Laululyriikan lyhyt oppimäärä

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2013, Blogijutut

Teksti: Taina Kuuskorpi

Muistatko, sävelen, laulun
viimekesäisen… – Seminaarinmäen mieslaulajat

Oi, muistatko vielä sen virren…

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan…

Sinä olet ihminen, muistatko? Sinä olet aava ja
rannikko. – Zen Cafe

Muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä…

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana suruna sielussain. – Kim Lönnholm

Muistan kun moikkasit mua, vaikken ees tuntenu sua… – Chisu

Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten… – Rauli Badding
Somerjoki

Oi muistatko Emma, sen kuutamoillan?

Minä muistan sinut, paremmin kuin ketään koskaan. – Kaija Koo

Muistat kai mitä juteltiin,
kun himaan päin kuljettiin… – Rauli Badding Somerjoki

Sä muistatko viel’, puistikkotien… – Pirkka-Pekka Petelius

Ja minä olen olemassa vielä,
minä vieläkin sua muistelen… – Leevi and the Leavings

Minä muistan sen kuin eilisen… – Hausmylly

Muistan kuinka ensi kerran sinua suutelin,
ja kuinka paljon silloin pelkäsin… – Mamba

Kiikkustuolissa istun ja sinua muistelen, muistini tylsillä luistimilla
luoksesi luistelen… – Eppu Normaali

Laululyriikan houkutteleva vaihtoehto

Kirjailijalla on kova kohtalo, senhän tietävät kaikki. Kirjoitat
kirjaasi kaksi vuotta ja se luetaan kolmessa tunnissa ja unohdetaan.
Kirjaasi lukevat vain harvat ja heistäkin lähinnä valitut. Vaikka
lukeminen on yleinen harrastus, luettavaa on lukemattomat määrät, sinun
kirjasi on vain kapea, häivähtävä kaistale kirjahyllyn muun tarjonnan
joukossa. Entä mitä kirjasta muistetaan? ”Se oli hyvä (tai sitten huono)”.

Mutta entä laulut? Ihmiset muistavat helposti laulun sanoja ulkoa
kymmeniä, satoja. Alusta loppuun ja vuosikymmenten jälkeen
virheettömästi mieleen palautuvina. Lastenlauluista ihminen ei pääse
eroon ennen dementian loppuvaiheita. Tämän materiaalin kannessa on
muistamisesta kertovia laulujen säkeitä. Osaat luultavasti jatkaa näistä
monia vaivatta eteenpäin. Mutta osaatko siteerata yhtään lausetta
Sinuhesta tai Nummisuutareista? Kalevalasta saattaa irrota ”Vaka, vanha
Väinämöinen…”, mutta kalevalainen runo onkin melkein kuin laululyriikkaa!

Laululyriikan kirjoittaminen saattaa sitä paitsi olla helpompaa kuin
korkealentoisen proosan, ennakkoluulottoman runon tai
yhteiskuntakriittisen näytelmän. Helpoin tapa epäonnistua laulun
sanoissa on nimittäin kompastua omaan näppäryyteensä. Laululyriikassa
keskeistä ei ole erikoisuuden tavoittelu, vaan kirjoittaa jotain, mikä
tavoittaa meidät kaikki. Ehkä laululyriikkaa siksi aliarvioidaan.

Laululyriikalla on vielä yksi ässä hihassa: sitä ei pääse pakoon.
Kirjasi ihminen voi sulkea maailmansa ulkopuolelle kirjaimellisesti
silmän räpäyksessä. Musiikilta ei voi välttyä, sitä tulee joka paikassa
ja joka välineestä. Edes kädet korvilla kulkemalla ei siltä täysin
säästy. Musiikki tavoittaa, vaikkei sitä itse haluaisi ja kaikkensa
tekisi sitä välttääkseen.

Laulujen sanoittaminen sopii myös ajan henkeen. Lyhyestä virsi kaunis,
tilaa on rajatusti ja aikaa niukasti pisimmässäkin biisissä. On oltava
tehokas ja kiinnostava. Mutta samalla saa olla lyhyt ja tiivis.
Erityistä sormiharjoittelua näppäimistöllä ei paljoa vaadita. Säästyy
selkä ja pysyvät hartiat vetreinä. Ja koska laululyriikan tenho perustuu
sanojen mieleen jäämiseen, säkeitä ja säkeistöjä voi mainiosti luoda
vaikka riippukeinussa tai palmurannalla. Pitäähän niiden nimenomaan
jäädä muistiin ja koukuttaa – myös kirjoittajansa.

Laululyriikassa on hallitsematonta ja kunnioitettavaa voimaa. Jos haluat
viestisi maailmalle, tee laulu. Tosin se heikko puoli laulujen
tekstittämisessä on, ettei kukaan koskaan alan sisäpiiriä lukuun
ottamatta, tiedä kuka on jonkun biisin sanoittaja, harva säveltäjääkään.
Esittäjä saa laulustasi kunnian, mutta sinä saat viestisi esiin ja
säilymään yli ajan.

Taina Kuuskorpi