Nuukailu on hyvä harrastus

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Blogijutut

Kuva: Riitta Mattila

Kuva: Riitta Mattila

Teksti: Riitta Mattila

Kotimaassa

Jäin työelämästä pois noin puolitoista vuotta sitten. Aikaa on liikaa, rahaa ei niinkään. Mutta koska en halua kuitenkaan luopua elintasostani ja ylellisyyksistä, joihin olen tottunut, keksin uuden harrastuksen: nuukailun.

Suomessa ruoka on kallista. On sanomattakin selvää, että seuraan tarkasti ruokatarjouksia. Ennen ei ollut aikaa jos ei haluakaan. Kun nyt aikaa on liikaakin, on taloudellista juosta tarjousten perässä useammassakin kaupassa. Siinä säästää pitkän pennin. Näen lastenlapsiani vain noin joka toinen viikonloppu ja siksi ostan heidän mielijäätelönsä ja -limsansa jo etukäteen tarjouksista.

Ennen kesämökkini viinimarjat jäivät pensaisiin, mutta nyt kun keksin nuukailun, poimin marjat talteen ja samalla tulee poimittua myös raparperit. Kerään myös omenoita hilloa varten. Niistä valmistetut hillot ovat parempia kuin kaupasta ostetut, jotka ovat kohtuuttoman sokerisia. Luonnonmarjoja en poimi, koska pelkään eksyväni mustikkametsässä ja pelkään suunnattomasti käärmeitä. Mutta oli mahtavaa, kun entinen työkaverini soitti lokakuussa ja pyysi minua siirtolapuutarhamökilleen aronia-marjoja poimimaan. Ennen luultiin, että aronia-marjat olisivat syöntikelvottomia, mutta nyt tiedetään, että niiden ravintoarvo on erittäin korkea. Marjoja on helppo poimia. Ne ovat korkeissa pensasaidoissa. Ei tarvitse pelätä käärmeitä. Marjat ovat suurissa tertuissa, joten poimiminenkin on joutuisaa. Tyttäreni, jotka ovat terveysintoilijoita, olivat aivan tohkeissaan, koska hekin saivat marjoja monta litraa. Kerroinkin työkaverilleni, että hän voisi myydä marjoja tulevaisuudessa. Tyttäreni kertoi aronia-marjoista facebookissa ja kiinnostuneita ihmisiä riitti.

Kirpputoreilla en ole koskaan käynyt. Olen katsellut TV:stä ”Himohamstraajat”-ohjelmia, joissa ihmiset melkein hukkuvat kahmimiinsa tavaroihin. Mutta osaan kyllä hyödyntää vanhoja vaatteitamme. Teen paljon nukenvaatteita vanhoista t-paidoistamme. Aikani kuluksi valmistan hienoja nuken potkuhousuja ja jopa barbie-vaatteita, joita pojantyttäreni aina pyytävät.

Kudon tusinoittain villasukkia. Ostan langat aina tarjouksista. Espanjalainen ystäväni Kirsti haluaa myydä niitä kaupassaan. Hän maksaa minulle kahdeksan euroa sukkaparilta. Hän väittää, että espanjalaiset eivät oikein osaa kutomisentaitoa. Toisaalta villalankaa sieltä on vaikea saada. Espanjassa huoneistot ovat usein aika viileitä kesän jälkeen ja siksi villasukkani menevät hyvin kaupaksi. Lisäksi kutominen on hyvää hermolepoa esimerkiksi, jos kirjoitustehtävien kanssa tulee blokki. Ja minulla on myös neljä urheilullista kummilasta, joille kudon joululahjoiksi villasukkia. Kummilapseni ovat laskettelijoita ja luistelijoita, joten villasukat ovat ihan asiallisia Suomen pakkassäässä.

 

Alkuvalmisteluja ennen lomamatkaa

Matkustamme kakkoskotiimme Espanjaan monta kertaa vuodessa. Seuraamme tarkasti, milloin lennot ovat halpoja ja varaamme matkamme sen mukaan. Usein jo jopa kuukausia aikaisemmin, ennen lähtöä. Lisäksi varaamme sellaisen lennon, jos suinkin mahdollista, että meidän ei tarvitse ottaa lentokentältä taksia, mikä maksaa halvimmillaan viisikymmentä euroa. Aeropuerto-bussilla pääsemme lentokentältä suoraan kotikaupunkiimme, kun odotamme noin tunnin. Se maksaa vain vajaat seitsemän euroa. Viimeinen bussi lentokentältä lähtee kotikaupunkiimme kello 22.

Jos olemme monta viikkoa Espanjassa, vien pakastekaapin sisällön tyttäreni pakastimeen, jotta voin katkaista sähköt kokonaan poissaolomme ajaksi, koska sähkö on niin kallista.

Minulla on myös kissa, jonka olen yleensä vienyt kissahoitolaan matkojemme ajaksi. Nyt vienkin kissani tyttärelleni ja otan sitten vastavuoroisesti hänen kissansa minulle hoitoon, kun hän matkustaa. Tämä ratkaisu on kissoillekin ihan mieluisa. Ei tarvitse mennä vieraaseen paikkaan.

 

Lomalla

Viemme Espanjaan tuttavillemme sellaisia suomalaisia tuotteita, mitä Espanjasta ei saa. Ruotsin Dannelle Fazerin sinistä suklaata ja Espanjan Carmenille Clas Olssonin tuotteita ja läheiselle tuttavallamme talkkunajauhoa. On niin mukava viedä tuliaisia. Tulli kyllä halusi avata matkalaukkuni, koska siellä oli epämääräinen jauhopussi. Kun selostin, että ne ovat talkkunajauhoja, joita Espanjasta ei saa, tullimies sanoi, että hyvä kun viet talkkunajauhoja, mutta heidän on kuitenkin tarkastettava, että laukussa ei ole mitään kiellettyä jauhoa. Ilmeisesti näytän huumediileriltä. Vähän tullimies kyllä ihmetteli hirmuista villasukkamäärääni, jotka täyttivät koko matkalaukun. Vaatteita en kuljeta mukanani. Miksi raahaisin vaatteita maasta toiseen?

Espanjassa aloitin heti joululahjojen oston. Olin jo etukäteen kysellyt lastenlapsiltani joululahjatoiveista.

Toiveina olivat kalliit Nancy-nuket. Espanjassa on suuri ruotsalainen omistama lelukauppa Jugetilandia. Koko tavaratalo on täynnä leluja. Sieltä sain Nancyt paljon halvemmalla kuin Suomesta.

Itse olen niin nuuka, että en erikoisemmin osta itselleni merkkivaatteita. Mutta tyttärilleni ja miniälleni ostan. Menin suureen kauppakeskukseen Zenia Bulevardille. Siellä on lukuisia merkkivaateputiikkeja. Siellä on ilo penkoa kaikkia uutuuksia, ja merkkivaatteet ovat myös siellä luonnollisesti halvempia kuin kotimaassa. Kaikki tuotteet ovat Espanjassa edullisempia kuin Suomessa.

Matkatuliaiset ostan markkinoilta. Siellä hintataso on alhainen, vaikka tinkaamaan en ole koskaan oppinutkaan. Espanjassa olen myös opetellut juomaan kraanavettä, koska en jaksa raahata sitä kaupasta. Tosin vesi on hyvin kalkkipitoista, mutta kun laitan veden hetkeksi pakastimeen, kalkin maku häipyy. Muuten vesi on täysin bakteeritonta. Siitä otetaan puhtausnäyte kolme kertaa vuorokaudessa. Olen ylpeä siitä, että juon kraanavettä. Kalkkipitoisuutensa vuoksi se on hyvin terveellistä. En juo sitä nuukailemisen vuoksi, koska vesi ei kaupassa maksa juuri mitään.

Viimeksi matkalla teimme pitkiä kävelyretkiä kukkivassa luonnossa, ihanaa, mutta joissain kohdin kuitenkin maisemaa pilasivat tyhjät oluttölkit, joita oli viskelty luontoon. Espanjassa ei tunneta tölkkikierrätystä, ja se näkyy. Meri oli alkupäivinä kovin myrskyisä. Ei uskaltanut mennä mereen uimaan. Onneksi meri sitten tyyntyi muutaman päivän päästä ja pääsin uimaan. Vesi oli lämmintä, mutta uima-altaan vesi oli 11 asteista, sinne en mennyt. Espanjassa on hauska käyttää bussia, siksi että bussissa on niin erikoinen tunnelma. Ihmiset mekastavat iloisesti. Niin erilaista. Bussimaksu on 1,35 euroa. Siis yli puolet halvempaa kuin Suomessa.

Työkaverini Suomessa odottavat, että vien heille tuliaisiksi apteekkituotteita. Ostan aina Decloban-voiteita, mitä ei saa Suomesta. On niin mukavaa viedä tutuille tuliaisia.

Ihmettelin sitä, että miehenikin osaa nuukailla. Kaksiomme on 37 vuotta vanha. Makuuhuoneemme yksi lattialaatta oli jotenkin epäkunnossa. Laatta liikkui jalan alla. Naapurimme ehdotti remonttimiestä. Kun olimme kävelyllä rannalla, miehelläni oli lasten hiekkalapio mukanaan. Hän keräsi muovipussiin hiekkaa ja kotona hän pisti hiekat keikkuvan laatan alle ja sai lattian kuntoon. Ilmaiseksi.

Asumme suuressa taloyhtiössä, jossa asuu paljon ihmisiä eri kansallisuuksista. Vaikka Espanjassa ruoka on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, niin kyllä espanjalaisetkin ymmärtävät säästämisen merkityksen. Meille on kehittynyt taloyhtiössä hyvä tapa. Kun lomat ovat loppuneet ja naapurit lähtevät kotimaahansa, he tuovat ylimääräiset ruokatarvikkeensa meille ja me taas vastavuoroisesti jätämme naapureille jääkaappimme sisällön lähtiessämme.

Muutenkin elämä Espanjassa on kovin yhteisöllistä. Tyttäreni ja hänen ystävänsä menivät Espanjaan viisi päivää aikaisemmin kuin me. Tytöt kertoivat, että wc-pönttö ei ollut toiminut kunnolla. He olivat kutsuneet naapurin Christianin, joka on ammatiltaan putkimies, korjaamaan sen. Tytöt olivat tarjonneet palkaksi kahtakymmentä euroa, jota naapuri ei ollut huolinut. Mutta minä vein Christianille ja hänen vaimolleen villasukat palkaksi ja ne kelpasivat.

”Säästäminen on terveelle ihmiselle olennainen ja tarpeellinen luonteenpiirre. Välittömän tarpeen tyydyttämistä pitää pystyä lykkäämään. Tämä pätee paitsi rahaan, myös ihmissuhteisiin, ruokaan, juomaan ja addiktioihin. Ei pidä tyhjentää pajatsoa kerralla.” Sanoo Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen. (yle.fi/uutiset)

Niin, onhan säästäminen mukava harrastus, mutta eihän siitä saa tulla elämäntapa.

Viimeisenä Espanjan-iltanamme Espanjan Kirsti toi minulle ison tukun seteleitä myymistään sukista, jotka olin kutonut ja kertoi, että maanantaina norjalaisrouva tulee valitsemaan kolmetoista paria sukkia, jotka hän aikoo antaa koko suvulleen joululahjaksi. Ja silloin Maria, tyttäreni lapsuudenystävä, joka oli mukanamme Espanjassa, innostui ja sanoi, että hänkin tulee meille valitsemaan sukulaisilleen villasukkia joululahjoiksi. Tuli hyvä fiilis. Avasimme roseviinipullon, koska elämä ei ole pelkkää juhlaa vaan myös ruusuilla tanssimista. Elämä on tarkoitettu myös nautittavaksi.

Kun Suomessa pihistelen ruokamenoissa, niin vastapainoksi haluan lomalla syödä eksoottisissa ravintoloissa. Ja jos kotimaassa en raatsi juoda alkoholia ravintolassa, niin juon sitä sitten Espanjassa senkin edestä. Alkoholi ravintolassa on noin puolet Suomen hinnoista. No, ei me ehditty paljon ravintoloissa käydä.

Koska halusimme mahdollisimman edullisen matkan meillä oli välilasku Amsterdamissa. Mutta sekin oli ihan hyvä keino matkustaa. Ei tarvinnut istua lentokoneessa kuin kaksi ja puoli tuntia ja sitten pääsi jaloittelemaan. Amsterdamin lentokentältä sain ostetuksi viimeiset joululahjat lapsenlapsilleni. Amsterdam-pipot, oikein Robin Ruth -merkkiset, joissa on iso tupsu päälella ja pikkutupsut alhaalla ja pipossa lukee isoin kirjaimin Amsterdam. Sain nekin hintaan 9,99 euroa matka-asiakirjaa vastaan. Jos haluaa halvat lennot on seurattava tarjouksia. Tyttäreni sai tilatuksi 5.2-21.2. lennot Cyber maanantai -kampanjatarjouksesta Norwegianilta 19 euron hintaan per matka. Siis meno-paluu 38 euroa. Se tarjous oli voimassa aamukahdeksasta keskiyöhön.

 

Kotimaassa jälleen

Nuukailu on hauskaa, mutta rajansa kaikella. En ole käyttänyt nuukailu-sanaa lastenlasteni kuullen, vaan olen puhunut taloudellisesta rahankäytöstä. Mutta ehkä olen kuitenkin liikaa painottanut säästäväisyyden merkitystä.

Kun palasimme Suomeen lapsenlapseni ihastelivat tuliaisia. 9-vuotias lapsenlapseni kertoi, että hän haluaisi leipoa. Olin innoissani, koska itse en voi sietää leipomista ja kuitenkin joudun sitä tekemään, koska mieheni on pullahiiri. Lupasin lapsenlapselleni kaksi euroa, jos hän tekee kääretortun ja sovittiin, että hän hän saa leipoa aina, kun tulee käymään. Hänen 5-vuotias pikkusisarensa halusi myös auttaa ja ansaita rahaa. Sovittiin, että hän saa tiskaamisesta kaksi euroa. Tosin tiskejä oli niin paljon, että 5-vuotias ei jaksanutkaan kaikkia tiskata, mutta hieno ajatus kuitenkin.

Illemmalla kerroin meneväni kampaajalle, koska minulla oli työkaverini juhlat. 9-vuotias kysyi, että kuinka paljon se kampaaja maksaa, johon vastasin, että vain 12 euroa, koska kyseessä on vain hiusten tasaus.

”Miksi menet kampaajalle, kun minä tasoitan sinun hiuksesi kahdella eurolla ja saat vielä juhlameikinkin kaupanpäällisiksi?”

Nieleskelin vähän aikaa. Mutta 9-vuotias sai kuitenkin tasoittaa hiukseni ja hän sai palkkansa, mutta siitä juhlameikistä kyllä kieltäydyin hienotunteisesti. Kerroin, että ne juhlat ei ole niin hienot, että siellä tarvittaisiin juhlameikkiä.