Mitä metsästysseura tekee?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Haastattelut

Kuva: Pacific Southwest Region USFWS/Flickr

Teksti: Petri Luosto

 

Metsästysseurat eivät ole umpiossa, vaan niillä on jatkuvaa kanssakäymistä muun yhteiskunnan kanssa. Niillä on tärkeitä riistanhoidollisia ja yhteisöllisiä tehtäviä maaseudulla. Ne saattavat myös auttaa viranomaisia esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden hirvien ja peurojen metsästämisessä sekä niiden turhien kärsimyksien lopettamisessa, jos niiden vamman ovat liian pahat.

Haastattelin Antti Mäkitaipaletta metsästysseuratoiminnasta. Antti Mäkitaipale toimii Hattulan Erämiesten ry. varapuheenjohtajana. Jutun tiedot pohjautuvat hänen haastatteluunsa. Hattula on kunta Hämeenlinnan pohjoispuolella.

Hirviluvat anotaan riistanhoitopiireiltä huhtikuuhun mennessä. Piirit kokoavat ne ja toimittavat ne Suomen riistakeskukselle, joka tekee lupapäätökset. Tärkein kriteeri lupapäätöksille on se, että hirvikanta ei saa vaarantua, mutta hirvien aiheuttamat tuhot esimerkiksi taimikoille täytyy pitää aisoissa. Tämän jälkeen riistanhoitoyhdistykset jakavat myönnetyt luvat metsästysseuroille.

Metsästysseuran jäsenistön pääosan muodostaa maanviljelijät, eläkeläiset ja eri alojen palkansaajat. Tätä nykyä metsästysseurassa on sen nimestä huolimatta myös yksi naisjäsen. Vaikka Hattula on Panssariprikaateineen varuskuntapaikkakunta, metsästysseurassa ei ole yhtään ammattisotilasta tällä hetkellä, koska heillä on oma metsästysseuransa.

Metsästysseuran tavoitteena on laaja yhtenäinen maa-alue metsästystä varten. Metsästysseuraan kuuluvilta maanomistajilta vuokrataan heidän maansa metsästyskäyttöön. Vuokranmaksuna heille voidaan antaa esimerkiksi hirvenlihaa. Metsästysseura pitää kaksi kokousta vuodessa, yhden talvella ja toisen kesällä.

Metsästysharrastus ei Suomessa katso sosioekonomista asemaa. Keski-Euroopassa metsästys on ollut historiallisesti usein aatelisten harrastus, joten se vaikeutti luonnon ja ihmisten välisen suhteen syntymistä. Suomessa niin vuorineuvokset kuin tavalliset työläiset saattavat harrastaa metsästystä. Joillekin metsästys on harrastus, mutta toisille se saattaa olla tapa hankkia monipuolisempaa ruokaa. Tätä kautta metsästysseura on paikkakunnalla sen asukkaita yhdistävä toimija.

Nykyään metsästysseuraan liitytään ensiksi koejäseneksi, ja paikkakunnalla asuvat henkilöt ovat etusijalla. Metsästysseuran johtokunnalle täytyy tehdä esitys koejäsenyydestä. Kahden vuoden koejäsenyyden jälkeen on mahdollista saada varsinainen jäsenyys. Luonnollisesti koejäsenellä on vähemmän oikeuksia kuin varsinaisella jäsenellä. Koejäsen ei saa metsästää yksin, vaan ainoastaan varsinaisen jäsenen seurassa. Samalla koejäsenen sitoutumista seuraan voidaan miettiä. Järjestelmä on sangen uusi ja se on Suomen Metsästäjäliiton ohjeiden mukainen.

Metsästysseuran pääriistaa ovat hirvet ja valkohäntäpeurat. Metsäkauriiden rooli riistana on kasvanut. Jäsenet myös metsästävät pienpetoja kuten ulkomailta Suomeen eri tavoin tulleita minkkejä ja supikoiria.

Metsästysseuran muuta yhteistoimintaa on esimerkiksi riistaeläinten talviruokinta. Kuluneena talvena peurat söivät noin 40 kuutiota perunaa. Ideana on saada terve ja vahva peurakanta sekä houkutella se kauemmaksi valtateiltä ja sitä kautta vähentää peurakolareita. Talkootöillä metsästysseura esimerkiksi kunnostaa metsästysmajaansa ja rakentaa uusia hirvitorneja.

Metsästysseuran haasteena on jäsenistön ikärakenne, koska pääosa seuran jäsenistä on melko ikääntynyttä. Seura tarvitsisi kipeästi uusia nuoria jäseniä. Antti Mäkitaipale onkin ideoinut seuran järjestämään perhepäiviä, joissa paikallisille kerrotaan metsästyksestä ja pyritään houkuttelemaan uusia jäseniä. Kaiken kaikkiaan metsästys tulee Mäkitaipaleen mukaan kokea sosiaalisena tapahtumana, jossa metsästäjien yhdessäolo ja yhdessä tekeminen ovat sen keskeisiä piirteitä, sillä usein jäsenet ovat tunteneet toisensa jopa lapsuudesta lähtien.

Perhepäivien yksi keskeinen kohta olisi puhua metsästyksen etiikasta. Riista saa elää lajityypillistä elämää siihen asti, kun se tapetaan nopeasti ja kivuttomasti. Kaadettu riista pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Metsästäjien kokemat tarinat katoavat, kun ihmiset, jotka ovat kokeneet tarinoiden tapahtumat, kuolevat pois, eikä tarinoita ole kirjoitettu muistiin. Kirjallista materiaalia, kuten metsästysseuran kokouksien pöytäkirjoja ja muita virallisia dokumentteja, on rajallinen määrä. Metsästäjät eivät myöskään mielellään kerro tarinoitaan omien piiriensä ulkopuolella, koska he ovat kokeneet nyreää suhtautumista metsästykseen vuosikymmeniä. Ajalla on tapana kullata muistot, joten hurjimpiin metsästyskertomuksiin kannattaa suhtautua hieman skeptisesti.