Niin kuin vieraat eroavat

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Draama

Teksti: Otto Rantanen

Kolmikohtauksinen draama unohtelusta

i.

Asunto. Asunnossa on pari, A ja B. A tulee suihkusta ja kohtaa B:n, joka makaa selällään sängyllä ja pyörittelee hiuksiaan sormellaan.

 

A: Mietitsä jotain?

B: Se biisi. Mikä se biisi on jossa lauletaan saksaksi?

A: Lauletaan–

B: Niin niin. Se biisi se biisi. Semmonen ysärin alun elektroninen bassoriffi. Joku parin nuotin synamelodia. Ihan kesäilta biisi. Mikä se on? Sä lauloit sitä joskus suihkussa.

A: Nyt sun täytyy olla vähän tarkempi.

B: No se biisi! Joku nainen laulaa. Kuulostaa vähän Celine Dionilta sen ranskankielisissä biiseissä. Mut saksaksi.

A: En mä oo laulanut saksaksi mitään muuta suihkussa kuin Yönkuningattaren aariaa. Ja sitäkin vaan sillon kun sä et oo täällä.

B: Eikun ihan varmaan oli saksaksi.

A: No mitä siinä laulettiin?

B: Siis jotain tulesta kai. Jotain feuer feuer? Eiks se oo tuli saksaksi?

A: Onks toi joku Rammstein? Kuulostaa Rammsteinen lyriikoilta.

B: No ei oo vittu mikään Rammstein, kun joku nainen laulaa eteerisellä keijuäänellä tulesta ja se on sellainen diskosynabiisi. Ihan ysärin alku tai kasarin loppu. Hei, muistatsä Maikun ja Tonin tuparit? Se soi siellä!

A: En mä ollut siellä.

B: No olitpa. Sulla oli vaaleanpunainen kauluspaita ja lätäköt oli kastelleet sun farkkujen lahkeet niin että mä käärin ne shortseiksi sulle.

A: Nyt sä sekotat mut johonkin toiseen. Me ei taidettu edes tuntea silloin vielä.

B: Okei, mut siellä se soi. Se biisi siis. Ja sä ihan varmana lauloit sitä kerran suihkussa! Ootsä varma ettet ollut niissä tupareissa? Sä joit boolia ja oksensit.

A: En ole ikinä oksentanut kännissä. Sä sekotat mut johonkin toiseen. Lopeta.
ii.

Kolme vuotta kuluu. Puolet parin tavaroista on muuttolaatikoissa, puolet vanhoilla paikoillaan. Ovi on auki. B tulee sisälle viheltäen kevyesti melodiaa, jonka hän on kuullut radiosta automatkalla. A on keittänyt teetä, kaksi höyryävää mukia on valmiina jakkaralla, mutta niihin ei kosketa.

 

B: Mitä sä vihellät?

A: Kunhan vaan jotain. Mitä täältä piti viedä pois?

B: Noi mitkä mä oon pakannut laatikoihin. Ja sit ton kirjahyllyn sä saat purkaa itse. Mulla ei ole sellaista IKEA-avainta.

A: Siis kuuskulmioavainta vai? Se on ihan perusjuttu, ihan voi ostaa vaikka Anttilasta.

B: Niin että onhan sulla sellainen?

A: Kai ton saa kannettua ilmankin.

B: … ja sit ton sun radion sä saat viedä pois. Mä en rupea muuttamaan sun roskien kanssa.

A: Ei toi oo mun.

B: No mä tiedän ettei se ole munkaan. Ihan varmana on sun. Ihan varmaan ostit sen ennen Provinssia. Ihan tiedäks jostain Anttilasta.

A: En mä oo ikinä ees ollut Provinssissa.

B: …ihan vitun selvästi ostit sen ihan just sitä varten. Me kuljetettiin pieni taskumatti siinä kasettipesässä sisälle.

A: Toimiiko se edes? Ja mihin vittuun mä enää radiota tarvitsisin?

B: Anteeks mitä? Mihin sä luulet että mä sitä tarvitsisin? En mä halua sitä. Ihan sama kenen se on, sä viet sen kanssa pois. Heitä vaikka jätelavalle jos arvostat omaisuutta yhtä vähän kuin mua.
iii.

Kolme viikkoa kuluu. Sama huone, nyt täysin riisuttu; ainoastaan radio lattialla. Ovi on jälleen avoin. B tulee.

 

A: Näyttääpä tyhjältä. Sä olet saanut vietyä kaikki sun kamat tosi hienosti.

B: Oli pakko, kun sä et enää auta mua.

A: … mul on nää avaimet.

B: Kiitti.

 

B avaa ulko-oven ja irrottaa postiluukusta yhteisen sukunimilapun. Hän repäisee lapun keskeltä kahtia ja antaa toisen puoliskon B:lle. Molemmat rypistävät omat nimensä ja laittavat taskuihinsa.

 

B: Se oli sit siinä. Kolme vuotta mun elämästä.

A: … Otaks mä radion nyt sulta?

B: Osaan kantaa ite.

A: Eiku mä haluun auttaa.

B: Älä valehtele mulle enää, et sä musta välitä.

A: Kuinka huonosti sä mua tunnet? Tietty välitän.

B: Mut sä et asu täällä enää.

A: Niin.

 

Tavoittelevat radiota. Kädet koskettavat. Radio menee päälle, joko itsestään tai jomman kumman kosketuksesta.. Novalta soi Desireless’n Voyage, voyage. Pari eroaa niin kuin vieraat eroavat.