Miten kirjoitin tänään

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Kolumnit

Jussi Seppänen

Jussi Seppänen

Teksti: Jussi Seppänen

Kohtauksen alku vaatii minulla liioittelua. Silloin saa henkilöiden tunteet näkyviin. Liioitella voi vaikka keksimällä maailman pisimmän nimen bändille. Siihen ne hahmoraukat sitten joutuvat jotenkin suhtautumaan.  Siloitella voi myöhemmin, jos on tarpeen. Ei ole vielä ollut.

Yleensä aloitan luvun kirjoittamisen dialogilla, sitä voi sitten myöhemmin käyttää joko sellaisenaan tai jonkinlaisena elementtiluettelona. Tänään dialogi syntyi keksimällä, kun ei varastettavaakaan sattunut kohdalle. Aluksi se muistutti epäonnistunutta monologia. Tajusin tämän, mutta kestin häpeän.

‒ Mulla oli nuorena bändi. Oikein kunnon sankariheviä, ei mitään mukinnäpräilyä.

‒ Oho!

‒ Sen nimi oli The Warriors Of The Night Of The War Of The Winter Of The Death Of The Metal.

‒ Siis teidän bändin?

‒ Niin.

Dialogissa näytti olevan kaksi henkilöä. Nimesin ne mahdollisimman arvovapaasti. Esikoiskirjani viimeisellä editointikerralla huomasin, että minulla oli parissakymmenessä novellissa seitsemän Pekkaa.

Paasaaja olkoon A, komppaaja H. Surkeat nimet, mutta en nyt tässä edellisen virkkeen jälkeen kehittynyt nimien keksijänä. Seuraava versio näytti tältä.

‒ Mulla oli nuorena bändi. Oikein kunnon sankariheviä, ei mitään mukinnäpräilyä, aloitti A.

‒ Sen nimi oli The Warriors Of The Night Of The War Of The Winter Of The Death Of The Metal.

‒ Siis teidän bändin? varmisti H.

‒ Niin.

Dialogi siis lyhentyi, kun siihen lisäsi informaatiota. Tähän perustuu maineeni nopeana kirjoittajana.

Nythän oli ongelma. H vaikutti dialogissa täysin turhalta. Hän oli pelkkä seinä, joka palauttaa pallon A:lle. Toisaalta A:n repliikit olivat sen verran kikkailevia, että toinen samanlainen puhelija huonontaisi keskustelua.

H piti nostaa jollakin muulla tapaa esille. Päätin antaa kaikki havainnot ja tulkinnat hänelle. Kertomalla H:n ajatelmia pystyisin helposti antamaan kummallekin hahmolle ominaisuuksia. Näkökulmameininkejä siis. Tekstissähän oli jo hyvä paikkakin H:n mietteille, kun A lasauttaa pari repliikkiään peräjälkeen.

‒ Mulla oli nuorena bändi. Oikein kunnon sankariheviä, ei mitään mukinnäpräilyä, aloitti A.

H yritti hahmottaa A:n tunnetta. Sen katse raapaisi kattoa. Ujosteliko se?

‒ Sen nimi oli The Warriors Of The Night Of The War Of The Winter Of The Death Of The Metal.

A äänsi sanat korostetun selkeästi ja yhden kerrallaan, muodosti niistä junan.

‒Siis teidän bändin? varmisti H.

‒Niin.

Nyt H tunnisti. A häpesi.

Noni, tämä oli hyvä siirto. Kävi niin, että keskustelun passiivisesta osapuolesta tulikin päähenkilö. Tarkkailijan positio on turvallinen, kun taas alun perin hyökkäävältä vaikuttava A muuttuu tilityksessäään haavoittuvaksi. Tämä oli minusta oikea suunta. Kovin kömpelön oloista toki edelleen.

Minulla on kuitenkin varma varma visio siitä, että jos lukija tunnistaa yhdenkin henkilön ajatuksen todeksi, hän uskoo tätä helpommin jatkossa. Seuraavana tavoitteena olikin siis pykätä dialogin alkuun jonkun tunnistettava piirre maailmasta ja laittaa sen H:n ajatuspuheeksi. En ole luonnon kanssa sinut, havaintoni siitä ovat liian yleisluontoisia. Siksi teen havaintoni yleensä ihmisistä. Tässä se meni näin:

Ilmeissä on yhteneviä piirteitä. Kun tutun tunteen näkee ensimmäistä kertaa uudella ihmisellä, sitä puolittain säikähtää ja ehkä vähän pettyy. Naamio on laskettu, ihminen näkyy läpi.

‒ Mulla oli nuorena bändi. Oikein kunnon sankariheviä, ei mitään mukinnäpräilyä, aloitti A.

H yritti edelleen hahmottaa A:n tunnetta. Katse raapaisi kattoa. Ujosteliko se muka?

‒ Sen nimi oli The Warriors Of The Night Of The War Of The Winter Of The Death Of The Metal. A äänsi sanat korostetun selkeästi ja yhden kerrallaan, muodosti niistä junan.

‒ Siis teidän bändin?

‒ Niin.

Nyt H tunnisti. A häpesi. Oli kuitenkin päättänyt pitää selkänsä suorassa. Liikuttiin herkällä tunnustusvyöhykkeellä.

Tuohon pisteeseen se jäi. Päivässä. Nyt kirjoitan kaikkia muita kohtauksia viikon verran ja palaan sitten katsomaan, josko tästä olisi eläjäksi. Mitäs itse kirjoitit?