Minusta kasvaa puu

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lyriikka

Kuva: Eric Sanchez/Flickr

Kuva: Eric Sanchez/Flickr

Rakkaani,

 

Sinun täytyy haudata minut.

 

Kaiva minut syvälle pimeään maahan, peitä minut mullalla, äläkä näytä minua kenellekään. Minä olen hirvitys ja vihattava. Minä mätänen, ruumiini on täynnä matoja, ja ihon alla liha muuttuu mustaksi. Ajatuksissani olen miljoona kertaa leikannut jäseneni yksi kerrallaan irti, miljoona kertaa olen lakannut hengittämästä ja upottanut ruumiini valtameren pohjalle pienten rapujen syötäväksi. Minun sisälläni on pimeys ja hulluus ja sairaus; minä olen se, jota ei pitäisi olla olemassa.

 

Piilota minut, rakkaani, kätke minut pehmeän maan mustaan syliin. Peitä minut lehdillä ja tuomien kukkivilla oksilla. Anna tähtien paistaa ylleni, sateen valua, ruohon kasvaa. Et olisi voinut tehdä enempää.

 

Lepää hetki ja itke, kunnes ei enää tarvitse itkeä. Nouse, ja lähde pois. Minä olen vihdoin poissa, enkä enää palaa. Ehkä joskus unohdat, ehkä annat anteeksi. Ehkä joskus

 

minusta

 

kasvaa

 

puu

 

– MLK