Millainen kirjoittaja olet, Anu Silfverberg?

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Haastattelut

Anu Silfverberg. Kuva: Heini Lehväslaiho

Anu Silfverberg. Kuva: Heini Lehväslaiho

Teksti: Lotta Raunio

Kun tutkii Anu Silfverbergin saavutuksia ja kuuntelee hänen luentonsa, saa todella ristiriitaisia tuntemuksia. Hän on hauska ja jämäkkä. Hän on rento mutta pistävä. Hän on itseopiskellut journalisti, joka tunnetaan parhaiten Enkeli-Elisan paljastusjutusta vuonna 2012 yhdessä Hanna Nikkasenkanssa, josta he saivat myös Bonnierin journalistipalkinnon vuonna 2013. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa sekä kolumneja Helsingin Sanomissa. Hän on yksi perustajajäsen Long Play-verkkojulkaisussa, kuten myös Tulva-lehden perustajia. Hän on feministi ja ateisti. Hän kirjoittaa kärkkäästi mutta myös kauniisti. Ei siis ole ihme, että pelkäsin tehdä hänestä haastattelun.

Mikä on seuraava suuri paljastus joka tulee lehtiin, Anu Silfverberg?
En osaa sanoa, koska en ole uutistoimittaja. Minulle on sattunut kaksi isompaa skuuppia vähän vahingossa, joten en rupea ennustamaan.

Valmistuit englantilaisesta filologiasta. Miten päädyit kirjoittamisen alalle?Yliopistossa tein opiskelun ohella kääntämistä ja tajusin, että olin todella huono, eikä se ollut ala, jota halusin tehdä. Ystäväni kysyi mitä sitten haluaisin tehdä ja minä sanoin että lehtijuttuja. Hän ehdotti, että voisimme kirjoittaa yhdessä. Sen jälkeen pelko häpeän tunteesta, joka voisi tulla kieltävien vastausten jälkeen, ikään kuin puolittui. Kirjoitimme artikkeleita naistenlehtiin ja Helsingin Sanomien NYT-liitteeseen. Ensimmäiset juttumme olivat prostituutiosta sekä ”miten barbeilla oikeasti leikittiin”. Teimme juttuja viikkokaupalla! Kun sitten valmistuin, minulla oli pätkätöitä Helsingin Sanomilla.

Olen kirjoittanut ja lukenut neljävuotiaasta asti. Se on aina ollut minulle harrastus ja itsestään selvä asia. Kirjoittaminen on minulle autuaaksi tekevä asia. Journalismissa on hienoa yhteiskunnallisuus ja vaikutus maailmaan.

Jouduitko oppimaan asioita kantapään kautta?
Totta kai. Se on samanlaista kaikille. Ei ole mitenkään tavatonta että toimittaja ei ole opiskellut journalismia. Löytyy sosiologeja, suomenkieltä opiskelleita ja niin edelleen. Tekemisen kautta oppii, ja tekeminen onkin parasta. Korkeakoulutus on kuitenkin tärkeä asia, sillä se auttaa ymmärtämään tutkimuksen tekemistä sekä popularisoimaan tiedettä.

Mikä on virallinen työnimikkeesi?
Toimittaja. Kirjailija. Kirjailija-toimittaja. Olen tehnyt kumpaakin.

Mitä kaikkea teet tällä hetkellä?
Juuri nyt kirjoitan artikkelia Imageen ja sen lisäksi teen freelancerina lehtijuttuja, opetan journalismia sekä luovaa kirjoittamista.

Onko jotain lehteä jolle et haluaisi työskennellä?
On, mutta en halua ruveta nimeämään niitä tässä. Pitää vain pysyä mielessä että tekee sitä, minkä tietää sopivan itselleen ja pystyy elämään sen kanssa.

Onko lehtiä erilaista lukea sen jälkeen kun sinusta tuli toimittaja?
Kyllä on. Sitä lukee tarkemmin. Aikakauslehtien rakenteelliset ratkaisut käy läpi ja varsinkin huomaa, jos niitä ei ole tehty. Pystyn kuitenkin nauttimaan ja todella hyvä juttu on nautinto!

Mikä sinua inspiroi kirjoittaessasi?
Lähinnä se, mikä on herättänyt ajatuksia ja ideoita lähiaikoina. Huomaan joskus, että olen puhunut jostain tietystä asiasta jo vaikka kaksi viikkoa. Fiktiossa taas vielä kaukaisemmat asiat. Ne ovat enemmänkin pitkiä prosesseja, jotka ovat kutkuttaneet jo vaikka kymmenvuotiaasta asti.

Mistä haluat kirjoittaa?
Minulla on tiettyjä teemoja, jotka tulevat esille yhä uudelleen: valta ja vastuuttomuus ihmissuhteissa. Niihin minä päädyn aina uudelleen. Katsotaan 30 vuoden kuluttua mistä sitten kirjoitan. Tällä hetkellä teema on kuitenkin valta ilman vastuuntuntoa. Tosin aina lukija ei ehkä näe sitä kirjoista ja teksteistä niin selvästi.

Mikä on lempikirjasi?
Minulla on enemmänkin lempikirjailijoita kuin kirjoja. Esimerkiksi Vladimir Nabokov ja Sirkka Turkka.

Mikä oli ensimmäinen kirja jonka muistat lukeneesi?
Minulle oli lapsuudessa todella tärkeää kun vanhemmat lukivat minulle. Isäni luki minulle Viisikoita ja kesken sarjaa isä ehdotti minulle että voisin lukea itse. Otin siis lukutehtävän vastaan ja se tuntui todella tärkeältä. Kirjallisuus ja tarinat voivat siirtää toiseen aikaan ja paikkaan. Esimerkiksi C.S. Lewisin Narnian tarinat olivat myös tärkeitä. Niiden uskonnolliset yhteydet eivät tosin auenneet kuusivuotiaalle ateistille.

Miten kehität itseäsi kirjoittajana?
Teen kirjoitusharjoituksia. Ne pitävät yllä rutiinia. Se, että on editoitavana, kehittää myös. Päätoimittaja kertoo miksi tehdä jotain toisin. Samoin myös kustannustoimittaja antaa palautetta ja ohjeita.

Millaisia ovat seuraavat projektisi?
Long Play, pieniä lehtijuttuja, koulutuksia…

Onko Suomessa mielestäsi hyvää kirjallisuutta ja journalismia?
On, vaikka olemme pieni kielialue, on hienoa, että siitä huolimatta journalismiin panostetaan. Tietysti joskus tulee surkea olo kun miettii, että vain ehkä seitsemän suomalaista voi lukea jonkin todella hyvän jutun. Tietenkin journalismi voi aina yrittää enemmän. Yleisesti Suomessa on kuitenkin hyvää kirjallisuutta ja journalismia.

On vuosi 2020. Olet voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mikä on kirjan aihe ja nimi?
On aika arvoitus, en pysty sanomaan mitään. Tuskin mitään kovin radikaalisti erilaista teen, esimerkiksi fantasiaa tai dekkaria. Haluan tehdä sitä mitä teen nyt.

Mitkä on hyvän kirjailijan ominaisuuksia?
Rehellisyys siitä mitä on tekemässä. En pidä siitä, jos kirjoittaa jonkin artikkelin vain provosoidakseen. Enkä siitä, että haluaa jonkin reaktion lukijoissa, eikä kaiva ja etsi sitä itsestään. Täytyy ottaa vakavasti se, mistä kirjoittaa. Se tietty riippuu kirjasta ja tyylilajista.

Entä toimittaja?
Hyvä kirjoittaja on konkreettinen, elävä ja rehellinen. Toimittajalla on tiettyjä ylittämättömiä sääntöjä kuten totuuden ja faktojen palveleminen. Se on tärkeä ominaisuus, eikä sitä kuitenkaan kaikilla ole. Ja tietenkin tarkkuus faktojen kanssa sekä tinkimättömyys selvittää asiat.

Onko jotain neuvoja tai terveisiä Turun Luoville kirjoittajille?
Ei muuta kuin että kannattaa lukea tosi paljon. Mielestäni on todella yllättävää, jos haluaa tehdä fiktiota, mutta ei kuitenkaan lue sitä. Mistä tulee halu kirjoittaa jos ei lue?
Pitää suhtautua avoimesti editointiin ja altistaa omat tekstinsä kriittisille lukijoille. Se ei ole vaarallista vaan virheet huomataan, ja samoin asiat, joita voi parantaa.
Mutta kannattaa vain lukea paljon.

Lotta Raunio

Onnea Anu Silfverbergille ja kumppaneille Long Playn saamasta palkinnosta ja kiitokset työstänne journalismin kehittämiseksi!