Merkillisiä työhaaveita

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2017, Blogijutut

Kuva: smerikal/Flickr

Teksti: Riitta Mattila

Silja Linen siivoustoimistossa on kova hälinä. Siivouspäällikkö on hermostunut, koska suuri osa rantasiivoojista on ilmoittanut, että eivät pääsekään tänään töihin.

”Ei saatu tarpeeksi työntekijöitä. Nuoret ovat tietysti olleet eilen juhlimassa halloweenia eivätkä jaksa tulla töihin. Yritetään saada paikat puhtaiksi vajaalla miehistöllä. Nyt täytyy todella pitää kovaa vauhtia. No, Europa on jo satamassa. Menkää hommiin ja onnea!”

 

Siivouskerroksemme on kakkoskerros, siis vesirajan alapuolella olevat edullisimmat hytit. Kakkoskerroksen hytit ovat kaikkein likaisimmat ja siivottomimmat. Nuoret varaavat juuri täältä halvimmat hytit. Nuoren ikänsä takia he eivät osaa käyttää alkoholia kohtuullisesti, ja jälki on sen mukaista.

Asiakkaat rynnivät jo laivasta pois, mutta vahtimestari on tiukkana. Henkilökunnan on ensin päästävä laivaan. Asiakkaiden köysiportit avataan vasta sitten, kun me olemme kiiruhtaneet hisseille.

Kakkoskerroksen käytävät ovat täynnä Halloween-roskia. Naamioita, kaljatölkkejä, tupakantumppeja. Kaaosmaista.

Iltalaiva on satamassa vain tunnin. Meillä on noin kaksikymmentä hyttiä siivottavana. Yhtä hyttiä kohden aikaa on noin kaksi minuuttia, joten kiire on kova!

Ensiksi hyökkään vessaan. Nopea roskapussin vaihto, vesisuihku peiliin, lavuaariin, WC-pytyn puhdistus ja lopuksi lattian suihkutus. Tämän jälkeen kostean peilin kiillotus ja lattian kuivaus.

Ihmettelen arkkitehtejä, jotka ovat suunnitelleet WC:n roskapussin metalliritilän asentamista miltei lattiaan. Joka kerta loukkaan kämmenselkäni kuivatessani siltä kohdin lattiaa.

Sitten hyökkään hytin puolelle. Ensiksi vien kaikki irtoroskat käytävällä olevaan roskasäkkiin. Pienimpiä roskia ei tarvitse viedä, koska meidän jälkeemme tulee imuripoika, joka imuroi kaikki hytit.

Koska kiire on kova, harmittaa, kun hytin pikkupöydällä on puoliksi juotuja kaljatölkkejä. Niiden WC-pyttyyn pulputtamisessa menee monta sekuntia.

Iltalaivalla sängyt ovat jo pedattu. Sen tekevät hyttiemännät. Juhlien jälkeen löydämme aina hyttien lattioilta paljon Ruotsin kruunuja, ja suomalaisia kolikoita ja seteleitäkin.

 

Hierarkiassa alimpana

”Haluaako apu”, kysyy auttavainen latvialaisopiskelijapoika Julius.

Julius on aina iltalaivalla hyvällä tuulella, kun ei ole krapulaakaan. Laivalla on paljon eri-ikäisiä siivoojia. Miehiä ja naisia, suurin osa on opiskelijoita. Ja meno onkin sen vuoksi aika riehakasta. Yhteishenki on hyvä. Kaikki auttavat kaikkia.

Laivasiivous rikkoo arkirutiinit. Olen huomannut, että jos teen aina vain ”normaalityötä”, se alkaa kyllästyttää. Tylsistyn. Täydellinen irtiotto leipätyöstä tekee hyvää.

”Kiitos, pärjään kyllä, mutta oletko nähnyt Joppea?”

”Minä piilottaa Joppe tyhjä hytti.”

Laivalla vallitsee kova hierarkia henkilökunnan kesken. Hyttiemännät ovat hierarkiassa toiseksi alimpana, me ”rantsut” (rantasiivoojat) olemme kaikkein alimpana. Hyttiemännillä on taipumus komennella meitä. Mutta kyllä mekin osaamme puolemme pitää.

Jopella on paha taipumus tulla juovuksissa iltalaivalle. Yritämme piilotella Joppea, etteivät hyttiemännät huomaisi hänen juopumustaan. Välillä se onnistuu – ei aina.

Kakkoskerros on kovin sokkeloinen ja kiire on kova. Käytävällä seisoo uusi siivoojatyttö eksyksissä.

”Mitä etsit?”

”Minne päin pitäisi mennä?”

”Aloitamme aina keulasta ja etenemme ahteriin päin. Tiedätkö, missä on keula ja ahteri?”

”Mistä vitusta mää voisin sen tiätää!”

Kiire saa ihmisen käyttäytymään aggressiivisesti. Ei haittaa. Neuvon tyttöä, että siellä, missä pyyhkeet ovat ovenkahvassa, hytit on jo siivottu. Kaikki hyvin laivassa.

 

Oksennusta ja salakuvaajia

Kauempaa käytävästä tunnistan tyttäreni äänen.

”Mutsi, tule tänne äkkiä!”

Juoksen äänen suuntaan. Tyttäreni tulee minua vastaan roskakoriin yökkäillen. Hänen siivoamassaan hytissä on oksenneltu paljon. Vessan lattialla on ulostetta. Tyttäreni on vasta viisitoistavuotias. Hän ei ole tottunut siivoamaan toisten oksennuksia ja ulosteita.

Itse olen tottunut sairaalassa erilaisiin ihmisen eritteisiin, joten autan tytärtäni siivoamalla hytin. En kammoksu eritteitä, enkä varsinkaan sitä, että jokaisesta oksennuksen siivoamisesta saan kymmenen euroa erityiskorvausta! Tämän Halloween-siivouksen johdosta saan kolme erilliskorvausta. Kaksi oksennushyttiä ja yksi niin verinen hytti, että tuntuu, kuin siellä olisi tapettu ihminen. Iso hyttipeilikin on palasina.

Laivasiivoojaksi olen ajautunut teini-ikäisten lasteni myötä. He haluavat ansaita rahaa ja kahmivat joskus liikaakin työvuoroja. Haluan kannustaa heidän pyrkimyksiään tekemällä toisinaan heidän työvuorojaan. Itse en paljoakaan hyödy rahallisesti laivasiivouksesta, koska minulla on kuitenkin vakituinen työ sairaanhoitajana.

Kun olen jo loppusuoralla, huomaan, että kaksi miestä juoksee kovaa vauhtia isojen kameroiden kanssa käytävää pitkin. Turisteja. Ampaisen perään. Että, mitähän kuvaamaan he ovat menossa! Ja selviäähän se pian.

Nuoret tytöt siivoavat pienissä minihameissaan, oma tyttäreni mukaan luettuna. Nämä miehet katsovat asiakseen valokuvata liian lyhyitä hameita ja sitä, mitä hameen alla on. Kova ruumiillinen liikunta on saanut endorfiinini toimimaan ja alan raivota valokuvaajille.

”Painukaa helvettiin!”

Miehet katsovat minua kummeksuen, mutta uskovat kuitenkin ja luikkivat pakoon raivoamistani.

Hikisenä ja verenmaku suussa kiirehdin neloskannelle, missä vahtimestari jo odottaa, että voisi nostaa laskusillan. Työurakka on tehty. Olen väsynyt, mutta tyytyväinen.