”Mitä olet tehnyt lapselleni?” – Tositarina sirkusleiriltä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Blogijutut

Kuva: fdctsevilla/Flickr

Kuva: fdctsevilla/Flickr

Teksti: Juha Kurvinen

Tämän kertainen Backstage-blogin postaus on ajankohtainen, koska sirkuksen vaikutuksista ihmismieleen on kansainvälisten kokemusten lisäksi tuoretta suomalaista tutkimustulosta. Lasten räjähdysmäiseen tarkkaavaisuushäiriöiden kasvuun ei ole löydetty selitystä, mutta edelleen sen hoitomuodoksi suositellaan lähes yksinomaan keinotekoisia laboratorioissa kehitettyjä lääkkeitä sivu- ja haittavaikutuksineen, vaikka luonnollinen lääke onkin kaikkien ulottuvilla. Tässä tämänkertainen keikkatarina, olkaa hyvä:

Aamulla alkoivat ensimmäiset treenit merenrannalle rakennetulla tenniskentällä. Vaikka olinkin toiminut aikaisemmin sirkusopettajana mm. Linnanmäen, Tikkurilan ja Suvelan Sirkuskoulussa, nyt tilanne oli eri, koska lapset tulisivat asumaan vanhaan Venäjän Tsaarin rakennuttamaan metsästysmajaan viikoksi. Opetus olisi siis erittäin intensiivistä. 
Jo sirkusleirin jonglöörikoulun alkuorientaation aikana huomasin, että oppilaiden joukossa oli useita tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiviä lapsia. He eivät pystyneet kuuntelemaan keskittyneesti tai seuraamaan opetusta. Jaoinkin lapset nopeasti kahteen ryhmään, jolloin antaisin ongelmaryhmälle erityistä huomiota. Pahin tapaus oli 8-vuotias Niklas, joka juoksenteli holtittomasti ympäri kenttää, huusi opetukseni päälle ja heitteli jonglööripalloilla muita oppilaita kohti. Tämä olisi suuri haaste, ajattelin.

Toisena koulutuspäivänä Niklaksen riehuminen jatkui holtittomana, hän häiritsi opetusta ja heitteli palloja ympäriinsä. Päätin, että en lähesty ongelmaa negatiivisuuden kautta, vaan näen tilanteessa suuren mahdollisuuden. Esittelinkin Niklakselle Diabolo-jonglöörivälineen. Hän heitti senkin vihaisena pois. Esittelin renkaat ja keilat. Nekään eivät kelvanneet. Lopulta näytin hänelle Devil Stickin (paholaisen sauva) – pitkä puukeppi, jota heitellään ja hakataan kahdella pienemmällä silikonitukulla – jota Niklas katsoi kiiluvin silmin. Opetin hänelle alkeet, jonka jälkeen hän hakkasi puukeppiä koko loppupäivän. Myös muut tarkkaavaisuushäiriöstä kärsineet lapset keskittyivät omiin välineisiinsä kiinnostuksenkohteensa mukaisesti. Yksi pyöritti renkaita, toinen heitteli Diaboloa (Hiidenhyrrä) korkealle ilmaan ja kolmas kieputteli keiloja vauhdikkaasti.

Kolmantena leiripäivänä koin yllätyksen, kun havaitsin Niklaksen käytöksessä selkeitä muutoksia. Hän ei enää juossut ympäriinsä eikä riehunut. Nyt intohimon kohteena oli Devil Stick, johon hän purki kaiken turhautumisensa ja agressionsa. Aloitin syventävät opinnot, jonka jälkeen leirin puvustussuunnittelija alkoi suunnittella Niklakselle esiintymisasua. Niklaksen innostus nousi päivä päivältä ja suunnittelimme yhteistyössä hänelle jonglööriesityksen koreografian ja taustamusiikin.

Viimeisenä leiripäivänä pystytimme sirkusteltan ja esitimme oppilaiden vanhemmille kaikkien oppilaiden voimin reilun tunnin mittaisen yhteisnäytöksen. Näytöksen jälkeen takahuoneessa koin kauhunhetkiä, kun Niklaksen vanhemmat lähestyivät, jolloin isä sanoi vaativasti: ”Mitä oikein olet tehnyt lapsellemme?” Olin jo kakistamassa jotakin selitykseksi, kunnes äiti jatkoi: ”Niin. Kun Niklas on nyt puolet rauhallisempi kuin ennen.”

Vanhemmat olivat tyytyväisiä ja minä olin ihmeissäni. Miten on mahdollista, että jonglööritemppuilu on niin tehokas luonnonlääke tarkkaavaisuushäiriöön? Sainkin selville, että esim. Isossa-Britanniassa jonglööritemppuja on jo vuosikymmeniä käytetty ADHD:n luonnollisena hoitomuotona lääkehoidon sijasta. Herääkin kysymys, että miksi nykyaikana lääkärit määräävät surutta lasten jopa normaaliin ylivilkkauteen Ritalinia, vaikka myös täysin luonnollinen sivuoireeton vaihtoehto on tarjolla?

Huomasin myös, että maailman johtavat stressiasiantuntijat suosittelevat tietokirjassaan jonglööritemppuja nopeimpana stressinpoistovälineenä. Sen lisäksi Saksassa tehdyssä yliopistotasoisessa lääketieteellisessä tutkimuksessa saatiin selville, että kolmen pallon heitto kasvattaa aikuisen ihmisen aivoissa sitä aivojen osaa jossa luovuus sijaitsee. Jos aikuisen ihmisen aivot saavat näin positiivisia muutoksia, miten pallonheitto vaikuttaa lapsen kehittyviin aivoihin?

Myös Suomessa asiaa on tutkittu ja ihmetelty laajemminkin. Tampereen Yliopistossa on ollut Sosiaalisen Sirkuksen hanke, ja tutkivan teatterityön keskuksen tutkimuksessa sirkuksen vaikutuksista syrjäytyneisiin lapsiin saatiin pelkästään positiivisia tuloksia. Suomessa sirkusta käytetään lisäksi näkövammaisille, huumeriippuvaisille sekä vanhuksille ja näistä hankkeista saadut tutkimustulokset ovat olleet rohkaisevia. Tutkimusten valossa näyttääkin siltä, että oli ihmisen tilanne mikä tahansa, sirkus ja etenkin jongleeraus sopii moniin elämäntilanteisiin ja auttaa moniin vaivoihin etenkin mentaalisella puolella. Keskittymiskyky paranee, koordinaatio kehittyy ja mieli rauhoittuu.

Jos lapsesi kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä, kannattaakin hänet tänä kesänä ehdottomasti ilmoittaa ympäri Suomea järjestettäviin sirkusleireihin. Myös itse annan henkilökohtaista jonglööriopetusta eri välineillä sekä aikuisille että lapsille.

Juha Kurvinen
jonglööri

www.juhakurvinen.com