsi autolle ja kohti keskustaa.

”On meillä tuollaisia kai joskus ollut myynnissä, mutta ei enää pariin vuoteen.”, Kotikullan nuori myyjä selitti ehjää tähteä toimimattoman tilalle vaativalle Tepolle. Hieman nolona Teppo lopulta tempoi kaupasta mukaansa valkoisen enkelin ja kolme kynttilälyhtyä ja kassillisen erikokoisia ulkotulia.

Rouva Sirén kaiveli laatikoita ullakolla. Hän oli päättänyt pysyä alueen valokuningattarena. Pietarsaaren isotädiltä perityt ankkuri, risti ja sydän löytyivät huolellisesti sanomalehtipaperiin käärittyinä.

Aattoiltana Saarisen perhe ryhmitteli ulkotulet orapihlaja-aidalle. Elävien liekkien loimussa Pertti-koira juoksenteli innokkaana pitkin pihaa. Äkkiä se nosti jalkansa kohti tonttufiguuria. Suuren pörheän koiran pissa valui kohti Tepon teipillä paikkaamaa nirhautumaa virtajohdossa.

Samaan aikaan rouva Sirén kytki antiikkisen johdon olohuoneen pistorasiaan. Ankkuri, risti ja sydän säihkyivät hetken rätisevien kipinöiden singahdellessa ympäriinsä. Molemmat talot pimenivät yhtä aikaa.

Rouva Sirén haki taskulampun ja asteli sen valossa pihatielle, jonka varressa Saarisen perhe ulkotulien valaistessa maisemaa odotteli joulupukkia. Rouva Sirénin lipputangon jättiläiskuusi loisti uljaana illan pimeydessä. Siihen tuli virtaa autotallin päädystä. Naapurukset totesivat talojensa olevan osaksi vailla sähköä.

Pian pukki saapuikin punaisella Mazdallaan, jonka nokkapelti kiilteli kuin Petteri Punakuonon nenä. Joulupukki oli oikeasti Valon kummisetä, nimeltään Mika ja ammatiltaan sähköasentaja. Mika nousi autosta pitkää valkoista tekopartaansa oikoen. Pertti haukahteli kumeasti, koska ei tuntenut Mikan uutta olomuotoa. Lapset saivat houkuteltua koiran sisälle tarjoamalla sille siankorvia.

Rauha, Teppo ja rouva Sirén selittivät yhteen ääneen joulupukille kuinka sähköt olivat sammuneet taloista. Onneksi Mikalla oli aina autossaan pari laatikollista sulakkeita. Asiantuntevasti hän vaihtoi ehjät sulakkeet palaneiden tilalle. Maalarinteipillä korjatun tonttufiguurin joulupukki lupasi viedä sähkötarvikkeiden kierrätykseen ja rouva Sirénille hän antoi käyntikorttinsa mahdollisten tulevien sähkövikojen varalta.

Lahjoja avatessaan Pyry ja Tuisku ihastelivat monitaitoista joulupukkia. Valo puolestaan päätti opiskella sähköinsinööriksi. Äiti ja isä kutsuivat rouva Sirénin Tapaninpäivänä kahville. Tullessaan rouva Sirén toi tuliaisiksi patterikäyttöisen joulupukkilyhdyn, jonka sisällä leijaili kimaltavia lumihiutaleita. Vastalahjaksi Teppo ojensi rouva Sirénille puisen kynttilälyhdyn ja puntin tulitikkuja.