Lavarunoilta turkulaisittain on kannustava ja tunnelmallinen

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2016, Lehtijutut

Kalle Talonen mikin takana. Kuva: Virve Vainiala

Kalle Talonen mikin takana. Kuva: Virve Vainiala

Teksti: Virve Vainiala

Kallen klubi 1.12. Bar Vinossa

 

Open Mic, lavarunous, runoniskentä, runokaraoke – mitä näitä nyt on, nimitykset vilisevät korvissa, eivätkä niiden merkitykset avaudu kuin asiaan perehtyneille runon suurkuluttajille. Voisivatko ne kaikki olla nykyaikaisia lausuntailtojen seuraajia? Asiasta pitää ottaa selvää. Turun lavarunoustoiminta on vilkasta. Lavarunoiltoja järjestävät Bar Vino ja Bar Ö. Vuoden 2016 viimeinen Turku Open Mic -tapahtuma järjestettiin torstaina 1.12. Bar Vinossa. Sinne siis etsimään tietoa ja oikeanlaista tunnelmaa!

Illan kutsuvieraina esiintyivät ”Helsingin ja koko Suomen lavarunokulttuurin viime vuosien keskeisin kummisetä Harri Hertell sekä turkulaisen lavarunoilun nykyhetken kuumin kummitäti Marsalkka Kallas”, kuten Facebook-kutsussa kerrottiin. Tapahtuma järjestettiin yhdessä runoyhdistys Nihil Interit ry:n kanssa, ja tapahtuman juonsi Kalle Talonen.

Ensin kuitenkin tutustuin aiheeseen lukaisemalla aiheesta netistä. Seuraavaksi hotkaisin Olavi Rytkösen teoksen Parhaat lavarunot. Johdatus Poetry Slamiin, osa 1 (Like, 2003), jotta osaisin käyttäytyä tilaisuudessa etiketin mukaan.

 

Lavarunoillan tunnelmaa aistimassa

Saavuin pari minuuttia myöhässä Bar Vinon kynttilöillä valaistuun saliin. Yleisö kuunteli keskittyneesti Kalle Talosta ja Harri Hertelliä. Etsin vaivihkaa itselleni paikan salin hämäristä. En halunnut häiritä ääneti kuuntelevaa yleisöä rymistelemällä vieraisiin pöytiin. Myöhemmin siirryin istumaan Esko Niinikorven pöytään, sillä salissa olijoista tunsin ainoastaan hänet ennestään. Turkulaisen runoväen tuntemus sinä iltana kuitenkin kasvoi huimasti seuraamalla illan esitystä.

Pidin näkemästäni. Runojen ystävät kuuntelivat runoja keskittyneesti. Ilta oli nuori, ja kaikenlainen humalainen melskaaminen puuttui, vaikka olut maistui myös runoilijoille – eikä tietoakaan Eino Leinomaisesta humalaisesta käytöksestä edes myöhemmin illalla. Ehkä runoilijat ovat viisastuneet vuosikymmenien saatossa. Yleisöä oli alkuillasta vähän, samoin lausujiksi ilmoittautuneita, mutta sali täyttyi vähitellen ja joukosta löytyi lisää innokkaita runonlausujia.  Kuitenkin tilaa olisi ollut isommallekin joukolle väkeä. Ehkä joulu painaa myös runon ystäviä kiireineen, eikä isoa yleisörynnistystä nähty tällä kertaa. Illan tunnelma oli rento ja miellyttävä.

 

Illan kutsuvieraat Harri Hertell ja Marsalkka Kallas esiintyvät

Hertell kertoi kokemuksistaan Open Mic -tapahtumien järjestäjänä Helsingissä. Tämän jälkeen estradille nousi Marsalkka Kallas (oik. Merita Berg). Hän kertoi lopettavansa Open Mic -emännöimisen Bar Ö:ssä. Hän aikoo keskittyä musiikin tekemiseen, lavarunouteen esittäjänä sekä tuottamiseen. Uutena runoiltojen vetäjänä jatkaa kuitenkin Hanna Storm.

Marsalkka Kallas lausui proosarunojaan naisena olemisesta, paikoitellen humoristisestikin. Seksi, pelko ja sairauden kuuluvat naisen elämään. Runo PMS:stä sai yleisön hymyilemään. Runossa välittyy alkuvoimainen tunnemyrsky, jonka kouriin runon nainen joutuu kerran kuukaudessa hormonien voimasta.

Kalle Talonen luovutti mikrofonin Harri Hertellille. Hertell lausui runojaan rakkaudesta ja oksennustaudista. Hänen runoissaan vilahtelee myös Timo Soini, Guggenheim, junamatka, Sipilä, tekstiviestit ja unesta heräävä lapsi huumorin siivittämänä. Esiintyminen yleisön edessä kuivatti suuta, ja runoilija hörppäsi kotoisasti olutlasista kurkunkostuketta. Myöskään Hertellin lausuntatyyli ei muistuta vähääkään Jyrinkoskea tai Erosta, mistä olen kiitollinen.

 

Kallen klubi esittää: Open Mic

Illan kutsuvieraiden esiinnyttyä alkoi Kallen klubi. Talonen kertasi vielä säännöt: jokaisella esiintyjällä on viisi minuuttia aikaa esittää runonsa. Ilmoittautuneita esiintyjiä oli kuitenkin ainoastaan kymmenisen kappaletta, eikä aikasääntöön takerrettu.

Illan aikana kuulimme useita elämänmakuisia runoja, joissa huumori kukkii, kun välillä yllättävät asiat rinnastetaan riemastuttavalla tavalla. Ensimmäisen esiintyjän runossa puhutaan asumistuesta, hyönteisen elämästä ja karenssista. Suvi Suominen Turusta ja Toni Rissanen Oulusta esittivät omia aivan uusia runojaan yhdessä vuorolausuntana. Minua miellytti harkittu, hyvin harjoiteltu esiintyminen, jossa näkyi mieltymys kokeellisuuteen. Lopuksi runoilijat puhkesivat laulamaan runosäkeitään vuorotellen.

 

Mainostauko: Nihil Interitin aktiivista toimintaa

Kallen klubi piti pienen tauon, jonka aikana turkulainen Esko Niinikorpi, itsekin runoilija, Nihil Interitin edustajana esitteli yhdistyksen toimintaa. Nihil Interit ry. on Suomen ainoa toimiva runoyhdistys. Toiminta on vilkasta Helsingissä ja Turussa. Järjestö julkaisee säännöllisesti uutta runoutta sisältävää Tuli & Savu -aikakauslehteä ja vuosikirjaa. Nihil Interit ottaa mielellään vastaan uusia jäseniä ja lehtitilauksia.

 

Tauko päättyy, esitykset jatkuvat

Kansainvälisen tuulahduksen illan esityksiin toi nuori mies, joka lausui runoja ensin englanniksi ja sitten arabiaksi. En osaa sanaakaan arabiaa, mutta kuuntelin sanojen poljentoa ja äänensävyjä. Runoista välittyi paikoitellen surumielinen, paikoitellen kiihkeä tunnelma. Sotauutisista tutut paikannimet vilahtelivat säkeissä.

Valitettavasti esiintyjä poistui paikalta niin pian, etten ehtinyt kysyä hänen nimeään. En haastatellut illan aikana ketään välttääkseni yleisön ja esiintyjien häiritsemistä. Keskityin katsomaan ja kuuntelemaan illan esitystä. Asiaan kuului, että jokaiselle esiintyjälle taputettiin ja muutenkin ilmapiiri oli kannustava. Jos olisin runoilija, rohkaistuisin esittämään omia runojani lavalla noin myönteisessä ilmapiirissä.

Viimeisenä Kalle Talonen esitti omia runojaan. Hän kiitti yleisöä ja esiintyjiä. Hän kertasi vielä jokaisen esiintyjän ja innosti yleisöä esittämään kiitoksensa taputuksin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA