Miten kirjoitin tänään

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Kolumnit

Janne Mäkitalo

Teksti: Janne Mäkitalo

Kiire on joskus hyvä motivaattori, toisinaan kirjoittajan pahin vihollinen. Meinasin jo kieltäytyä tämän kolumnin kirjoittamisesta, kunnes päätin että lukijoille on hyvä tuoda esiin myös kirjoittamisprosessin karikkoja sekä sitä miten sieltä ponnistetaan taas uuteen vauhtiin.

Oman esikoisteokseni Pääkallokiitäjät väsäsin vuosien prosessina. Ajattelin että toinen osa syntyisi helpommin. Olin väärässä.

Yksittäisiä ideoita on pulpahdellut mieleen paljon, mutta miten luoda sopivat henkilöhahmot joukkoon ja jalostaa idea tarinaksi, siinä on ollut melkoinen päänvaiva. Välillä vaivuin jo pieneen epätoivoon, kunnes palasia alkoi pikku hiljaa loksahdella paikoilleen.

Ideoista ja miljöistä minulle nousi pari vaihtoehtoa ylitse muiden, joista kustannustoimittajan kanssa valitsimme sopivimman. Minulle on muodostunut muutenkin hyvä suhde kustannustoimittajaani, joka on koko ajan ollut kannustava ja auttanut minua löytämään vahvuuksiani näin alkuvaiheen räpellyksen keskellä.

Seuraavana etappina on luoda jatko-osasta raakaversiokässäri, joka hiotaan kevään aikana kuntoon ja joka toivottavasti julkaistaan ensi syksynä. Onneksi henkilöhahmotelmat ja tarinan luonnostelu ovat jo siinä mallissa, että tarina suorastaan kutsuu kirjoittajaa paikalle. Olisi vain raivattava kalenterista lisätilaa ja aikaa. Jottei homma kävisi työn ja perhe-elämän keskellä liian helpoksi, päätin kaiken häslingin oheen viimeistellä myös luovan kirjoittamisen perusopintoja, joista minulta uupuu pari kurssia.

Lyriikan kurssiin sopiva aikataulu löytyi avoimen yliopiston puolelta. Kurssista ei kuitenkaan muodostunut rasite, päinvastoin. Lyriikasta löysin uusia ajatuksia ja näkökulmia proosan puolellekin, vaikka runomaailmassa koen olevani vielä kömpelö aloittelija. Meillä oli porukassa leppoisa ilmapiiri, siksi tunneilla uskalsi heittäytyä ja pystyi ottamaan opiksi epäonnistumisista. Opettajamme Tommi Parkko kannusti meitä osallistumaan myös runoviikon tapahtumiin. Ensimmäistä mutten viimeistä kertaa elämässäni menin paikan päälle pubiin kuuntelemaan runoiltaa.

Kun kirjoittaminen tökkii, sanotaan että silloin pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Tätä ohjetta olen viime kuukausina noudattanut kiitettävästi. Yllätyksekseni havaitsin, että joskus vastapaino voi löytyä myös kirjoittamisesta itsessään, kunhan genre on eri. Taas piisaa intoa ja energiaa kirjoittamiseen. Ainakin toistaiseksi.