Lapsuuden retket

Luovan Kirjoittamisen Verkkolehti 2014, Lyriikka

5314413105_7481f26e8e_zTeksti: Eveliina Lempiäinen

Pulputtava puro,
me sen raivaajina,
ympärillä vattupuskat,
ja kauempana tädin
beessit, nukkaiset
alusvaatteet,
pyöreässä pyykkitelineessä.
Paiskoimme kivenmurikoita.
Teippasimme katkenneita oksia,
Notre Damen kellonsoittaja -tarralla,
muropaketista tulleella.
Pieniä sammakoita,
miniatyyrikonnia,
mustassa muovirasiassa hoidossa.

Niljainen kivi,
nyt jo housut märät,
ei se satu,
kokeile sääkin!

Äiti ojentaa
kuivat farmarit,
vielä hymyillen.
Paluumatkalla ojalle,
piha-aidan yli oikaistessa
räsähtää.
Nyt kuivissa housuissa
repsottaa,
ruma reikä,
kuin jättiläisen silmä.

Keppihevonen halkesi kahtia,
kun sen heitti alas trampoliinilta.
Hei, likat on rikkonu tän!

Kerran isä vei minut työpaikalleen,
lupasi palkinnon.
Koneesta tuli vohveleita,
rouskutimme,
kuivaa kuin sahajauho.
Jumituin vessan lukkojen taakse,
itkin ja koko ajan oli hiki,
valkoisissa samettihaalareissa.
Minä näin kirosanat mielessäni väreinä,
saatana oli vihreä rätti,
helvetti oli oranssi rätti,
perkele oli ruskea rätti,
ja vittu oli vaaleanpunainen rätti.

Palkinto oli Spice Girls -lehti,
jonka mukana sai sinisen,
hileillä kuorrutetun muovikamman.
Pyöreitä, pastilleja,
isoja, vihreitä ja pienempiä valkoisia.
Mehujäätä,
ruskeita suhruisia nallekarhuja
keltaisessa käärepaperissa.
Iskä ei mene enää töihin.
Nukutaan yhdessä päiväunia.
Tyynyliina tuoksuu äidiltä,
siinä on ruskeita hahtuvia,
kuin pumpuliset tupasvillan kukat mökillä,
Kustavissa.
Jos juo mehun Turussa,
kuinka kauan menee että se on kustavissa?